Eliisa Leskisenoja väitteli kasvatustieteiden tohtoriksi Lapin yliopistosta syyskuun viimeisenä päivänä. Hän on ensimmäisiä yliopiston uusista tieteidenvälisistä tohtoriohjelmista valmistuneita väitöskirjatutkijoita. Väitöksessään Leskisenoja tutki, miten oppilaat saataisiin iloitsemaan koulusta samalla tavalla kuin harrastuksista tai ystävistä.
Leskisenoja valmistui maisteriksi Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitoksesta vuonna 1997. Tohtoroituminen oli mielessä jo varhain, mutta aluksi luokanopettaja suuntasi työelämään peruskouluun. Väitöksen aihe muodostui opettajavuosien aikana Espoossa, Ulvilassa ja Sodankylässä.
– Seurasin huolestuneena suomalaisten koululaisten koulumenestyksen ja -viihtyvyyden välille revennyttä kuilua. Koulu ei tuntunut herättävän lapsissa ja nuorissa samanlaista innostusta kuin harrastukset, ystävät tai muut tärkeät asiat heidän elämässään. Halusin tehdä asialle jotakin, Leskisenoja kuvaa.
Leskisenoja sovelsi väitöskirjassaan kouluilon edistämiseen psykologi Martin Seligmanin hyvinvointia käsittelevää teoriaa. Löydökset olivat konkreettisia ja samalla yksinkertaisia. Leskisenojan mukaan kouluilo rakentuu pienistä asioista, kuten opettajan myönteisestä asenteesta, vaihtelevista opetusmenetelmistä ja lämpimistä ja välittävistä ihmissuhteista.
Alhaista vaatimustasoa positiivinen koulunkäynti ei tarkoita. Kouluun kuuluvat myös haasteet, vastoinkäymiset ja pettymykset. Koulun ja opettajan tehtävänä on varmistaa, että ne kohdataan turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä.
Väitöstilaisuus houkutteli Fellman-saliin yleisöä
Valmistuminen on monitasoinen kasvuprosessi
Väitöstutkimuksen teko merkitsee aina kasvamista. Tutkimus sekä tuottaa tiedettä ja yhteiskuntaa hyödyttävää ymmärrystä että kehittää tekijänsä ammattitaitoa tutkijana. Eliisa Leskisenojan väitöskirja vaikutti lisäksi suoraan hänen työhönsä luokanopettajana.
– Tutkimusmatkani sydän eli toimintatutkimusvuosi omien kuudesluokkalaisteni parissa oli tähänastisen opettajaurani upein ja kasvattavin vuosi. Sen kuluessa monet ajatukseni, asenteeni ja toimintatapani uudistuivat, Leskisenoja sanoo.
Leskisenoja havaitsi, että kouluilon ja motivaation synnyttäminen eivät edellytä niinkään materiaalisia resursseja kuin arkisia valintoja. Ratkaisevaa on se, millaisen suhteen opettaja rakentaa oppilaisiinsa. Välit luokan osapuolten välillä eivät saisi jäädä ammatillisen viileiksi. Sen sijaan oppilaitten on tunnettava, että opettaja välittää heistä vilpittömästi.
Tieteidenvälisestä ohjelmasta tohtoriksi
Eliisa Leskisenoja viimeisteli väitöskirjansa Lapin yliopiston monitieteisessä Yhteisöt ja muuttuva työ-tohtoriohjelmassa. Hän työskenteli ohjelmassa nuorempana tutkijana, mikä mahdollisti täysiaikaisen keskittymisen tutkimukseen ja kiinnittymisen laajempaan akateemiseen työyhteisöön.
– Tohtoriohjelma antoi mahdollisuuden uppoutua kokopäiväisesti kirjoittamiseen, mikä joudutti huomattavasti työni valmistumista. Ohjelma myös tarjosi monitieteellisen tarkastelukulman omaan tutkimusaiheeseen sekä mahdollisuuden perehtyä sellaisiin aihealueisiin, jotka olisivat todennäköisesti muuten jääneet jatko-opintojen ulkopuolelle.
Leskisenoja kiittelee oman tohtoriohjelmansa lisäksi kaikille yliopiston väitöskirjatutkijoille yhteisiä opintoja, joissa perehdytään muun muassa tieteenfilosofiaan ja yleisiin tutkijan taitoihin. Kehitettävääkin hän tohtorikoulutuksessa näkee:
– Kasvatustieteiden tiedekunnan edustajana luonnollisesti toivoisin, että myös kasvatustieteen sisältöjä saataisiin tohtoriohjelmiin enemmän tarjolle. Siten olisi mahdollista houkutella yhä enemmän myös kasvatustieteen jatko-opiskelijoita temaattisiin tohtoriohjelmiin.
Eliisa Leskisenojan väitöskirja Vuosi koulua, vuosi iloa – PERMA-teoriaan pohjautuvat luokkakäytänteet kouluilon edistäjinä tarkastettiin Lapin yliopistossa 30.9.
Kuvat ja teksti / TN