Marjo Laukkasen nimi vilahtelee tuon tuosta Lapin yliopiston Kide-lehden toimittajana ja teeman kokoajana. Mutta kuka onkaan nainen taitavien tekstien takana? Otimme siitä selvää.
Harva tulee varmaan ajatelleeksi, minkälainen matka kuljetaan, ennen kuin näyttely saa avajaisensa, painotuore lehti jaetaan lukijoilleen tai video julkaistaan verkossa. Marjo Laukkanen, FT & YTM, tietää, sillä hänen työnkuvaansa Arktisen keskuksen tiedetoimittajana kuuluu muun muassa Arktikumin tiedekeskuksen näyttelykäsikirjoitusten tekeminen sekä julkaisujen ja videoiden ideointi ja sisällöntuotanto.
– Suhtaudun tieteeseen ja tutkimukseen intohimolla, ja tehtäväni on kertoa tieteestä tarinoiden keinoin, Marjo kertoo.
EU-hankkeiden myötä tarve viestiä suurelle yleisölle on lisääntynyt, ja Marjo kannustaa tutkijoita pohtimaan rohkeasti erilaisia keinoja kertoa omasta työstään. On hyvä määritellä, mikä on tärkein kohderyhmä, jolle asiasta halutaan viestiä tiedeyhteisön lisäksi. Tämän jälkeen voidaan miettiä, voidaanko asiaa visualisoida tai luetteloida, liittyykö siihen tarinoita, onko tullut esiin jotakin yllättävää, tai voidaanko asia sitoa johonkin ajankohtaiseen keskusteluun.
– Ihmisiä kiinnostavat arjen ilmiöiden selitykset. Esimerkiksi kun alueelle tulee kaivos, ihmiset haluavat tietää ja ymmärtää, mitä se tarkoittaa heidän kannaltaan.
Arktisessa keskuksessa arktisia asioita ja tutkimusta tehdään tutuksi suurelle yleisölle muun muassa Arktikum-tiedekeskuksen näyttelyillä. Marjo on ollut tekemässä kolmea näyttelykäsikirjoitusta, viimeisimpänä Kauneutta kartalla -näyttely.
– On monta erilaista tapaa lähestyä aihetta. Kauneutta kartalla -näyttelyn päätimme koota historiallisten tarinoiden näkökulmasta. Näyttelystä olisi tullut hyvin erilainen, jos olisi päätetty keskittyä esimerkiksi vain karttojen piirtämiseen ja niiden yksityiskohtiin.
Lokakuussa 2014 julkaistu Barents Studies -populaarijulkaisu noudattaa melko tarkkaan Marjon alkuperäistä, huhtikuussa tehtyä suunnitelmaa.
Tiedetoimittajan työ on tiimityötä
Marjon historia tiedetoimittajana juontaa juurensa Tampereelle, jossa hän aloitti tiedotusopin yliopisto-opinnot vuonna 1996 haaveenaan toimittajan ammatti. Rakastuminen lappilaiseen mieheen toi hänet kuitenkin Rovaniemelle ja tiedotusoppi sai rinnalleen naistutkimuksen opinnot Lapin yliopistossa. Tämä johti lopulta väitöstutkimukseen ja töihin Lapin yliopistoon.
Arktiseen keskukseen Marjo saapui keväällä 2011 ensin tiedottajan äitiysloman sijaiseksi, minkä jälkeen alkoivat työt tiedetoimittajana. Kide-lehdessä hän aloitti vuonna 2007 avustajana. Tähän mennessä Marjo on tehnyt Kidettä sivutoimisesti muun työn ohella, mutta vuodenvaihteesta alkaen Kide siirtyy osaksi hänen päätoimista työnkuvaansa.
– Harva toimittaja pääsee perehtymään itseään kiinnostaviin aiheisiin näin syvällisesti kuin tiedetoimittajana pääsee. Minulla on työssäni ideoinnin ja tekemisen vapaus. Yleensä ympärillä on vielä laaja tiimi, jonka ansioista tuloksesta tulee parempi, kuin olisin koskaan voinut kuvitella.
Marjo viihtyy hyvin työssään myös Arktisen keskuksen innostavan ja kannustavan työyhteisön ansiosta. Kuva: Anna Hyvönen
Teksti: Johanna Westerlund