Teksti: Jenni Katermaa
Kuvat: Marko Junttila

Vastakohtien Arktis -näyttely kertoo arktisen alueen ilmiöistä, alkuperäiskansoista ja luonnosta. Se on suunnattu monipuoliselle yleisölle, kuten kansainvälisille matkailijoille, koululaisryhmille sekä paikallisille.

– Näyttelyn tarinallisuudella pyritään tavoittamaan niin tiedonhakuun keskittyvät kuin elämyksiä etsivät vierailijat, kertoo näyttelymuotoilija Anna Hyvönen.

Näyttelyn suunnitteluprosessi oli pitkä ja monivaiheinen. Uudistamistyö aloitettiin vuonna 2019 rahoitushaulla, ja vuonna 2020 päästiin aloittamaan sisältö- ja konseptisuunnittelu. Tekninen suunnittelu aloitettiin kesällä 2023, ja rakentaminen käynnistyi rahoituksen varmistuttua huhtikuussa 2024.

Rakennusvaiheen lopullakaan ei vältytty haasteilta. Tilattujen elementtien viivästyminen testasi työryhmän hermoja aivan avajaisten kynnykselle asti.

Päätuottaja Nicolas Gunslay kuvaa suunnitteluprosessia pitkäjänteiseksi työksi.

”Kirjoitimme näyttelytekstit, sitten uudelleenkirjoitimme näyttelytekstit ja sitten uudelleen-uudelleenkirjoitimme näyttelytekstit”, Gunslay kuvaili avajaispuheessaan – ja sama päti muuhunkin suunnitteluun.

Avajaisista nauttimassa näyttelytiimin jäsenet Tero Poikela, Santeri Happonen, Nicolas Gunslay, Marjo Laukkanen, Anna Hyvönen ja Leena Rantamaula.

Kaamos ja yötön yö rytmittävät näyttelyä

Sisällöntuotannosta vastanneet Marjo Laukkanen ja Leena Rantamaula korostavat tieteellisen sisällön merkitystä kaiken suunnittelun lähtökohtana.

– Kaikki visuaalisuudesta tarinallisuuteen on rakennettu sisällön ehdoilla, Laukkanen kertoo.

Tärkeimmät suunnittelua ohjanneet teemat olivat vastakohtaisuus, elämyksellisyys, moniaistisuus ja vastuullisuus. Vastuullisuus huomioitiin aina rakennusmateriaaleista näyttelysisältöihin.

– Olemme kierrättäneet useita hyvin toimineita kohteita edellisestä näyttelystä, ja näin vähentäneet tarpeetonta kuluttamista, kertoo näyttelyn työmestari, puuseppä Tero Poikela.

Tammiviilu on Anna Hyvösen mukaan näyttelyn tärkein materiaali. Vaalea ja tumma puupanelointi yhdessä valaistuksen kanssa luovat kahteen tilaan jaettuun näyttelyyn yöttömän yön ja kaamoksen sekä parantavat näyttelyn akustiikkaa.

Muotoilijan ja rakennusinsinöörin koulutuksen omaava Hyvönen vastasi näyttelyn kokonaisvisuaalisuudesta. Hyvönen pääsi myös rakentamaan näyttelyyn elementtejä: yöttömässä yössä vaaniva valtava hyttynen on hänen käsialaansa. Taiteen maisteri rakensi hyönteisen kierretangosta, kanaverkosta ja kuivasavimassasta.

– Oli kiva luoda pitkästä aikaa jotain konkreettista käsin, Hyvönen nauraa.

Toteutuksessa on pyritty huomioimaan monipuoliset aistikokemukset. Näyttelyssä pääsee esimerkiksi tunnustelemaan erilaisten arktisten eläinten turkkeja.

– Puun tuoksu on tavallaan myös osa aistillisuutta, Hyvönen huomauttaa.

Lisäksi näyttelyyn haluttiin niin lapsia kuin aikuisiakin innostavaa toiminnallisuutta. Näyttelyssä arktiseen alueeseen pääsee konkreettisesti käsiksi rakentamalla iglun tai maalaamalla revontulia.

Näyttelyn toivotaan kestävän aikaa ja käyttöä

Näyttelyteknikko Santeri Happosen tontille kuului digitaalisten sisältöjen muotoilu, käyttöliittymäsuunnittelu ja valosuunnittelu.

– Vastasin videonäytöistä, interaktiivisista infotauluista ja digitaalisista pelillisistä elementeistä.

Happosen kädenjälkeä on myös vuodenaikarampin valaistuksen suunnittelu ja ohjelmointi. Rampin led-valot tuovat näyttelyyn niin väriä kuin käytännöllisyyttäkin.

– Ne valaisevat tietä ja ohjaavat kulkijaa kahdeksan vuodenajan värimaailmojen mukaan.

Happonen toivoo, että näyttelyn elementit kestävät aikaa ja käyttöä. Digitaalisuus luo onneksi joustavuutta: sisältöä on helppo päivittää tulevaisuudessa tarpeiden mukaan.

– Pysyvä näyttely on jatkuvasti kehittyvä kokonaisuus. Vanhaankin näyttelyyn lisättiin ja muokattiin noin 40 kohtaa vuosien varrella, Anna Hyvönen kertoo.

Tulevaisuudessa lisätään ainakin koululaisille suunnattuja oppimispolkuja sekä monipuolistetaan äänimaailmaa.

Digitaalisen sisällön suunnittelussa keskityttiin myös käyttäjäkokemuksen parantamiseen.

– Digitaalisessa elementissä täytyy olla selkeä ja toistuva toimintalogiikka, jotta sitä on miellyttävä käyttää. Näytöissä on esimerkiksi käyttöä ohjaavia visuaalisia vihjeitä sekä johdonmukaista nykyaikaista digitaalista logiikkaa, kuten useita eri tapoja vaihtaa sivuja, Santeri Happonen kertoo.

Näyttelyn tekijät korostavat yhteistyön merkitystä. Avajaisten lähestyessä työtehtäviä jaettiin yli vastuualueiden.

– Tärkeää yhteistyössä on ollut toisten näkemykseen luottaminen. Kriittisyys ja kompromissit ovat parantaneet lopputulosta, Anna Hyvönen ja Marjo Laukkanen tiivistävät.