Jo maisteriohjelmaa suunniteltaessa oli jossain määrin tiedossa tällä hetkellä käynnissä olevat laajat, valtakunnalliset kuvataiteen alan koulutuspaikkojen leikkaukset. Nämä leikkaukset ovat pitkälti seurausta kulttuuripolitiikan mukautumisesta kilpailutalouteen, minkä myötä taiteilija-ammatti saa pikemminkin yritystoiminnan kuin autonomisen tiedeyhteisön kaltaisen killan sävyjä.

Perinteinen taidekoulutus, joka on kyllä nuorten suosiossa, ei juuri vastaa työelämän tarpeisiin. Sen sijaan soveltavan kuvataiteen maisteriohjelma eli Soma pyrki olemaan vastaus taiteilijakoulutuksen kentälle muodostuneeseen haasteeseen laajentaa taiteilijoiden ansaintamahdollisuuksia ja toimeentulon pohjaa.

Jokelan mukaan maisteriohjelma tähtäsi uudenlaisen taiteellisen, toiminnallisen ja tutkimuksellisen osaamisen tuottamiseen sekä sen integroimiseen sosiaalialan ja erityisesti matkailun ja elämysteollisuuden kehittämistarpeisiin. Pyrkimys oli kehittää toimintamalleja ja luoda verkostoja sekä muodostaa yhteistä kieltä perinteiltään hyvinkin erilaisten alojen välille.

Soveltavan kuvataiteen maisteriohjelmia ei ole maailmalla oikeastaan aikaisemmin ollut. Soma on ollut uraauurtava.

Itse asiassa soma-ajattelu kehittyi Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen piirissä 1990-luvun puolivälistä alkaen. Sen juuret ovat Taiteiden tiedekunnassa sivuaineena toteutetussa Ympäristö, taide ja yhteisö opintokokonaisuudessa. Sivuaineen opettaja Antti Stöckell näkee Soman saumattomana jatkeena kuvataidekasvatuksen parissa kehitetylle yhteisölliselle taidekasvatukselle ja osallistavalle ympäristötaiteelle. Siksi on luonnollista, että monet soveltavan kuvataiteen toiminnat sijoittuvatkin taiteen ja taidekasvatuksen välitilaan. Myös kuvataidekasvatukselle on olemuksellista kehittää laajasti ja horisontaalisesti monitaiteellista ja monialaista osaamista.

Antti Stöckell. Kuva: Henri Hagman

Stöckellin mukaan Somaan valikoituneet opiskelijat olivat pitkälti ns. aikuisopiskelijoita – ihmisiä, joilla on työkokemusta ja koulutusta, käytännöllistä tarttumapintaa tiedolle ja uudelle osaamiselle.

– Soman opiskelijaporukka yllätti innokkuudellaan, aktiivisuudellaan ja idearikkaudellaan. Oppimisen ja löytämisen ilo oli leimallista tämän ryhmän kanssa työskentelylle.

– Maisteriohjelman opetussuunnitelman raamit olivat sopivat juuri tällaiselle sitoutuneelle ja motivoituneelle ryhmälle. Vastuun antaminen oli helppoa, opiskelijat hankkivat itse yhteistyötahoja yliopiston ulkopuolelle suuntautuneissa projekteissa.
 

Soma oli monialainen asiantuntijaryhmä
 
Soveltavan kuvataiteen maisteriohjelmassa opiskelleen Christa Haatajan tausta on taideteollisessa muotoilussa, pääalana korutaide. Pohjalla on myös lopputyötä vaille jääneet opinnot Taideteollisessa korkeakoulussa sekä yrittäjäkokemusta alalta. Yhdeksän vuoden kotiäitiyden jälkeen Soma-ohjelman hakuilmoitus osui silmään lehti-ilmoituksesta, ja jo ensi näkemältä kokonaisuus vaikutti kuin räätälöidyltä hänen tavoitteilleen.

– Maisteriohjelmaan kohdistuneet odotukset olivat korkealla, mutta ne täyttyivät. Kävin jo Taikin opiskeluaikanani Helsingistä käsin Lapin yliopistossa opiskelemassa pohjoista kulttuurihistoriaa. Se sekä muut kiinnostuksen kohteeni eli matkailu, taide ja muotoilu yhdistyivät tulevaksi asiantuntijapaketiksi jo heti soma-opiskelun alussa alkaneessa projektissa. Tästä metsäsaamelaisen menneisyyden esittämiseen liittyvästä näyttelysuunnitteluprojektista kehkeytyi myös gradun aihe.

– Maisteriopiskelijoiden ryhmäytyminen oli vahvaa. Olimme koko ensimmäisen vuoden yhdessä, sillä lukujärjestys oli valmiiksi rakennettu. Projektiopinnoissa saatoimme olla yhdessä välillä jopa kellon ympäri. Ryhmän voima oli se, että kaikilla oli oikeata ammatillista kokemusta sekä vahva motivaatio toimia.

Opiskelijoiden tausta-ammattien moninaisuus merkitsi yhteisissä projektiopinnoissa ryhmän monialaista asiantuntemusta. Ryhmässä oli muotoilijoiden, kuvataiteilijoiden ja taidekasvattajien lisäksi myös mm. teatterin, säveltaiteen ja nuorisotyön ammattilaisia. Ryhmien rikkaan osaamispääoman myötä myös yksilöiden taidot monipuolistuivat. Opiskelijat oppivat toisiltaan Haatajan mukaan paljon. Hän tekikin työpajaopintoja pakollista määrää reippaasti enemmän. Heti opintojen aluksi opittiin myös keskusteleva ja opiskelijoiden omaa esitelmöintiä runsaasti sisältävä opiskelukäytäntö. Projektin hallintaa ja rahoittamista koskevat opinnot olivat myös tärkeitä.

– Opintojen aikana pyrin aktiivisesti verkostoitumaan eri toimijoiden ja ammattilaisten kanssa, sillä toimintaympäristön tunteminen luo pohjaa uusille mahdollisuuksille ja tulevaisuuden työtehtäville. Opin myös sen, että kaikki yhteisö- ja ympäristöpainotteinen taidetoiminta vaatii aina hyvän kontekstuaalisen taustakartoituksen.

– Iso kiitos opintojen onnistumisesta kuuluu myös lehtori Maria Huhmarniemelle. Hän kantoi paljon vastuuta projektipäällikön ominaisuudessa ja oli läsnä aina 200-prosenttisesti. Hänen ja kaikkien muidenkin opettajien sitoutuneisuus Somaan antoi mielikuvan, että me opiskelijoina olemme todellakin erikoisryhmä, jolle on yhteiskunnassa iso tilaus.

Uusi kansainvälinen maisteriohjelma 2015

Maaliskuun lopussa päättyneestä Somasta rakentui kansainvälinen maisteriohjelman pilotointi aivan itsestään. Ohjelmaa ei ole tarvetta jatkaa sellaisenaan, mutta Soma-kokemusten pohjalta on vireillä uusi syksyllä 2015 alkava Arctic Art and Design Master Program. Tällä maisteriohjelmalla tulee olemaan kansainvälinen haku. Se tulee lisäämään Lapin yliopiston kansainvälisiä kontakteja ja näkyvyyttä ulkomailla. Toisaalta tämän uuden ohjelman on määrä tuottaa taiteilijoita, joilla on valmiuksia ja ymmärrystä toimia pohjoisissa olosuhteissa ja kulttuurissa. Suuntautumisvaihtoehtoja maisteriohjelmassa tulee olemaan kaksi: palvelumuotoilu ja sovellettu kuvataide, joilla jo sinänsä on paljon yhteisiä leikkauspintoja. Jokelan mukaan Soman eräänä pyrkimyksenä olikin opettaa taiteilijalle suunnittelua ja suunnittelijalle tai muotoilijalle taidetta.

Stöckell pohtii mahtaako tulevaan kansainväliseen maisteriohjelmaan hakeutua Somaa enemmän perinteisemmän yksilötaiteilijaidentiteetin omistavia tekijöitä. Taidekäsityksen joustavuutta ja koulutettavuutta tarvitaan kuitenkin jo pääsykokeessa. Yhteisöllisen ympäristötaiteilijan muita avuja ovat yhteistyökyky, empatia ja kyky kuunnella ja ymmärtää tilaajaa.

– Ainahan taiteessa on ollut tilaustöitä, mutta muotokuvasta on kuitenkin pitkä matka soveltavan kuvataiteen tilanteeseen, jossa taiteilija ei välttämättä itse edes osallistu teoksen fyysiseen tekemiseen ja anna ”taiteilijan kosketusta”.

– Soveltavassa taiteessa kirjo on laaja, sosiaalityötä lähellä olevasta kuviosta matkailubisnekseen. Yhteistä on se, että taiteilija on vain yksi toimija muiden joukossa. Taide ei ole vapaata itseilmaisua vaan väline.

Yhteisöön perustuvassa ympäristötaiteessa taiteilija luovuttaa tekijyyttä yhteisölle. Esimerkiksi Haatajan Rovaniemen Steinerkoulun pihalle toteuttamassa talvitaidepuistossa lapset toimivat itse asiantuntijoina ja koko ympäristön suunnittelijoina. Koululaiset oppivat luottamaan omaan näkemykseensä viikon projektin aikana. Taide oli se tekijä, jonka avulla uskalsi, sillä taidetta ei koettu vakavaksi asiaksi.

Stöckellin mukaan luovuus, leikki, visuaalisuus, elämyksellisyys, kokemuksellisuus, moniaistisuus – taiteen parhaat ulottuvuudet – säilyvät puhtaina näissäkin projekteissa. Taide on läsnä ja luo tilan kohtaamiselle, synnyttää kysymyksiä, ja miksei vastauksiakin.

Stöckellin kursseilla käytetyt materiaalit, kuten jää, tuli tai säiden armoille jätetyt pajuveistokset ovat katoavaisia. Materiaalin katoavaisuus vie hänen mukaansa fokuksen pois fyysisestä teoksesta ja sen taiteellis-teknisestä suorituksesta.

– Tämän tyyppisessä taiteessa teoksellisuus on myös itse tapahtumassa, toiminnassa, yhteistyössä.

Soma-kokeilun voidaan katsoa tuoneen taiteiden tiedekuntaan kauttaaltaan sovellettavia aineksia, esimerkiksi kokemuksia alojen välisestä yhteistyöstä ja tiedekunnan ulkopuolelle suuntautuvasta uudentyyppisestä kommunikaatiosta. Opiskelijan kannalta voidaan puhua ensisijaisesti situationaalisen oppimiskäsityksen mukaisesta toiminnasta. Soman opiskeluympäristö ja koulutuksen rakenne aikaansaivat myös sen, että opiskelijat valmistuivat joutuisasti.

LaY/Viestintä/Henri Hagman