1960-luvun lopun saamelainen liikehdintä alkoi pohjoisten koulukeskusten asuntoloista. Jälleenrakennusajan saamelaislapset olivat saaneet kasvaa suomalaisessa ympäristössä, jossa saamen kielillä ja kulttuureilla ei ollut arvoa.

Kulttuurinen herääminen ammensi kansainvälisestä vähemmistöliikehdinnästä ja myöhemmin alkuperäiskansojen mobilisaatiosta. Ne tarjosivat poliittisen kielen ja kontekstin, joiden kautta kulttuurin alistettu asema kyettiin sanoittamaan ja ymmärtämään uusin tavoin.

Tavalliselle saamelaiselle samaistumisen kohteeksi nousivat erityisesti taiteentekijät, joiden työssä soi uusi kansallistunne. Etunenässä seisoi Nils-Aslak Valkeapää, joka yhdisti joikua jazziin ja loi uutta, dynaamista saamelaiskulttuuria.

Ailu ja Áillohaš

Kaamasmukasta kotoisin oleva rap-muusikko ja gradua vaille valmis pohjoissaamen kielen opettaja Ailu Valle on Nils-Aslak Valkeapään perinteen jatkaja monessa mielessä. Vallen lyriikat viittaavat Áillohakšen kirjoituksiin ja tapa yhdistellä saamelaista perinnettä muihin vaikutteisiin on tuttu Valkeapäältä.

– Valkeapää on ravisuttava hahmo. Kun kunnolla syventyy varsinkin pääteoksiin, kuten Beaivi, Áhčážaniin, niin sieltä kyllä löytää sen sielunsa, Valle sanoo.

Muusikolla on myös omakohtaisia muistoja Valkeapäästä, joka oli mukana vuonna 1994 lasten joikulevyn teossa.

– Olin silloin ja olen vieläkin vähän ujo esiintymään. Oli sellainen biisi, jossa olimme kaverin kanssa kahdestaan menossa purkittamaan sitä, eikä siitä tullut mitään. Kurkku tuli kipeäksi ja jännitti niin paljon, etten saanut suuta aikaistua. Sitten Ailu vain vähän löi olalle ja sanoi, että kyllä se menee hyvin, niin kurkkukipu ja muut psykosomaattiset oireet katosivat saman tien. Hänessä oli kyllä jotain erityistä aivan konkreettisella tasollakin koettuna.

Ailu Valle esiintyi huhtikuun puolivälissä Kieli ja maailmankuva-seminaarissa Rovaniemellä

Saamelaisten tilanne on ristiriitainen

Nils-Aslak Valkeapään ajoista Suomi on muuttunut, ja saamelaisuuden arvostus on kääntynyt päälaelleen. Asuntoloissa torjuttu identiteetti on puhjennut kukkaan, ylpeäksi ja elinvoimaiseksi kulttuuriksi, jota nuori sukupolvi tietoisesti muokkaa itsensä näköiseksi.

Kaikki ei silti ole niin kuin monet saamelaiset toivoisivat. ILO-sopimus jäi jälleen keväällä eduskunnan pöydälle. Saamelaismääritelmä aiheuttaa riitaa, ja monet saamen kielistä ovat edelleen uhattuina. Valle kokee tilanteen ristiriitaisena.

– Kyllähän niistä asuntola-ajoista ja muista vähän enemmän sorron alla olemisen ajoista on jo aikaa. Nyt on ehkä helpompi olla saamelainen kuin silloin. Sekä yhteisön sisällä että yhteisön ulkopuolella on jotenkin paljon avoimempaa se suhtautuminen.

– Silloin ehkä oli juuri se tilanne, että osa häpesi sitä, mitä oltiin, kaikenlaisten traumaattisten kokemusten johdosta. Silloin nähtiin, että se ei vie meitä mihinkään, jos vaikka omaa kieltä opetellaan, vaan on parempi antaa lasten mennä valtavirran mukana ja unohtaa se oma kieli ja kulttuuri. Nyt tilanne on toinen, mutta silti koko ajan joudutaan taistelemaan siitä, onko elintilaa tarpeeksi kaikenlaisten ulkoa tulevien säädösten ja muiden paineiden takia.

Kuka on saamelainen?

Edellisen eduskunnan päätös jättää ILO-sopimus ratifioimatta harmittaa Vallea. Hän uskoo, että päätös osoitti sen, ettei päättäjillä edelleenkään ole käytettävissään tarpeeksi tietoa saamelaisten tilanteesta.

– Tietyllä tavalla sen jo tiesi siinä vaiheessa, että ei se tule menemään läpi. Päättäjillä ei ollut tarpeeksi tietoa siitä, mikä se todellinen tilanne on. Myöskin median kautta tuli ulos sellainen kuva, että ollaan hirveän riitaisia, ja tietenkin siellä pari sellaista ristiriitaista hahmoa olikin, jotka vaikuttivat asiaan. Pettymys siinä päällimmäinen tunne oli tietenkin, vaikka tiesi, että näin tässä tulee käymään.

Saamelaismääritelmästä Valle sanoo, että asia on erittäin monimutkainen. Hyvä perusta keskustelulle olisi se, että lähtökohtaisesti saamelainen toimii tavalla tai toisella saamen kielen tai kulttuurin säilyttämiseksi.

– Kun puhutaan siitä, että tarvitaan se yhteisön hyväksyntä siitä, kuka on saamelainen, niin se tarkoittaa lähinnä sitä, että yhteisö hyväksyy saamelaiseksi sellaisen ihmisen, joka tekee jotain konkreettista ja aktiivista sen kulttuurin ja kielen eteen, että se säilyy tai elää tai elpyy tai mitä tahansa. Mutta se on haasteellinen kysymys kaiken kaikkiaan.

Koneen säätiön, AGONin ja Letkeen järjestämässä tapahtumassa esiintyivät myös muun muassa Marjo Ylikorva ja Tatu Kantomaa

Inari ja osaaminen

Kuten on laita monen saamelaisen kohdalla, myös Vallen vaikutteet ja tausta ovat hyvin monikulttuurisia. Hänen musiikkinsa, räp, on peräisin Yhdysvaltain mustien ghetoista, jossa se syntyi nimenomaan vastarinnan välineeksi ja ilmaisuksi.

Hieman filosofisemman räp-musiikin maailmaan Vallea ovat johdatelleet muun muassa Wu-Tang Clan ja Freestyle Fellowship sekä Suomessa esimerkiksi Paleface ja Ameeba.

Saamenkielisen räpin pariin Ailu Vallen vei puolestaan inarinsaameksi räppäävä Amoc, toiselta nimeltään Mikkal Morottaja. Merkittäviä hahmoja Vallen uralla ovat olleet myös muun muassa hovisämplääjä Juan Muteniac sekä hiljattain edesmennyt Edorf, Erik Ingebritsen.

– Kaikki nämä ovat olleet sellaisia artisteja, jotka ovat avanneet sen oven ja näyttäneet, että täältä pohjoisesta pystyy ponnistamaan ja näitä asioita voi tehdä uskottavasti. Edelleen itselleni Edorf ja Amoc ovat sellaisia artisteja, jotka ovat aivan huipputasoa, joilla on vähän niin kuin untouchable-status. Molemmat ovat sellaisia räppäreiden suosikkiräppäreitä.

Lay viestintä / Tapio Nykänen

Ailu Vallen uuden levyn ”7” arvostelu Lapin Kansassa
Musiikkivideo Sáhtán ja Máhtán levyltä ”7”