Torniolainen koululainen luki ahmien kotiinsa hankittuja tietosanakirjoja. Oikeastaan isäkin oli kävelevä tietosanakirja.

– Muistan elävästi Maat ja kansat -kirjasarjan. Sen Atlas-osassa oli kuvasarja siitä, miten ihminen on vaikuttanut ympäristön tilaan eri vuosikymmeninä, Ilkka Ratinen kertoo.

Ratinen on luonto- ja kestävyyskasvatuksen tuore professori Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa, jossa hän on työskennellyt apulaisprofessorina vuodesta 2017.

Tietosanakirjojen herättämä kiinnostus on kantanut pitkälle, vaikka välillä ei siltä näyttänytkään. Lukiossa Ratinen oli heittää hanskat tiskiin, mutta maantieteen opinnot silloisessa Joensuun yliopistossa palauttivat oppimisen ilon. Parin opettajavuoden jälkeen Ratinen siirtyi Jyväskylän yliopistoon maantieteen ja biologian yliopistonopettajaksi. Hän väitteli ensin systeemianalyyttisestä maantieteestä ja myöhemmin kasvatustieteestä.

– Kasvatustieteen väitöskirja avasi silmät sille, miten kestävyyskysymyksiä voi opettaa. Tarvitaan sekä tiedollisia että taidollisia ulottuvuuksia, mutta myös tunteet ovat jatkuvasti läsnä. Kestävyyskasvatuksen tulee olla vuorovaikutteista ja pohjautua tutkivaan oppimiseen. Pelkkä tieto ei riitä.

Ratisen mukaan kestävyydestä puhuttaessa painotetaan ongelmia, vaikka tarvitaan ratkaisuja siihen, miten rakennamme kestävän yhteiskunnan.

– Tutkimus on valo, joka osoittaa tien, minne kannattaa mennä. Valo ei tarkoita absoluuttista totuutta, mutta tieteen menetelmillä päästään mahdollisimman lähelle totuutta.

– Kestävyyskasvatuksen perusta on ekologisessa kestävyydessä. Ilman luontoa ei olisi meitäkään. Esimerkiksi talouden tehtävä on palvella ihmistä: olla oikeudenmukainen ihmiselle ja ennen muuta luonnolle.

Teksti: Marjo Laukkanen

Haastattelu on julkaistu alunperin Kide-lehdessä 1/2022.