Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää evästeistä. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK
 
Mustavalkoisessa kuvassa opiskelijoita maalaamassa
Taideopiskelua 1990-luvun alussa.

Teema: Kaiken keskellä on taito

17.11.2020

Vikuroivassa taiteiden tiedekunnassa halutaan ylittää rajoja ja tarttua epäkohtiin.

Teksti Marjo Laukkanen
Kuvat Lapin yliopiston arkisto

Mikä tekee taiteiden tiedekunnasta taiteiden tiedekunnan?

– Kaiken perustana on taiteen autonomia, kyky reflektoida yhteiskunnan ilmiöitä riippumattomasti ja omavaltaisesti. Se mahdollistaa rajanylitykset ja uuden visualisoimisen. Erityistä tiedekunnassamme on, että meillä yhdistyy taide ja muotoilu, vastaa tiedekunnan dekaani ja palvelumuotoilun professori Satu Miettinen.

Tulevaisuudessa taiteen ja muotoilualojen rajoja voitaisiin Miettisen mielestä ylittää vieläkin reippaammin. Hän kannattaa myös tiedekuntien rajojen ylittämistä, mitä tehdäänkin koko ajan enemmän.

– Taide on valtava voimavara, ja taiteellinen ajattelu voi olla yhteiskuntaa uudistava voima. Olemme tiede- ja taideyliopisto, ja taiteen tulisi näkyä myös Lapin korkeakoulukonsernin kärkilinjauksissa.

kide_2_2020_taide30_02.png
Valokuvauksen kurssilla 1991.

Miettisen mukaan taiteiden tiedekunta on kolmessa vuosikymmenessä osoittanut alueellisen merkityksensä. Yhteistyötä ja osallistamista on tehty eri puolilla Lappia. Viime vuosina katse on suuntautunut vahvemmin myös yli valtakunnan rajojen. Miettisen mukaan yhteistyö on jo niin vahvaa, että se voitaisiin viedä seuraavalle tasolle rakentamalla Pohjoiskalotin taiteen ja muotoilun tutkimusympäristö.

– Taiteellisen tutkimuksen keinoin pystytään löytämään sellaista, mikä ei muuten ole mahdollista, ja tuomaan lisäarvoa inhimilliseen kokemukseen elämästä ja ympäristöstä.

Taiteen mahdollisuudet ovat loputtomat. Pyöreitä vuosiaan juhliva tiedekunta kuvailee itseään vikuroivaksi.

– Vikurointi on kansalaistottelemattomuutta. Taiteellisen ajattelun keinoin voidaan ottaa kantaa ja nostaa esiin epäkohtia. Ongelmien ja pullonkaulojen löytäminen on muotoiluprosessille herkullista, eikä niitä pyritä peittelemään. Päinvastoin, sillä silloin tiedetään, mitä pitää kehittää.

Taiteiden tiedekunnasta puhuessa kulkevat rinta rinnan taide ja tutkimus. Miettinen nostaa niiden rinnalle – tai keskelle – taidon.

Taito on taiteen ja muotoilun syvin perusolemus, josta molemmat lähtevät. Siksi kaikkien opetussuunnitelmiemme pohjalla on taito. Miettisen mukaan on mahdoton ajatella taiteiden tiedekuntaa ilman pajoja, joissa opiskelijat voivat harjoitella kädentaitojaan. Niiden hallinta on keskeinen osa myös suunnittelua.

– Tarvitsemme taitoa, taiteellista ilmaisua ja tekemistä sekä tutkimista. Mitään ei voi jättää pois, Miettinen tiivistää.

kide_2_2020_taide30_03.png
Opiskelijoiden muotinäytös 1998.

Akateemisuus avasi silmät

Silja Nikula tunsi olevansa ennen kaikkea käytännön työn tekijä, kun hän siirtyi Lapin yliopistoon Rovaniemen taide- ja käsiteollisuusoppilaitoksen mukana vuonna 1996.

Nikula jatkoi työtään graafisen suunnittelun opettajana ja oli mukana kehittämässä koulutusta yliopistotasoiseksi. Samalla hän kehitti itseään opiskelemalla ensin maisteriksi ja väittelemällä myöhemmin tohtoriksi. Nykyisin Nikula on graafisen suunnittelun professori.

Mitä siirtyminen akateemisen maailmaan toi tullessaan?

– Ehdottomasti laajemman näkökulman! Yliopisto-opintojen myötä silmät avautuivat. Olin koko ajan utelias ja halusin tehdä jotain, mitä en ollut ennen tehnyt.

Akateemisuus ei kuitenkaan tarkoita kädentaitojen unohtamista. Nikulan mukaan ne ovat palautuneet uudelleen arvoonsa. Kädentaidot mahdollistavat omaperäisyyden sekä elämysten ja tuotteiden räätälöimisen.

Moni asia on graafisessa suunnittelussa muuttunut, mutta yksi on säilynyt: ratkaisukeskeisyys. Ratkaisua tosin haetaan aiempaa monialaisemmin. Muotoilualojen välinen yhteistyö on lisääntynyt ja tiivistynyt, ja ala on kansainvälistynyt.

kide_2_2020_taide30_05.png
F-talon vihkiäiset 2006.

Nikula tutkii visuaalisen viestinnän laajaa kenttää suunnittelijan näkökulmasta. Tekemällä tutkiminen asettuu yhtenä suuntauksena taiteellisen tutkimuksen sateenvarjon alle.

– Tuotamme tietoa oman suunnittelun kautta, keskittyen milloin prosessiin ja periaatteisiin, milloin lopputulokseen tai vuorovaikutukseen. Tutkimuskysymys tarkentuu usein vasta tekemisen myötä. Tekemällä tutkimisen tavoitteena on tuoda lisäarvoa perinteisen akateemisen tutkimisen rinnalle, syventää ymmärrystä ja saada ilmiöstä esille uutta.

Tutkimus on monitieteistä, sillä se yhdistyy usein ihmisten väliseen viestintään ja sosiaalisiin käytäntöihin. Toisaalta haasteena voi olla tiedon yleistettävyys. Omasta työstä pitää pystyä irrottautumaan nähdäkseen, mihin laajempiin kokonaisuuksiin se kiinnittyy.

– Jos tuottaa itse aineistoa, siihen on usein kietoutunut hyvin henkilökohtaisella tasolla. Pitää pystyä reflektoimaan sitä, millä tavalla vaikutti, että oli itse prosessin sisällä ja lähestyi ilmiötä tekemisen kautta.

Alan tutkimusperinteeseen kiinnittyminen on Nikulan mukaan tärkeää. Esimerkiksi semiotiikan avulla pääsee kiinni merkityksien luomiseen. Kaiken keskiössä on silti suunnittelijan oma tekeminen ja ammattitaito, jonka ympärille rakentuu niin taiteilijuus, tutkijuus kuin opettajuus.

– Roolien vaihtelu virkistää työnkuvaa, mutta aikahan ei ikinä riitä siihen, mitä kaikkea haluaisi tehdä.

kide_2_2020_taide30_04.png
Graafisen suunnittelun opiskelijoita Pöykkölän väistötiloissa 2014.

Taiteiden tiedekunnan tärkeitä vuosia

  • Lapin korkeakouluun perustetaan taideosasto, jossa aloittaa kuvaamataidon opettajien koulutusohjelma 1990
  • Audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelma 1992
  • Teollisen muotoilun koulutusohjelma 1994
  • Rovaniemen taide- ja käsiteollisuusoppilaitos yhdistetään taiteiden tiedekuntaan, joka näin kasvaa tekstiili- ja vaatesuunnittelulla sekä graafisella suunnittelulla 1996
  • Muutto yliopiston yhteyteen rakennettuun uudisrakennukseen 2006
  • Väistötiloissa uudisrakennuksen sisäilmaongelman korjaustöiden ajan 2012–2015.

 

Julkaistu alunperin Kide-lehdessä 2/2020.