Lukion jälkeen Alajärvi pähkäili, mitä haluaisi elämältään. Hän päätti viettää välivuoden vahvistamalla kielitaitoaan Sámi allaskuvlassa Pohjois-Norjassa.

– Kautokeinossa saamella pärjäsi joka paikassa.

Saame on Alajärvelle äidin puoleisen suvun kieli. Isovanhemmat puhuivat kuitenkin inarinsaamea eivätkä pohjoissaamea. Oppiakseen sukunsa kieltä Alajärvi muutti Inariin, jossa hän opiskeli inarinsaamen kieltä ja kulttuuria Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa.

– Kun aloin jutella mummon kanssa inarinsaameksi, hän alkoi puhua enemmän lapsuudestaan. Meillä on ollut mielenkiintoisia keskusteluja suvun tapahtumista ja paikoista.

Alajärvi kuunteli tarkkaan, miten mummo ja muut nellimiläiset puhuivat, jotta oppisi, millaista on ”meidän murre”.

– Kieli tuntuu nyt enemmän omalta.

Pari vuotta Alajärvi teki toimittajan töitä Yle Sápmilla ja opiskeli etänä Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa. Hän on gradua vaille valmis inarinsaamen opettaja.

– Toimittajana piti usein käsitellä saamelaisten kielellisiin, maankäyttöön ja muihin oikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Halusin ymmärtää niitä paremmin.

Niinpä Alajärvi haki ja pääsi Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekuntaan toissa vuonna. Hän on kiinnostunut erityisesti ympäristö- ja hallinto-oikeudesta, jotka ovat keskeisiä maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä.

Kielitaidon ylläpitämisessä auttaa työskentely kääntäjänä ja tulkkina opintojen ohessa. Kuinka paljon saamesta on hyötyä tulevassa työelämässä?

– Se riippuu paljon siitä, mihin hakeutuu töihin. En ole varma, haluanko heti valmistuttuani pyrkiä pohjoiseen vai kartuttaisinko juridista osaamistani ensin jossakin muualla.

Alkuvuonna Lapin yliopiston uutisoitiin lakkauttavan saamenkielisten hakijoiden kiintiöpaikat. Tieto herätti kiivasta vastustusta, ja pian yliopisto ilmoittikin säilyttävänsä paikat. Alajärvi pitää päätöstä oikeana.

– Jos meillä saamelaisilla ei ole omankielisiä juristeja, olemme muita heikommassa asemassa.

Teksti: Marjo Laukkanen