Teksti: Sanna Erdoğan ja Amanda Hekkala
Kuvat: Tapio Nykänen

Lapin yliopiston professorit Kirsti Lempiäinen, Leena-Maija Rossi ja Suvi Ronkainen täyttivät viime vuonna kuusikymmentä vuotta. Pitkän akateemisen uran saavuttaneet professorit kertovat omista urapoluistaan, sukupuolentutkimuksen yhteiskunnallisesta merkittävyydestä sekä opettamisesta Lapin yliopistossa.

Kirsti Lempiäisen akateeminen ura lähti käyntiin 90-luvun alussa Tampereen yliopistosta. Vuodesta 2011 lähtien hän on toiminut Lapin yliopistossa. Urallisina käännekohtina Lempiäinen mainitsee kirjat, projektit, oman väittelyn ja post-doc tutkimuksen edistämisen.

”Koko 30-vuotisen urallisen taipaleen aikana feministitutkijat ovat olleet tärkeitä, meillä on ollut yli tiedealarajojen paljon yhteistyötä ja se on edelleenkin tärkeää”, Kirsti Lempiäinen sanoo.

Lempiäinen arvostaa kollegoilta saamaansa tukea uran ja motivoituu muiden ihmisten kanssa työskentelystä. Haastatteluhetkellä Lempiäinen on suunnittelemassa Anu Valtosen ja Tiina Seppälän kanssa uutta tutkimushanketta. Työmotivaatio syntyy lisäksi julkaisupolitiikasta ja kirjoista. Lempiäinen on mukana Vastapaino -kustantamon toimituskunnassa ja pitää tärkeänä tehdä akateemista ja tieteellistä kirjallisuutta myös suomeksi ja julkaista sitä.

Leena-Maija Rossi liittää uransa saavutukset opettajuuteen ja tutkijana toimimiseen. Hän on vuosien saatossa saanut nähdä oman työnsä elävän ja voivan hyvin erilaisissa julkaisuissa ja entisten oppilaiden töissä. Omien oppilaiden näkeminen erilaisissa työtehtävissä tohtoriksi valmistumisen jälkeen tekee opettajan aina ylpeäksi. Motivaation tutkimustyöhön Rossi saa aiheiden yhteiskunnallisesta merkittävyydestä sekä ajankohtaisuudesta. Häntä kiinnostaa edelleen osallistuminen inspiroiviin tutkimusprojekteihin ja yhtenä haaveena on kirjan kirjoittaminen, kun siihen löytyy sopiva ajankohta.

”Sukupuolen tutkimus on yhteiskunnallisesti merkittävä ala”, Leena Maija Rossi toteaa.

Suvi Ronkainen on aloittanut uransa tutkijana ja työskennellyt erilaisissa tehtävissä akateemisessa ympäristössä monissa eri tiedekunnissa. Nyt hän on palannut takaisin perustehtävään, opettamaan ja viemään tutkimusta eteenpäin.

Suvi Ronkaisen urasta voi nostaa esille kolme erityistä kohtaa. Ensimmäinen uraan vaikuttanut tapahtuma oli havainto sosiaalipsykologian aineistojen perustumisesta ainoastaan mieskeskeiseen numerotietoon. Tämä epäkohta, jota esiintyi laajemminkin muissa aineistoissa, herätti kiinnostuksen sukupuolentutkimukseen. Toinen käänteentekevä merkkipaalu oli laadullinen tutkimus ikääntyvän naisen seksuaalisuudesta – aihe, joka siihen aikaan oli tabu. Tutkimuksen herättämä vastustus teki selväksi, että vastaavanlaista kaltaista tutkimusta tarvitaan, ja Ronkainen halusi viedä sukupuolentutkimusta ajattelu- ja tutkimustapana voimakkaasti eteenpäin.

Kolmas merkittävä urallinen saavutus on liittynyt lainsäädännön muuttamiseen parisuhde- ja perheväkivallan saamiseksi yleisen syytteen alaiseksi. Ronkainen liittyi ryhmään, joka alkoi hyvin systemaattisesti rakentaa tutkimuskenttää, jonka tavoitteena oli perheväkivallan kriminalisoituminen.

”Tieteellisellä tiedolla on vahva roolin yhteiskunnassa ja kulttuurissa”, Suvi Ronkainen sanoo.

Sukupuolten moninaisuus ja representaatiot

Kaikki kolme professoria toivovat Suomeen sallivampaa asennetta sukupuolien moninaisuudelle ja sitä, että ymmärrettäisiin representaatiota laajemmin. Tällä hetkellä on jumiuduttu binääriseen kahden sukupuolen järjestelmään, jota tulisi muuttaa jo kouluopetuksessa.

– Olisi tärkeää nähdä, että sukupuoli ei ole kaksi eikä ole olemassa vastakkaisia sukupuolia. Vaikka ajatellaan cis-naisia ja cis-miehiä, niin nekin sukupuolet ovat sisäisesti monenlaisia ja moninaisia, Rossi tiivistää.

Rossin tavoin Suvi Ronkainen näkee tärkeäksi luopua yksilöajattelusta ja yhdestä selkeästä valinnasta sekä jaottelusta. Sen sijaan sukupuoli tulisi nähdä sosiaalisena, kulttuurisena ja osin biologisena monentasoisuutena. Tällä hetkellä sukupuolesta puhutaan pelkästään omana kokemuksena tai omaan identiteettiin liittyvänä päätöksentekona.

Kirsti Lempiäinen on samoilla linjoilla ja korostaa, että representaatioita tehdään ja tuotetaan erilaisissa konteksteissa, kulttuureissa ja alakulttuureissa. Erilaisten sukupuolipositioiden sallivuus on toisaalta jumiutunut juhlapuheiden tasolle ilman konkreettisia toimenpiteitä ja toisaalta jäädään tarkastelemaan yksityiskohtaisia asioita, esimerkiksi urheilussa biologista sukupuolta.

Vinkkejä opiskelijoille

Kirsti Lempiäinen, Suvi Ronkainen ja Leena-Maija Rossi vinkkaavat, mihin opiskelussa kannattaa kiinnittää huomiota.

Leena-Maija Rossilla on opiskelijoille hyvin käytännönläheinen vinkki perehtyä kurssin ja tehtävän ohjeisiin heti alussa. Rossille kielellä on iso merkitys. Suomalaisesta näkökulmasta kansainvälisessä akateemisessa maailmassa on hallittava suomen lisäksi vähintään englantia. Rossi korostaa oman äidinkielisen ajattelun kehittämisen tärkeyttä, selkeää esiintymistä ja oikeinkirjoitusta.

Suvi Ronkainen kehottaa opiskelijoita keskittymään niihin asioihin, jotka oikeasti kiinnostavat. Opiskelun edetessä mielenkiinto kasvaa koko ajan ja aiheen rajaaminen vaikeutuu. Työmäärän paisumista voi estää sillä, että tunnistaa ilmiön kokonaiskuvan ja keskittyy vain siihen, miksi ilmiö kiinnostaa itseä. Tehdyt valinnat vievät tiedollista osaamista tiettyyn suuntaan ja väistämättä prosessin aikana oppii paljon. Ronkainen vertaa opiskelua purjehtimiseen, jossa jatkuvasti tehdään valintoja muuttuvissa olosuhteissa ja vaikka joku ratkaisu olisikin hiukan huonompi, voi saadusta tiedosta oppia.

Kirsti Lempiäinen kehottaa verkostoitumaan ja hakeutumaan erilaisiin projekteihin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, kuten esimerkiksi harjoittelijaksi yliopiston laitoksiin tai oppiaineisiin, joissa haluaisi sitten itse jatkaa myöhemmin. Lempiäinen kannustaa jakamaan kirjoittamaansa tekstiä opiskelijakavereiden kanssa, jolloin oppii kommentoimaan ja ottamaan palautetta vastaan. Tutkimustyö vaatii sisukkuutta ja pitkäjänteisyyttä, sillä tekstiä on tuotettava paljon. Aivojen sijaan suurin työ tehdään takapuolella eli pitää jaksaa istua ja olla yksin, että saa tekstiä aikaiseksi. Toisaalta akatemia tarjoaa yhteisön, jossa tapaa uusia ihmisiä, osallistuu erilaisiin keskusteluihin ja viettää aikaa ihmisten kanssa.

– Akateeminen maailma on samanlainen kuin muutkin asiantuntijaorganisaatiot. Päästäkseen etenemään uralla joutuu tekemään tekoja, osin myös kilpailemaan kollegoiden kanssa. Omalla kohdalla koen saaneeni olla fiksujen, pätevien ja ihanien ihmisten kanssa, jotka ovat olleet tukena, Lempiäinen toteaa.

Sanna Erdoğan on jatko-opinto-opiskelijana Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa sukupuolentutkimuksen yksikössä. Erdoğanin väitöskirjatutkimus käsittelee valtasuhteiden ja sukupuolen merkityksiä urheiluvalmennuksessa.

Amanda Hekkala on politiikkatieteiden ja sosiologian perustutkinto-opiskelija Lapin yliopistossa.

Juttu on lyhennelmä Sukupuolentutkimus-lehdessä nro 2/2022 julkaistusta artikkelista.