Francis Joyn väitöskirja Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa on loppusuoralla. Tutkimus koskee Taiteen ja shamanismin suhdetta saamelaiskulttuurissa esihistoriasta 1600- ja 1700-lukujen kautta nyky-yhteiskuntaan.
Englantilaissyntyinen Joy tuli Suomeen aluksi vaihto-oppilaaksi Helsingin yliopiston uskontotieteen laitokselle, josta hän sai maisterin paperit vuonna 2007. Kiinnostus shamanismin ja kalliomaalausten tutkimiseen alkoi jo vuonna 2002, ja vuonna 2011 hän muutti Rovaniemelle keskittyäkseen jatko-opintoihin.
Joyn mukaan saamelaisen kulttuurin historiankirjoituksessa on aukkoja, joiden välille hän on yrittänyt rakentaa siltaa. Saamelaisten historia on ongelmallista senkin vuoksi, että se ei ole antropologien vaan pappien kirjoittamaa.
- Nämä 1600- ja 1700-luvuilla kirjoitetut tekstit ovat erittäin epäluotettavia. Ne ovat epäkunnioittavia ja kolonialistisia, ja sen aikaisesta kirkon agendasta. Tutkimukseni pääasia on kuunnella nyt saamelaisia itseään, heidän kokemuksiaan ja näkökulmaansa omaan kulttuuriinsa ja historiaan. Eri maiden saamelaisilla on kullakin oma historiansa, Francis Joy sanoo.
Hänen mukaansa yksi mahdollisesti raskaimmista vaurioista saamelaiselle kulttuurille tapahtui saksalaisten tuhotessa Lappia toisessa maailmansodassa. Myös kulttuurinen kolonialisoiminen ja tuhoaminen jatkuivat noina aikoina. Saamelaisia hautoja avattiin ilman lupaa ja luurankoja kähvellettiin vielä 1930-luvulla tieteellisen tutkimuksen nimissä.
Saamelaisen kulttuurin alkuperäistä spirituaalisuutta on tietenkin pidetty demonisena kristinuskon näkökulmasta. Joyn mukaan vielä niinkin myöhään kuin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina papit etsivät pohjoisessa tuhottaviksi shamaanirumpuja, saamelaisen perinneparantamisen pääinstrumentteja.
- Haastattelureissuillani kuulen edelleen uusia saamelaisissa suvuissa eläneitä kertomuksia kirkon harjoittamista vainoista, joissa aikaisempina vuosisatoina myös kuoli ihmisiä. Traditionaalisiin elinkeinoihin kuten metsästykseen ja poronhoitoon hyvin vahvasti kuuluneesta shamanismista tuli kiellettyä ja salaista, Joy toteaa.
- Alkuperäisen kulttuurin demonisoiminen ja luonnon henkisyyden kieltäminen aiheuttivat ihmisten erkaantumisen luonnosta. Se on kaikkein traagisinta, sillä sitä myötä ihmiset unohtavat myös oman henkisen puolensa. Vahva luontosuhde on ollut edellytyksenä myös sille, että taiteella voi olla spirituaalinen ulottuvuutensa.
Francis Joy luennoimassa saamelaisesta shamanismista Irkutskissa, Siperiassa
Shamaani on tradition kantaja
Useat alkuperäiskansat eivät erota menneisyyttä ja nykyhetkeä vaan näkevät ajan syklisenä jatkumona. Esihistoriallisia symboleita käytettiin 1700-luvulla, ja käytetään edelleenkin. Ne ovat osa suullista perimätietoa. Francis Joy kertoo, että shamaanit käyttivät rumpuihin ja kallioihin maalattuja kuvioita metaforisesti, joten ei voida olla täysin varmoja siitä, mitä ne ovat tarkoittaneet. Kulttuurissa sisällä oleva ihminen todennäköisesti ymmärtää merkkejä syvällisemmin – mutta toisaalta taas Pohjoismaissa harjoitetun kolonialismin vuoksi monet saamelaiset ovat vieraantuneet kulttuuristaan. Silti nämä merkit representoivat nykyään saamelaista identiteettiä ja historiaa.
Joyn mukaan Keski- ja Etelä-Suomen saamelaiset kalliomaalaukset ovat myyttisen diskurssin valtaamia paikkoja ja tarkoitettu ”oliolajien väliseen kommunikaatioon”. Symbolit loivat aikanaan eräänlaisen metaforisen kokemuskartan shamaanin matkasta.
- Voimapaikoissa näkee maalattuja kädenjälkiä. On mahdollista, että niihin koskiessaan kulttuurissa sisällä ollut henkilö näki elämän toiselle puolelle. Symbolien kautta oli mahdollista kommunikoida eri jumaluuksien kanssa. On tarinoita shamaaneista, jotka pystyivät lataamaan nämä paikat tällaisella voimalla. Lisäksi he saivat näistä paikoista voimaa parantamiseen ja muuttuakseen esimerkiksi eläimeksi, Joy kertoo.
- Shamanismin näkökulmasta on selvää, että rituaalinen viitekehys ja intentio, jolla merkki tehdään, määrittävät merkin energian. Niin kuin ihmiselläkin on fyysinen ruumis ja henkinen ruumis, niin myös esineillä on spirituaalinen vastinkappaleensa, joita tuskin havaitsemme tai ymmärrämme. Shamaanirumpujen ja pyhien paikkojen koetaan sisältävän voimakkaita henkiä. Ihmisen luontoon kohdistamia väärinkäytöksiä kuten saastuttamista, eläinten tappamista tai maisemallista vahingoittamista on perinteisesti korvattu rituaalisilla uhrilahjoilla juuri näillä pyhillä paikoilla. Tiede on ongelmissa tutkiessaan tällaisia asioita, ulkopuolisen on vaikea ymmärtää esimerkiksi arvostamisen luonnetta uhrausriitissä, pohtii Joy.
Kulttuurista sensitiivisyyttä terapeuttina toimimisesta
Akateemisten opintojensa lisäksi Francis Joy on toiminut toisessa ammatissaan kehoterapeuttina jo 18 vuotta. Sillä hän on rahoittanut väitöstutkimuksensakin kokonaan. Rovaniemellä on vain pieni asiakaskunta, ja sen vuoksi hän matkustaa terapeuttina myös muualla Suomessa.
Toimiminen terapeuttina on tuonut holistisen näkemyksen ihmisestä ja edesauttanut myös shamanismin ja alkuperäiskulttuurin ymmärtämistä. Ja mikä tärkeintä, se on tuonut mukanaan tällaisessa tutkimuksessa ehdottomasti tarvittavaa kulttuurista sensitiivisyyttä.
- Saamelaisessa kulttuurissa shamaani parantajan ominaisuudessa pyrkii löytämään ongelman syyn sen sijaan että hoitaisi ainoastaan oireita.
- Shamaaneilla on ymmärrys myös siitä, että jos henkilö ei kohtaa sisäisiä ongelmiaan, se voi aiheuttaa huonoja olosuhteita ja ongelman jatkumista seuraavissa sukupolvissa. Sairaudenhan syy voi olla joko fyysisellä, mentaalisella, emotionaalisella tai spirituaalisella tasolla. Sairaus voi johtua esimerkiksi siitä, että henkilö on tehnyt rikoksen tai ei ole kunnioittanut luonnon eettisiä peruslakeja. Tämän shamaanit ovat ymmärtäneet. Shamaanit painottavat vahvaa luontosuhdetta hyvän terveyden ja henkisen hyvinvoinnin ylläpitäjänä, toteaa tutkija Francis Joy.
Teksti ja kuvat: Henri Hagman