Lapin yliopiston vastuulla on nykyisin Suomen yhteiskunta- ja oikeustieteellinen saamentutkimus. Opetusministeriö myönsi vastuualueen organisointia varten yliopistolle viime vuonna miljoonan euron rahoituksen, jonka turvin pohjoiseen perustettiin kolme saamentutkimuksen tointa. Toukokuussa tehtävässään aloitti apulaisprofessori Sanna Valkonen, syksyllä työhön tulevat tutkijatohtori Lydia Heikkilä ja nuorempi tutkija Anne Nuorgam.

Lapin yliopiston apulaisprofessuuri on professorien uramallin (ns. tenure track) edistynyt vaihe, jonka englanninkielinen käännös on associate professor. Assistant professor puolestaan viittaa uransa alkuvaiheissa olevaan tutkijaan. Urapolkujärjestelmä on Suomessa vielä uusi, ja nimikkeiden välillä on yliopistokohtaisia eroja. Valkosen toimi siis on edistyneen tutkijan tehtävä, josta voi pätevöityä täyteen professuuriin.

Suomen saamentutkimuksen kentällä tehtävä on ainutlaatuinen. Pääosa saamelaisuuteen liittyvistä professuureista on kielentutkimuksen toimia, joskin monet kieliprofessorit, kuten Pekka Sammallahti, ovat olleet aktiivisia myös yhteiskunnallisten kysymysten parissa. Valkosen tehtävää lähinnä lienee Oulun yliopiston saamelaisen kulttuurin professuuri, jota hoitaa läheinen kollega ja saamentutkimuksen suomalainen merkkihenkilö Veli-Pekka Lehtola.
 

Saamentutkijaksi jo opintojen aikana

Sanna Valkonen on muoniolaislähtöinen tutkija, joka on valmistunut maisteriksi Jyväskylän yliopistosta ja väitellyt Lapin yliopistosta vuonna 2009. Hän on tehnyt aiemmin tutkimusta muun muassa Arktis-tutkijakoulussa ja Suomen Akatemian rahoittamassa Lestadionismi-hankkeessa. Monen nuoren tutkijan tavoin Valkonen on ollut välillä myös työttömänä ja apurahakierteessä.

Tuore apulaisprofessori on leimallisesti nimenomaan saamentutkija, jonka tuotanto kokonaisuudessaan liittyy saamelaisuuteen. Into aiheeseen syntyi opintojen alkuvaiheessa Jyväskylässä.

– Kiinnostus varmaan virisi siitä, että olen itse saamelainen, mutta tyypillisesti sukupolveni edustajalle aloin oppia saamelaisten historiasta ja poliittisesta järjestäytymisestä ja toiminnasta vasta opiskeluaikana. Koulussa Muoniossa 1980-luvulla ja 1900-luvun alussa niistä ei juuri puhuttu. Saamelaisuus oli minulle läheinen asia, mutta tuli enemmänkin suvun saamelaisen elämäntavan ja kulttuurin kautta kuin yhteiskunnallisena kysymyksenä, Sanna Valkonen sanoo.

Saamelaisuuden yhteiskunnallisen luonteen hahmottelusta tuli Valkoselle uran alkuvaiheen keskeinen kysymys. Kiitetty, Vastapainon kustantama väitöskirja Poliittinen saamelaisuus hahmotteli saamelaisuuden hegemonisia kertomuksia eli sitä, millaiseksi saamelaisuus poliittisessa puheessa muotoillaan.
 

Saamelaisten tieto arvoonsa

Poliittinen saamelaisuus-teoksessa ovat esillä myös monet muut Valkosen kiinnostuksen kohteet, kuten sukupuoleen, ruumiillisuuteen ja altavastaajana olemiseen liittyvät kysymykset. Apulaisprofessori on queer-teoreetikko, jolle monenlaiset ihmisiä koskevat kategoriat ilmentävät valtapyrkimyksiä. Ryhmien ominaisuudet ja kokoonpanot määrittelevät ne, joilla on tiedollinen ja poliittinen valta.
Vähemmistöjen ja heikkojen aseman parantaminen edellyttää kategorioiden kritiikkiä ja uusia tiedon tuottamisen muotoja. Valkoselle tämä tarkoittaa konkreettisesti esimerkiksi sitä, että saamelaisten oma tieto on otettava yhteiskunnallisissa keskusteluissa vakavasti.

– Saamelaisten tietämisen ja tiedontuottamisen tapojen korostaminen on tärkeää, varsinkin kun otetaan huomioon vuosisatoja jatkunut ja yhä jatkuva saamelaisasioiden ulkopuolinen määrittely. Viimeaikaisissakin keskusteluissa saamelaisten itsensä tieto liittyen esimerkiksi saamelaisten oikeuksiin tai yhteiskunnalliseen asemaan on nähty värittyneempänä kuin valtaväestön tutkijoiden "objektiivisempi" tieto.

– Tähän keskusteluun haluan osallistua omien tutkimuksellisten lähtökohtieni kautta eli pyrin miettimään erilaisia saamelaiset osallistavia tiedontuottamisen tapoja. Sisäiset näkökulmat kiinnittävät huomiota erilaisiin asioihin ja tuottavat niistä erilaista ymmärrystä kuin ulkopuoliset, jotka nekin toisaalta ovat tärkeitä juuri tästä syystä. Ulkopuolelta huomio voi kiinnittyä sellaisiin asioihin, jotka sisäpuolelta eivät näyttäydy kysymyksinä tai ongelmina. Toinen asia on, millaiseen keskinäiseen suhteeseen nämä tiedot ja tietämisen tavat laitetaan ja millaisia poliittisia seurauksia niillä on.

Konkreettinen esimerkki erilaisten tietämisen ja määrittelemisen tapojen kilpailusta on ollut keskustelu saamelaismääritelmästä eli siitä, kuka on saamelainen. Apulaisprofessori pitää tematiikkaa tärkeänä mutta alkaa olla kyllästynyt siihen, että saamelaisuuteen liittyvä julkisuus väreilee korostuneesti määritelmäkysymyksen ympärillä.

– Saamelaisuus on niin paljon muutakin kuin tämä määritelmäporu.
 

Etnisistä suhteista

Saamentutkimuksen apulaisprofessuurin alkutaival on niveltynyt luontevasti Sanna Valkosen jo käynnissä olleisiin hankkeisiin. Hän tekee parhaillaan tutkimusta paikallisista alkuperäiskansakäsityksistä ja etnisistä suhteista, ja lisäksi työn alla on muun muassa yhteisartikkeli saamelaisnaisista herätysliikkeessä.

– Tykkään paneutua tutkimukseen ja kirjoittamiseen. Toisaalta tykkään tehdä yhteistyötä, esimerkiksi parhaillaan kerään tutkimusaineistoa yhdessä kahden Helsingin yliopiston tutkijan kanssa. Olen myös tehnyt ja parhaillaan tekemässä yhteisartikkeleita, mitkä ovat olleet tosi mieluisia projekteja.

– Läheisimpiä työkavereitani on politiikkatieteiden ja sosiologian porukka, oikeastaan teen koko ajan monien ihmisten kanssa yhteistyötä eri tiedekunnista ja yliopistoistakin, sekä saamelaisten että muiden. Saamentutkimuksen suhteen läheisiä työkavereita ovat Giellagaksen tyypit, olemme touhunneet yhdessä monenlaisia juttuja, kuten järjestäneet saamentutkimuksen seminaarin ja kansainvälisen konferenssin.

Jatkossa apulaisprofessori toivoo voivansa käydä entistä enemmän keskusteluja saamelaisalueen ihmisten kanssa. Tutkijat tutkivat, mutta empiirinen työ ei onnistu ilman paikallisyhteisöjen myötävaikutusta.

– Olen kiinnostunut kuulemaan paikallisilta saamelaisilta vinkkejä tärkeistä tutkimusaiheista. Joka tapauksessa ylipäätään pohjoisten yhteisöjen säilymisen ja elinvoimaisuuden problematiikka yhteiskunnallisen muutoksen aikakaudella on keskeinen tutkimusalue, jota on syytä lähestyä monitieteisesti ja monenlaisista näkökulmista.

Lay Viestintä / Tapio Nykänen