Antti Eskola on Suomen tunnetuin sosiologi, jonka pitkään elämään mahtuu monenlaista. Hän on sosiaalipsykologian ja tutkimusmenetelmien uranuurtaja, vasemmistoradikaali, esseisti, väsymätön arvokeskustelija ja syvällinen uskonnon ajattelija. Eskola on myös loputtoman tuottelias kirjoittaja, jonka kynästä on viidentoista eläkevuoden aikana syntynyt kahdeksan kirjaa. Emeritus puhuu sosiologian innostavuudesta sosiologipäivillä Lapin yliopistolla.
Eskola aloitti opintonsa toisen sosiologian suurmiehen, Erik Allardtin alaisuudessa 1950-luvulla. 1960-luvulla hänestä kasvoi yleisön tuntema Antti Eskola: suomalaisen sosiologian tutkimusmenetelmien ja sosiaalipsykologian kärkihahmo ja yhtäältä vasemmistolaisen akatemian merkkihenkilö.
Vasen laita lavea (1969) – pamfletti on tuotos, jonka Eskola itsekin on lukenut arvokkaimpiinsa. Se puhuttelee edelleen
vasemmistopoliitikkoja.
Sittemmin Eskola on sanonut selaavansa varhaisia kirjoituksiaan hieman ujostellen. Toisaalta niiden ajatukset tuntuvat tutuilta, joskin kärjistyneiltä. Yhtäältä maailma on muuttunut: globaali kapitalismi vaikuttaa horjumattomalta voimalta, joka voisi Eskolan mukaan kaatua vain omaan mahdottomuuteensa. Vasemman vaihtoehdon identiteetti on haussa.
– Sen ajan vasemmistolaisuutta ei enää ole. Pidän itseäni kyllä edelleen vasemmistolaisena eivätkä ihanteeni ole muuttuneet, mutta on epäselvää, mitä vasemmistolaisuus on, Eskola pohtii.
– Äänestän kyllä, viimeksi tamperelaista vasemmistopoliitikkoa Anna Kontulaa. Parempi toimia järjestelmän puitteissa kuin ei toimisi ollenkaan.
Uskon tunnustukseen
Puoluepoliittisen keskustelun lisäksi Eskola on osallistunut vuosikymmenten mittaan monenlaisiin suomalaista yhteiskuntaa ja yksilöä koskeviin debatteihin. Hän on tehnyt tutkimusta ja keskustellut muun muassa maanpuolustusasenteista, taiteista, juomatavoista ja taloudellisesta vallasta.
Eläkkeelle jäämisensä jälkeen Eskola paneutui aiheeseen, joka yllätti ainakin miestä tuntemattomia. Hän kirjoitti niin sanotun uskontotrilogian, jossa syvennytään kristinuskon peruskysymyksiin. Uskontoteokset käynnistivät sekä kirkonmiesten että tavan uskovien ja uskomattomien kanssa kirjeenvaihtoja, joita Eskola on kuvannut elämäkerrassaan
Mikä henki meitä kantaa (2009).
Palaute rohkaisi emeritusprofessorin jälleen ristin tielle. Syksyllä 2013 ilmestyi neljäs uskontoa käsittelevä teos
Vaikka en niin kuin kirkko opettaa. Juha Suoranta
kuvailee Eskolan tuoreinta panokseksi ”sellaisen pitkän, syvän ja huolellisen yhteiskuntatieteen puolesta, jolta tavaramuotoistuneen kansainvälisen julkaisemisen arvostaminen on tyhjentämässä tilan.”
– Niissä kolmessa ensimmäisessä kirjassahan on selvä logiikka, ensimmäisessä kirjassa oli uskon tunnustelua, toinen käsitteli tietoa ja uskoa ja kolmas oli oman uskoni esitys. Siihen sen piti jäädä, mutta jostain syystä alkoi vaivata se, kun monet ihmiset sanoivat, että kyllä minäkin uskon, vaikka en niin kuin kirkko opettaa. Ajattelin esitellä itse yhden sellaisen ihmisen, Eskola itse kuvaa.
Onko sosiologia innostava tiede?
Eskola saapuu pienen tauon jälkeen jälleen Rovaniemelle, kun Lapin yliopistossa järjestetään Westermarck-seuran vuotuiset Sosiologipäivät 27.—28. maaliskuuta. Päivien teema on
Kiinnipitävät siteet eli karkeasti sanoen klassinen kysymys siitä, mikä pitää ihmisiä yhdessä.
Sosiologia-lehden 50-vuotistaipaleen kunniaksi maaliskuun konferenssi huipentuu juhlaseminaariin. Eskola toimi Sosiologian ensimmäisenä päätoimittajana vuosina 1964–1965. Nyt hän kysyy, onko sosiologia säilyttänyt tuonnoisen innostavuutensa.
– Otsikkonihan ei ole pelkkä kysymys vaan siihen sisältyy olettamus, että sosiologia joskus oli innostava tiede. Innostavasta professorista hyvä esimerkki on Erik Allardt, joka toi ideansa monenlaisiin keskusteluihin. Käsitän sosiologian aika laajasti. Yksi kiinnostava seikka on se, kuinka paljon sosiologisluontoinen tutkimus ja –metodiikka vetää ulkopuolistenkin tieteiden harrastajia.
Lapin yliopistolle Antti Eskola tulee mielellään. Hän on yliopiston sosiologian dosentti, ja kunniatohtoriksi Eskola vihittiin Lapissa vuonna 2004. Emeritusprofessori pitää yliopistoa omaleimaisena.
– Se on niin vahvasti Lapin yliopisto. Luen
Kide-lehteä ja
Latitude-lehteä. Eivät nämä muut ole yhtä leimallisesti hämäläisiä tai pirkanmaalaisia. Lapin yliopisto on vahvasti juuri Lapin. Aikanaan sitä kyllä epäiltiin vahvasti, minäkin kuuluin epäilijöihin: miten Rovaniemelle voi kuvitellakaan yliopistoa. Oulun yliopiston voi jotenkin ymmärtää. Mutta olin siellä pitkään dosenttina ja silloin kyllä käsitykseni muuttui. Aloin arvostaa sitä syvästi.
Vanhuuteen
80 vuoden ikään elokuussa ehtivä Antti Eskola kirjoittaa edelleen. Uudella teoksella ei ole aikataulua, mutta ajatuksen siemen itää jo.
– Nyt menee vielä aikaa, kun käyn esittelemässä syksyllä ilmestynyttä kirjaa ja vastailen lukijakirjeisiin, kun olen sillä tuulella. Oikeat kirjeet ovat minusta kuin lahja, josta ilahdun aina, vaikka en jaksaisikaan vastata.
– En ajattele mitään uutta kirjaa, mutta joka tapauksessa teen havaintoja ja muistiinpanoja. Ennen kaikkea haluan tehdä niitä kohteesta, jota minulla on erinomainen tilaisuus havainnoida, ja se on vanhuus ja vanhan ihmisen elämä.
Lay viestintä / TN