Tuolloin ei juurikaan puhuttu ilmastonmuutoksesta, mutta metsäpalot ja ikiroudan sulaminen nousivat esiin tutkijoiden pöydillä, lehdistössä ja pikkuhiljaa poliitikkojen puheissa. Nämä tahot eivät kuitenkaan tehneet kovin läheisesti yhteistyötä. 

Nyt Forbes, 60, on tutkimusprofessorina Arktisen globaalimuutoksen tutkimusryhmässä, jota hän on myös johtanut vuosina 2004-2020. Forbes on työskennellyt Arktisessa keskuksessa vuodesta 1993 lähtien, ja samana vuonna hän väitteli maantieteen tohtoriksi McGillin yliopistossa Kanadassa.

Forbes on tehnyt kenttätyötä arktisella alueella yli 36 vuoden ajan. Tänä aikana hän on tutkinut öljy- ja kaasuteollisuuden ekologisia ja sosiaalisia vaikutuksia erityisesti Venäjällä, Yhdysvalloissa Alaskassa ja Kanadassa. 

– Öljy- ja kaasuteollisuuden hallintotavat, sopimukset ja päätöksenteko perustuvat kaksikymmentä vuotta sitten laadittuihin George W. Bushin aikana tehtyihin asiakirjoihin, kertoo Forbes.  

Myös tänä vuonna Forbesin oli tarkoitus tehdä kenttätyötä poronhoitajien keskuudessa Venäjällä Jamalin alueella, mutta koronapandemia sotki suunnitelmat. 

Paikalliset mukana tutkimuksessa ja päätöksenteossa

Forbes on koko uransa pyrkinyt parantamaan dialogia eri tieteenalojen välillä. Hän on kuunnellut paikallisyhteisöjä ja alkuperäiskansojen edustajia, joiden tietämys ja esiin nostamat kysymykset ovat olleet tärkeä osa tutkimusta. Hän on vuosien saatossa ystävystynyt läheisesti poronhoitajien kanssa Suomessa ja Venäjällä.  

– Maanviljelijät ovat tarkkailleet säätä satojen vuosien ajan. Sama pätee poronhoitajiin, joilla on valtavasti säähän ja ympäristön muutoksiin liittyvää tietoa. Heidät on saatava mukaan päätöksentekoon ja prosesseihin.  

Vuonna 2013 Jamalin alueella Siperiassa kuoli äkillisesti yli 60 000 poroa. Tutkijoiden keräämä aineisto osoitti, että mitään vastaavaa ei ollut tapahtunut sadan vuoden tarkasteluajanjakson aikana.

Paikalliset poronhoitajat kysyivät Forbesilta, mikä aiheutti porojen joukkokuoleman.

– He sanoivat, että jos tästä tulee uusi normaali, heillä ei ole aikaa valmistautua tämänkaltaisiin sään ääri-ilmiöihin muutoksiin. 

Porot kuolivat yllättäen nälkään, koska säänvaihtelut sulattivat lumesta jäätä, eivätkä porot saaneet jääpeitteen läpi ravintoa. 

Forbes johtaa kesällä 2020 alkanutta CHARTER-hanketta, jossa on mukana 21 tutkimuslaitosta yhdeksästä maasta. Noin kuuden miljoonan euron yhteisrahoituksesta Arktisen keskuksen osuus on noin 900 000 euroa. Tutkimushankkeessa keskitytään siihen, miten muutokset biodiversiteetissä ja ilmastossa arktisella alueella vaikuttavat paikallisiin yhteisöihin ja perinteisiin elinkeinoihin, erityisesti Pohjois-Euroopassa ja Luoteis-Venäjällä. 

Forbes kertoo, että vuosikymmenten ajan Suomessa poliitikot ja tiedeyhteisö ovat päättäneet kuinka paljon poroja saa pitää, kuuntelematta paikallisyhteisöä ja alkuperäiskansojen edustajia. Sen sijaan Kanadassa Forbes oli nähnyt, miten inuiitit tekivät yhteistyötä hallinnon kanssa ja päättivät yhdessä jääkarhujen tai valaiden pyyntiluvista. 

Nyt päätöksiä tehdään yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa myös Suomessa. Forbes kertoo, että vuoropuhelun lisääntyminen tutkijoiden, paikallisyhteisöjen, alkuperäiskansojen edustajien ja poliitikkojen välillä on yksi merkittävimpiä asioita, mitä hänen urallaan on tapahtunut. 

Yhä tärkeämpää on myös hyödyntää perinteistä tietoa, kuunnella hiljaisen tiedon mestareita. 

– Olen optimistinen, sillä poliittinen hallinto on adaptiivisempi nykyään. Poronhoitajien, alkuperäiskansojen edustajien, tutkijoiden ja poliitikkojen pitäisi kaikkien olla mukana keskustelussa nyt ja tulevaisuudessa.

Noin neljäkymmentä prosenttia Suomen pinta-alasta on poronhoitoaluetta. Vuonna 2006 Forbes työryhmineen kirjoitti teoksen, joka käsitteli poronhoitoa pohjoisimmassa Euroopassa. 

Porot lisäävät maanpinnan heijastavuutta estämällä avoimien tunturialueiden pensoittumista ja metsittymistä. Näin ollen porot voivat olla mukana torjumassa ilmastonmuutosta. Tästä Forbes kollegoineen kerää myös pitkäaikaista dataa.

Forbes on vuosikymmenten ajan kutsunut paikallisväestöä, ja alkuperäiskansojen edustajia, kuten nenetsejä, inuiitteja ja saamelaisia, jakamaan kokemuksiaan. Hän on halunnut pitää keskusteluyhteyden mahdollisimman laajana poronhoitajien, alkuperäiskansojen, poliitikkojen ja tutkijoiden välillä. 

Eri ryhmien välinen dialogi ja yhteistyö on Forbesin mukaan ehdottoman tärkeää, jotta ilmastonmuutosta pystytään torjumaan ja siihen voidaan sopeutua, erityisesti arktisella alueella. 

Forbes nimeää yhdeksi läheisimmäksi kollegakseen tutkimusprofessori Florian Stammlerin, joka on myös tehnyt paljon kenttätyötä Venäjällä. Forbes kirjoitti hänen kanssaan kaksikymmentä vuotta sitten ensimmäisen tutkimusartikkelinsa. Muista Arktisen keskuksen kollegoistaan Forbes nostaa esiin Minna Turusen, Sari Starckin, Sirpa Rasmuksen, Mia Landauerin, John Mooren, Markku Heikkilän, Philip Burgessin ja Nicolas Gunslayn. 

– Suomessa on todella paljon arktisen tutkimuksen tietämystä. Mitä enemmän voimme tehdä kansainvälistä työtä, sitä parempi.

Teksti ja kuva: Johannes Roviomaa