Noor Punam, 33, on keskittynyt tutkijana arktisen alueen alkuperäiskansojen ihmisoikeuskysymyksiin ja ilmastonmuutokseen. Hän on tohtorikoulutettavana Lapin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja vierailevana tutkijana Arktisen keskuksen Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutissa. 

Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa Italiassa asianajotoimistossa. Punam on valmistunut oikeustieteiden maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta, jossa hän erikoistui ympäristö- ja ilmastonmuutoslainsäädäntöön sekä EU-oikeuteen. 

Punam tutkii väitöskirjassaan alkuperäiskansojen perinteisen tietämyksen ja kansainvälisen ilmastonmuutoslainsäädännön yhteensovittamista arktisilla alueilla, ja sitä miten arktisella alueella eläviä alkuperäiskansoja kuullaan kestävään kehitykseen ja ilmastonmuutokseen liittyvissä yhteyksissä. Hän haluaa murtaa tiedon hierarkioita yhdistämällä tieteellistä tutkimustyötä ja paikallista tietoa. 

Paikallinen, tai traditionaalinen tieto voi liittyä elinkeinoihin, liikkumiseen, kulttuuriin tai esimerkiksi viljelyyn. 

– Tieteellisen tutkimustyön ja paikallisen tiedon on kohdattava, jotta ilmastonmuutosta voidaan torjua ja siihen voidaan sopeutua ja varautua, kertoo Punam. 

Arktisten alueiden alkuperäiskansoja ovat muun muassa Euroopassa mantereen pohjoisosia asuttavat saamelaiset, Venäjällä nenetsit, hantit, tsuktsit ja evenkit, Alaskassa aleutit, jupikit ja inuiitit (Iñupiat), Kanadassa inuiitit (Inuvialuit) ja Grönlannissa inuiitit (Kalaallit). 

Alkuperäiskansoja yhdistävät erityinen suhde maahan ja elinympäristöön, jota he ovat asuttaneet tuhansien vuosien ajan. Valtaväestöstä kansoja erottavat kulttuuri, kieli ja perinteisten elinkeinojen, kuten kalastuksen, metsästyksen ja poronhoidon harjoittaminen. 

Alkuperäiskansat ovat järjestäytyneet poliittisesti jo vuosikymmenten ajan. Tämä on johtanut alkuperäisväestön tunnustamiseen ja ihmisoikeuksien parannuksiin. Alkuperäiskansoilla on periaatteessa oikeus luonnonvaroihin ja maahan, mutta käytännössä oikeuksien toteutuminen vaihtelee eri maissa suuresti.
Alkuperäiskansat ovat olleet aktiivisesti mukana arktisten valtioiden politiikassa jo ennen Arktisen neuvoston perustamista. Esimerkiksi YK:n tilaisuuksissa arktiset alkuperäiskansat ovat puhuneet kansainvälisen lainsäädännön merkityksestä alusta lähtien, Punam kertoo. 

– Arktiset valtiot ymmärtävät, että ilmastonmuutos vaikuttaa eniten alkuperäiskansoihin. Heidät on otettava mukaan lainsäädännön valmisteluun ja yhteisiin neuvottelupöytiin. 

Alkuperäiskansat, kuten inuiitit ja saamelaiset, ovat hyvin aktiivisia Arktisessa neuvostossa. Inuiitit olivat Arktisessa neuvostossa ensimmäisiä, jotka ottivat keskusteluun ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeudet, kertoo Punam. 

Arktiset alkuperäiskansajärjestöt ovat neuvoston pysyviä osanottajia (Permanent Participants) ja osallistuvat neuvoston työhön kaikilla tasoilla.

Heillä ei ole kuitenkaan päätäntävaltaa, mutta neuvosto toimii konsensusperiaatteella. 

Tulevaisuudessa Punam haluaa yhdistää tutkijan ja ilmastokasvattajan työt ja perehtyä yhä syvällisemmin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin vähemmistöryhmien näkökulmasta, myös arktisten alueiden ulkopuolella. 

Punam aikoo jatkaa ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen teemojen parissa bangladeshilaisten nuorten kanssa. Hän on syntynyt Bangladeshissä ja muuttanut Suomeen vuonna 2014. Myös väitöskirjaa ohjaava tutkimusprofessori Kamrul Hossain on kotoisin Bangladeshista. 

Punam arvelee, että bangladeshilaiset ovat seuraavia ilmastopakolaisia. 

Hän on mukana Al Goren perustamassa Climate Reality Project -hankkeessa, jonka tarkoitus on lisätä tietoisuutta ilmastonmuutoksesta kansalaisjärjestöjen ja erilaisten yhteisöjen keskuudessa ympäri maailmaa. Punam on opettanut ilmastonmuutokseen ja kestävyyteen liittyviä asioita kuudentoista ihmisen ryhmälle joulukuusta lähtien. 

Teksti ja kuva: Johannes Roviomaa