Lapin ainoa ammattifilosofi Toivo Salonen valmistautuu vuoden kuluttua tapahtuvaan eläkkeelle siirtymiseen. Sitä myötä yliopiston filosofian opettajan viran säilyttäminen sekä kysymys filosofian opintojen laajuudesta tulevat pohdinnan alaisiksi. Arvioidaan, mikä on filosofian sivuaineopintojen merkitys Lapin yliopistossa. Hoitaako kukin tiedekunta mahdollisen filosofian opetuksensa tulevaisuudessa itse? Salosen mielestä olisi parasta, jos joku pitelisi kaikkia lankoja jatkossakin.
Humanistiliiton vuoden humanistiksi 2011 valitsema Salonen pitää filosofian opintojen roolia tärkeänä kaikilla akateemisilla aloilla. Filosofia suhteuttaa yksityiskohtaiset asiat peruskysymyksiin ja laajoihin kokonaisuuksiin.
- Filosofian opiskelu antaa ihmiselle käsitteellisiä valmiuksia ymmärtää maailmaa ja suhtautua sen muutoksiin henkisesti joustavasti. Yhteiskunnan ja talouselämän muutostahti ei nimittäin näytä ainakaan hidastuvan. Ammatteja katoaa ja työtehtävät muuttuvat. Filosofia auttaa ymmärtämään, että ulkoisesta muutoksesta huolimatta arvot säilyvät.
- Valinnat saavat oikeutuksensa arvoista. Ihmiselämä on aina suuntautunutta, ihminen yrittää todellistaa arvojaan. Sivistyksen taso näkyy siinä, millaisia arvoja pyrimme toteuttamaan.
Mallia antiikin hyvekasvatuksesta
Vuosikymmenten kuluessa filosofi Toivo Salonen on alkanut arvostaa entistäkin enemmän antiikin filosofiaa, joka on koko eurooppalaisen filosofisen perinnön lähtökohtana. Salosen mukaan antiikissa harjoitettu konkreettinen hyvekasvatus voi toimia vastamallina nykyäänkin näkyvälle moraaliselle ilmapiirille, jossa on mahdollista rötöstellä miten paljon tahansa, kunhan pysytään sääntöjen ja lakien puitteissa. Salonen huomauttaa, että käytäntö, jossa sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistus, pysäyttää yksilön kehitystä. Hyvekasvatuksessa hänelle luodaan mahdollisuus korjata virheensä ja harjoitella oikeaa menettelytapaa, jotta hän kasvaisi noudattamaan järjen moraalisia periaatteita.
- Hyvekasvatuksessa tavoitellaan sellaista mielenlaatua, jossa ihminen toimii vapaaehtoisesti eettisesti, humaanisti ja järkevästi sosiaalisten velvoitteiden vallitessa sekä vaalien yhteisön etua ja yhteistä hyvää. Yhteisöllisyyttä vaalima asennoituminen on ollut luontevaa antiikin kreikkalaisissa kaupunkivaltiossa, mikä ei ollut este persoonalliselle kasvulle ja yksilöllisille korostuksille.
Ajanhengessä vahvistuvana arvona tuntuu olevan yksilönvapaus, joka toki voidaan käsittää vesittyneestikin tietynlaisena vastuunkannon vastapoolina. Salosen muistuttaa, että vapaus on keskeinen teema monilla filosofian klassikoilla. Inhimilliseen vapauteen filosofisena käsitteenä liittyy kuitenkin myös yksilön pyrkimys harmoniaan yhteisön kanssa, sekä taipumus rajoittaa vapauttaan vapaaehtoisesti:
- Ihminen on vapaa, kun hän voi elää teloksensa mukaisesti eli toteuttaa tarkoitustaan ja asettaa itse itselleen päämääriä. Itse asiassa mielivaltaiset teot ilmaisevat vapauden puutetta.
- Vaikka Aristoteleella on mielestäni omat pahat puutteensa, hyve-etiikassa ja ihmisen ymmärtämisessä hänen ajatuksillaan on ylihistoriallista merkitystä: ihminen on perustaltaan yhteiskunnallinen, poliittinen ja sosiaalinen olento. Jos ihminen unohtaa perusluonteensa ja järjenkäyttönsä vapauden huumassaan, samalla hän vieraantuu olemuksestaan, Toivo Salonen toteaa.
Kuva: Aino Suonio
Filosofia kuuluu kaikkialle
Vaikka filosofia usein liitetään lähinnä yhteiskuntatiedeteiden ja humanististen tieteiden opiskeluun, ei filosofialla Toivo Salosen mukaan ole mitään oikeata vakiopaikkaa. Hän muistuttaa, että filosofiaa opiskellaan niin teologisissa kuin luonnontieteellisissä tai taloudellis-hallinnollisissa tiedekunnissa. Opettajankoulutukseen esimerkiksi hyvekasvatus nivoutuu luonnollisesti ja luontevasti.
Filosofia on mukana kaikessa ajattelussa, mutta omalla nimellään se leikkaa arkeemme ja on esillä mediassa vain toisinaan. Vielä jokunen vuosikymmen sitten se oli näkyvästi esillä keskusteluissa. Professori Reijo Wilenius kirjoitti säännöllisesti Helsingin Sanomiin ja veti viikoittaista televisio-ohjelmaa Erno Paasilinnan kanssa. Salonen muistelee myös 1980-luvun Korpilampi-seminaareja, joissa kulttuuri-ihmiset, filosofit ja valtakunnan poliittiset päättäjät muodostivat konsensusta.
Salonen toteaa, että nykyiset akateemiset tehokkuus- ja tuottamisvaatimukset ovat ristiriidassa filosofian idean kanssa, joka toteutuu mm. ikuisten kysymysten yhä uudelleen kohtaamisessa.
- Sivistykseen keskittyminen ei ole käännettävissä mittaluvuiksi, sanoo Salonen.
Hän asettaa filosofian kriittiseen suhteeseen sellaisen kolmion sivujen keskelle, jonka kärjet ovat tiede, taide ja uskonto. Lauantaina 18.10. Lapin yliopiston filosofian symposionissa pohditaan filosofian, taiteen ja tieteen suhdetta. Puhujina on ajattelijoita useista Suomen yliopistoista.
- Taiteen filosofialla ja estetiikalla on perinteinen asema filosofiassa, ja etenkin eksistentialistit ovat vahvasti taiteisiin sekaantuneita. On kuitenkin kiintoisaa huomata, kuinka taiteesta näennäisesti kaukana olevat aatesuuntaukset, kuten vaikkapa looginen empirismi ja marxilainen skientismi saattavat kantaa rakenteissaan esteettisiä ideoita. Suomalainen matemaatikko Olli Tammi sanoi aikoinaan, että matematiikka on perusluonteeltaan esteettistä ja että matematiikan kehitystä ohjaa hyvä maku, Salonen pohdiskelee hymyssä suin.
Salonen itsekin aikoi nuorena taiteilijaksi ja on osin jatkanut piirtämistä, maalaamista ja valokuvaamisen erittelyä. Taiteissa on hänen mukaansa kriittistä voimaa, joka pysäyttää vastaanottajan ajattelemaan asioitaan uudella tavalla.
- Taiteenhistoriassa mielenkiintoista on, kuinka poliittiseen propagandaan valjastetut teokset ovat saattaneet kantaa mukanaan ajattomia esteettisiä arvoja, jotka puhuttelevat syvennyttäessä teoksiin. Esimerkiksi Shostakovitshin Stalinia näennäisesti ylistävä sinfoniamusiikki sisältää purevaa kritiikkiä Stalinia itseään kohtaan – mikäli vain osaa kuunnella.
Lay Viestintä / Henri Hagman