Matkailuelinkeinon, koulutuksen ja tutkimuksen vuorovaikutus on Lapin yliopistossa pitkällä, sanoo matkailututkimuksen apulaisprofessori Outi Rantala. Lapin matkailun nopeassa kasvussa apulaisprofessori näkee mahdollisuuksien lisäksi sudenkuoppia.
Outi Rantala päätyi yliopistouralle mutkan kautta. Suoritettuaan perinteisen ravintolakoulun Perhon Helsingissä hän työskenteli tarjoilijana Pohjois-Espanjassa ja Irlannissa. Tämän jälkeen Rantala palasi Suomeen ja päätyi Lapin yliopistoon opiskelemaan matkailualaa.
– Olin kiinnostunut kirjallisuudesta. Matkailun kulttuurintutkimus tuntui tarjoavan mahdollisuuden yhdistää kiinnostuksen kohteita.
Käytännön töitä Rantala ei jättänyt Rovaniemelläkään. Monen muun Lapissa opiskelevan tavoin hän työskenteli opintojen ohessa safariyrityksessä oppaana. Työ toi paitsi voita leivän päälle, myös näkemystä matkailualan arjesta.
– Safarioppaan työ luonnossa vaatii monenlaisia kehollisia, kulttuurisia ja materiaalisia taitoja. Ilman kokemusta matkailutyön arjesta en uskoisi voivani samalla tavalla tulkita niitä moninaisia eettisiä sävyjä, joita matkailun kehittämiseen pohjoisilla alueilla liittyy.
Safarioppaan peruskauraa Kittilän Levillä
Akateeminen arki on Norjassakin kiireistä
Rantala valmistui Lapin yliopistosta maisteriksi vuonna 2006. Tohtoriksi hän väitteli metsien matkailukäyttöä käsittelevällä tutkimuksella vuonna 2011.
Tämän jälkeen Rantala työskenteli Lapin yliopistossa yliopistonlehtorina, kunnes siirtyi Norjan Arktiseen yliopistoon määräaikaiseksi apulaisprofessoriksi vuonna 2014. Vuodet Altan kampuksella osoittivat, että akateeminen arki myös rikkaassa Norjassa on kiireistä.
– Ennakko-oletukseni oli, että norjalaisilla on paljon paremmat resurssit hoitaa työtään. Yksittäisen akateemisen työntekijän arki tuntuisi kuitenkin olevan ihan yhtä kiireistä kummassakin maassa, Rantala sanoo.
– Suurimpana yllätyksenä minulle tuli norjalaisen yliopistomaailman byrokraattisuus ja hierarkkisuus. Tämä saattoi liittyä siihen, että Norjan aikanani pohjoisen korkeakoulut koottiin uudeksi kokonaisuudeksi, Arktiseksi yliopistoksi. Suuressa yliopistossa hallinto oli jo kaukana varsinkin sivukampusten arjesta, mutta silti se pyrki määrittelemään käytännön toimintaa.
Lumirakentaminen on keskeinen osa nykyistä Lapin matkailua
Matkailutyön ja tutkimuksen vuorovaikutusta Lapissa
Altan pestin päätyttyä Rantala siirtyi takaisin Rovaniemelle, jossa hän aloitti vastuullisen arktisen matkailun apulaisprofessorina syksyllä 2016.
Kotiinpaluu tuntui askeleelta eteenpäin. Outi Rantala sanoo, että Lapin yliopiston, Lapin AMK:n ja Lapin ammatti- ja matkailuopistojen muodostama Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti (MTI) on oiva työympäristö matkailun tutkijalle. Erityisesti yhteistyö elinkeinon kanssa saa kiitosta.
– Etäisyydenotto on usein hyväksi – sitä näkee lähellä olevien asioiden arvon. Kun olin Norjassa, aloin vasta nähdä, kuinka paljon olemme Rovaniemellä kehittäneet opetus- ja tutkimuskäytäntöjä sekä elinkeinon että toisten oppilaitosten kanssa tehtävää yhteistyötä varten.
– Kehittäminen on ollut välillä raskasta ja pois omasta tutkimusajasta. Koen kuitenkin, että olemme nyt edellä esimerkiksi norjalaisia ja muita pohjoismaisia kollegoitamme. Kehittämistyö alkaa vihdoin tulla näkyväksi.
Matkailjaryhmät kasvavat ja moninaistuvat. Kuva Rovaniemen Ounasvaaralta vuodelta 2011
Hyvän matkakohteen ei tarvitse tarjota kaikille kaikkea
Kuluva talvi on ollut Lapin matkailulle lukujen valossa menestys. Kasvua ovat tuoneet erityisesti Kaukoidästä saapuvat matkailijat.
Millaisena apulaisprofessori näkee pohjoisen matkailun tulevaisuuden? Joko matkailijoita on kohta niin paljon, ettei heidän etsimäänsä rauhaa ole missään?
– Hiljaisuuden kokemus voi olla hyvin erilainen esimerkiksi suomalaiselle luontomatkailijalle kuin Kiinan suurkaupungista saapuvalle henkilölle, joka ei ole kokenut yksinoloa ja pimeyttä. Jälkimmäistä ei välttämättä haittaa, vaikka paikalla on muitakin ihmisiä, Rantala huomauttaa.
Matkailijoiden määrän lisääntymisen ohella matkailijaryhmät moninaistuvat jatkossa. Pohjoiseen tulevilla on toisin sanoen entistäkin enemmän erilaisia odotuksia ja tarpeita.
Tässä piilee vaara: jos matkakohteet yrittävät tarjota jokaiselle jotain, saattavat ne muuttua hahmottomiksi. Hahmottomuus puolestaan merkitsee, että kohteet saattavat hukata sen identiteetin, joka alun perin teki niistä kiinnostavia, sanoo apulaisprofessori. Tämä vaikuttaa niin paikallisten elämään kuin matkailijoiden kokemuksiin.
– Kohteissa pitäisi miettiä, mikä on se arvopohja, jolle matkailua rakennetaan. Millaisen tulevaisuuden paikalliset ihmiset ja matkailutoimijat haluavat? Kun punainen lanka on olemassa, voidaan myydä siihen perustuvia palveluita. Niitä ostavat matkailijat, joille samanlainen arvopohja on tärkeä. Yleensä aidosti omista lähtökohdista nouseva tarina houkuttelee laajemminkin.
Viestintä / Tapio Nykänen