Taloudelliset ja sosiaaliset luokat eivät ole kadonneet maailmasta, sanoo sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori Kirsti Lempiäinen. Eriarvoisuus elää rikkaiden ja köyhien, työllisten ja työttömien, miesten ja naisten sekä eliittien ja hallittavien välillä. Akatemian paarioita ovat vastaväitelleet nuoret, joille pätkätyöläisyys ja epävarmuus ovat pakkopullaa.
Kirsti Lempiäisen viimeisin laaja suomenkielinen julkaisu on toimitettu teos Eriarvoisuuden rakenteet (Vastapaino, 2014). Yliopistonlehtori on mukana myös kansainvälisessä Making and unmaking precariousness-kirjaprojektissa, jossa toimittajana on muun muassa poliittisen sosiologian merkkinimi Donatella Della Porta. Palgrave Macmillan julkaisee teoksen loppuvuodesta.
Lempiäinen kirjoittaa akateemisen maailman limbosta, joka nielaisee erityisesti nuoret tutkijat. Työn uusia normaalitiloja ovat sattumanvaraisuus, epävarmuus ja hanttihommat. Yliopistonlehtori on kerännyt haastatteluaineistoa yliopistoista Liverpoolissa, Milanossa ja Tampereella.
– Ehkä Italiassa tilanne on kaikkein heikoin post doc-paikoissa. Teet kaikenlaisia hanttihommia, jotka eivät hyödytä ansioluetteloa eli työllistymistä omalle alalle. Siellä voidaan puhua ehkä jo prekariaatista jossain mielessä.
– Toisaalta Italiassa on post docien keskuudessa oma-aloitteisuutta eli hyvää pöhinää, niin kuin sanotaan. En tiedä, mitä siitä seuraa, mutta kyllä se tuo ihmisille ainakin omanarvontuntoa.
Kiinnostuksen taustalla on oma kokemus yliopistomaailman moderneista virroista.
– Olin itse nelikymppinen, väitellyt ihminen, jolla oli vain vähän toivoa tulevaisuudesta yliopistolla. Olen sekatyöläinen, joka tykkää tehdä kaikkea sellaista, mitä ei arvosteta. Tekisin mielellään esimerkiksi enemmän käännöksiä, mutta sitä ei vain arvosteta tässä nykyisessä pelissä. Päätin sitten, että alan tutkia tätä työllistymistä.
Yhdistystoimintaa ja hallituspolitiikkaa
Tutkijan ja opettajan työnsä ohella Kirsti Lempiäinen toimii sekä ammattijärjestössä että Lapin yliopiston hallituksessa. Kiinnostus järjestäytymiseen ja vaikuttamiseen on perua aiemmalta työuralta Tampereen yliopistossa.
– Tutkijana oleminen on ammatti, ja silloin tällainen yhdistystoiminta on mielekästä. Olin Tampereella luottamusmiehenä ja varapääluottamusmiehenä sekä yliopiston hallituksessa. Siinä pääsi näkemään laajasti yliopiston toimintaa.
Lapin yliopiston uusi hallitus aloitti toimintansa vasta vuoden alussa. Lyhyen työskentelyn perusteella Lempiäinen katselee yliopiston tulevaisuutta optimistisen mielin.
– Ei se huonolta ollenkaan vaikuta. Täällä on niin erityinen oma profiili ja strategia tehtynä. On vaikea nähdä, että yliopistoa esimerkiksi lakkautettaisiin. Toisaalta joka paikassa joudutaan kyllä supistamaan. OKM:n ja myös Akatemian slangiinhan kuuluvat nykyään nämä poisvalinnat, ja niistä joudutaan kyllä keskustelemaan laajemmin kuin pelkästään hallituksessa.
Tiedepolitiikan umpikujat
Nimenomaan keskustelua Lempiäinen kaipaisi. Päätökset tehdään usein suljettujen ovien takana ja tuodaan tiedoksi hallintoalamaisille. Lisäksi päätöksenteko valtion tasolla tuntuu perustuvan reagointiin, ei niinkään johdonmukaiseen tai etenkään pitkäjänteiseen suunnitteluun.
– Nythän Suomessa ei minun näkökulmastani ole mitään korkeakoulupolitiikkaa tai tutkimuspolitiikkaa. Alat kehittyvät tai supistuvat täysin satunnaisten asioiden, kuten eläköitymisen kautta, yliopistonlehtori sanoo.
– Kaipaisin selkeyttä ennen muuta valtakunnan tasolle. Ehdotuksien tulisi olla myös realistisia. Nyt puhutaan siitä, että tutkijoita ensinnäkin vähennettäisiin. Sitten jäljelle jääneet menisivät välillä töihin yritysmaailmaan ja palaisivat sieltä taas huonoille palkoille yliopistoon. Samalla syntyisi jokin omituinen imu, joka houkuttelisi tänne niin sanottuja huippuosaajia ulkomailta.
Monien muiden tavoin Lempiäinen suomii myös uusliberalistista rahapuhetta. Raha on välttämätöntä, mutta se ei ole akatemian päämäärä. Uudistusten tiimellyksessä pitäisi pysähtyä miettimään, miksi yliopistot ylipäätään ovat olemassa.
– Olen kurkkuani täynnä rahapuhetta. Sisällöistä ei puhuta oikein missään, ei siitä, mitä halutaan tutkia tai mitä pitäisi opettaa eli siitä, miksi olemme täällä. Kyllä rahastakin pitää puhua, mutta tämä näkökulma on yksinkertaisuudessaan vinoutunut.
Viestintä / TN