Lapin yliopiston tutkimusstrategiaa arvioinut kansainvälinen arviointiryhmä pitää onnistuneena valintana yliopiston tutkimuksen linjaamista pohjoisen puolesta – maailmaa varten -profiilin alle. Taiteiden tiedekunnan kannalta tämä tarkoittaa yhteistyön vahvistamista arktisen tutkimuksen ja erityisesti Arktisen keskuksen kanssa.
Teollisen muotoilun professori Satu Miettisen mukaan Lapin yliopiston kilpailuvaltti on itsestään selvästi arktisuudessa, mutta jostain syystä sitä ei ole tähän mennessä haluttu ottaa reilusti haltuun.
– Ehkä ei olla haluttu sen leimaavan eksotisoivalla tavalla. Mutta jos kysyy esimerkiksi kansainvälisiltä opiskelijoilta, niin arktisuus on suurin syy yliopistoomme hakeutumiselle. Parhaat verkostoitumismahdollisuudetkin tulevat nimenomaan arktisuuden kautta, Miettinen sanoo.
Miettisen mukaan taiteiden tiedekunnassa on paljon valmiiksi muokattua maaperää arktisuuteen profiloitumiselle. Esimerkiksi teollisen muotoilun puolella on ollut jo vuosia DAVVI-koulutushanke, joka on tarjonnut saamelaisalueelle suunnatut kandidaatin opinnot. Myös vuonna 2015 tiedekunnassa alkava uusi kansainvälinen maisteriohjelma (Arctic Art and Design Master Program) tulee hyödyntämään Arktisen keskuksen tarjoamia opintoja johdatuksena arktiseen kulttuuriin. Myös tämän maisteriohjelman aloittaminen on arktiseen profiloitumista.
Se, mitä nyt tarvitaan, on yhteinen, korkeaprofiilinen tutkimushanke Arktisen keskuksen kanssa, sanoo Miettinen.
Dekaani ja kuvataidekasvatuksen professori Timo Jokelan mukaan on tärkeätä profiloitua siihen, missä voidaan olla huippuja. Myös Jokelan mukaan arktinen on ollut keskusteluissa ja useissa hankkeissa mukana jo pitkään, mutta vasta kansainvälinen arvio ikään kuin legitimoi resurssien jakoa oikeaan suuntaan.
– Lapin yliopisto on maailman pohjoisin täyden mittakaavan taideteollisen alan yliopisto. Taiteiden tiedekunnan taidetoiminta on luonnollisesti pohjoiseen orientoitunutta. Lisäksi sen orientaatio alan kehittämistutkimukseen on vahva, joka sekin liittyy arvioinnissa esitetyn arktisen ja pohjoisen kehotuksen täyttämiseen, Jokela sanoo.
Jokela toteaa, että tohtoriohjelmien organisointi strategisten kärkien alle luo yhteistyötä yksiköiden välille. Hyvänä lähtökohtana on myös tämänhetkinen tilanne, jossa taiteiden tiedekunta osallistuu Arktisen keskuksen näyttelytoiminnan toetutukseen yhteisen toimen avulla. Siinähän on kyse arktisen tutkimuksen visualisoinnista ja popularisoinnista. Vielä puuttuu kuitenkin taiteen ja arktisen tutkimuksen yhteinen kenttätyö, joskin sekin on aluillaan rahoitushakemuksissa.
Kulttuurinen sensitiivisyys keskiössä
Se, mikä sopii Lapin yliopistolle ehdotettuun arktiseen profiloitumiseen erinomaisesti, on Jokelan mukaan ASAD-toimintaverkosto. Arctic Sustainable Arts & Design eli ASAD on University of Arcticin sisäinen taide- ja designverkosto, jossa on nykyisin jäseninä 28 pohjoisten seutujen yliopistoa ja instituuttia. Jokela ja kuvataidekasvatuksen professori Mirja Hiltunen kirjasivat ASAD:in ensimmäiset perustamislauselmat Moskovan lentokentällä vuonna 2011 paluumatkalla Jakutiasta Arctic art näyttelystä. Jokelan mukaan yhteisen pohjoisen taide- ja muotoilualan verkoston tarve valkeni hänelle Unescon taidekasvatuskongressissa Etelä-Koreassa 2010.
– Kongressiin osallistui 2000 eri maiden edustajaa, mutta siellä ei ollut esillä lainkaan pohjoisen ääntä, eikä University of Arcticin piirissä ollut vielä tuolloin minkäänlaista taide- ja design -verkostoa, Jokela sanoo.
ASAD on kanava yhdistää pohjoisesta kiinnostuneita tutkijoita ja taiteilijoita sekä luoda heille kansainvälisiä yhteyksiä ja esiintymisfoorumeita. Verkoston agendaan kuuluu myös kartoittaa metodeja, kokemuksia ja näkemyksiä hyvistä välineistä osallistuvaan ja osallistavaan toimintaan pohjoisilla alueilla. Kartoitetaan siis, miten verkoston jäseninstituutiot toimivat omien alueidensa tukena ja hyvinvoinnin edistäjinä. Kuvataidekasvatuksen piirissä kehittynyt soveltavan kuvataiteen ohjelma sekä palvelumuotoilu ovat verkostossa keskeisiä. Siksi on luonnollista että Lapin yliopiston osaamisen kautta johdetaan ASAD verkoston toimintaa. Jokela toimii ASAD verkoston johtajana.
ASAD:in toimintamalliksi alkaa vakiintua vuosittaiset symposiumit työpajoineen ja näyttelyineen sekä yhteinen julkaisutoiminta. Vuonna 2013 ASAD:in näyttely oli Islannissa, tänä vuonna se on Kautokeinossa. Esillä on nykytaidetta, jossa eivät painotu yksittäiset taideteokset, vaan esillä on lähinnä pohjoisiin kysymyksiin keskeisesti liittyvien taiteellisten projektien taiteellisia dokumentaatioita.
Jokelan mukaan Lapin yliopiston läheisimmät yhteistyökumppanit ASAD:issa ovat olleet Islannin taideakatemia ja Jakutian taidekorkeakoulu. Islanti on helppo yhteistyökumppani tutun pohjoismaisen toimintakulttuurinsa myötä, mutta toisaalta myös Jakutia hyvin erilaisesta kulttuurista ponnistavana pitää sisällään pitkälti yhteisiä problematiikkoja. Niitä ovat muun muassa ilmastonmuutos sekä länsimaisen elämäntavan ja kulttuurin kohtaaminen alkuperäisten pohjoisten elämäntapojen kanssa. Toisaalta myös esimerkiksi Skotlanti ASAD:in jäsenenä jakaa pitkälti samoja regionaalisia ongelmia.
Arktisilla kaupungeilla on samankaltaisia haasteita – esimerkiksi kaivosteollisuuden muodostamien uusien yhteisöjen haasteet ovat hyvin samankaltaisia paikasta riippumatta. Pyritään identifioimaan haasteita, jotka nousevat arktisuudesta, haja-asutuksesta, väestörakenteen ikääntymisestä ja koulutuksen muuttuvista tarpeista.
– Yksi ASAD:in keskeisistä yliopistollisista kysymyksistä on: kuinka huomioida alkuperäiskulttuureista kumpuavat maailmankäsitykset ja tietämisen tavat. Länsimaista taidetta vaivaa valistuksen ajalta peräisin oleva usko, jossa taiteen ja taidekäsityksen ajatellaan säteilevän kulttuurikeskuksista periferiaan. Tämän asetelman voi nähdä jopa kulttuurisena kolonialismina, Jokela sanoo.
– Nyt lähdetään periferiasta käsin. Taide on alkuperäiskulttuureissa aivan toisessa roolissa. On tietenkin tarve säilyttää perinteinen käsityö. Toisaalta nykytaiteen uudet välineet yhdistettynä kulttuurisensitiiviseen ajatteluun mahdollistavat kulttuurin esittämisen sen sisältä käsin. Lisäksi ei ole kyse ainoastaan representaatiosta vaan myös kulttuurin rakentamisesta, Jokela linjaa.
Jokela painottaa, että arktisuus on oppimisympäristö, ei substanssi. Situationaalisen oppimiskäsityksen mukaisesti tällainen ympäristö kehittää olosuhdeosaamista, joka on siirrettävissä mihin tahansa kulttuurista sensitiivisyyttä vaativiin tilanteisiin. Pohjoisiin paikkoihin sidotussa taidetoiminnassa kehittyy siis globaalia paikka- ja tilanneherkkyyttä. Tämä herkkyys huomioi kuitenkin ensisijaisesti ympäristön ja tilanteen sosiokulttuuriset elementit esteettisen muodon jäädessä toissijaiseksi.
Myös Miettinen toteaa osaamisen ongelmien ratkaisemisen olevan globaalia taitoa, joka on sovellettavissa vaikkapa New Yorkin slummissa.
– Wicked problem -tematiikka avaa paljon ovia, maailman huippuyliopistoissa ollaan kiinnostuneita samoista asioista. Kuinka sosiaalisen muotoilun ja soveltavan kuvataiteen avulla voidaan osallistaa yhteisöt yhteistyöhön – tutkijan positio nähdään tässä laajemmin, muutoksien ehdottajana, Miettinen pohtii.
Henri Hagman/LaY/Viestintä