Lapin yliopiston uusitun laatukäsikirjan viimeistely on käynnissä. Samalla uunista ovat tulossa yliopiston itsearviointi opetuksen ja tutkimuksen tasosta sekä tuoreet tilastot opiskelusta ja julkaisutoiminnasta. Ponnistusten tarkoituksena on valmistaa laitos marraskuussa toteutettavaa auditointia varten. Onko laatutyöllä ja dokumenteilla tekoa auditoinnin jälkeen?
Opetusministeriön alainen Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI auditoi Lapin yliopiston ensi syksynä, marraskuun lopulla. Valtio auditoi korkeakoulut nyt toista kertaa. Edellisen tarkastuksen yliopisto läpäisi, ja nyt tavoitteena on toistaa aiempi menestys.
Tilanteessa, jossa yliopistoja ja tutkimuslaitoksia vaaditaan karsimaan, leikkaamaan, profiloimaan ja yhdistymään, on auditoinnilla laaja-alainen merkitys. Jokainen tutkimus- ja opetusyksikkö pyrkii vakuuttamaan poliittiset päättäjät ja muut sidosryhmät omasta merkityksestään ja toimintansa tasosta. Auditoinnin läpäiseminen ei sinänsä takaa laatua, mutta se vie pohjaa monenlaiselta kritiikiltä.
Koko auditointijärjestelmän ja siihen liittyvän laatutyön perimmäisenä tarkoituksena ei tietenkään ole korkeakoulupolitiikka tai edes itse auditoinnin läpäiseminen, vaan toiminnan laadun parantaminen. Päästäänkö tavoitteeseen?
Auditointi ja hallinto
Lapin yliopiston rehtori Mauri Ylä-Kotola sanoo, että laatutyön myönteinen merkitys on erityisesti siinä, että se pakottaa yliopistot reflektoimaan omaa toimintaansa. Tarkastelussa eivät ole ainoastaan tutkimus ja opetus vaan myös hallinnon mielekkyys.
– Auditoinnin läpäiseminen on osoitus siitä, että yliopisto tarkastelee kriittisesti kaikkien prosessiensa hallinnollista sujuvuutta ja laatua. Laatutyö mahdollistaa yhtenäiset käytännöt yliopiston hallintoprosesseissa, mikä edistää yhdenvertaisuutta ja tasapuolisuutta, Ylä-Kotola sanoo.
Rehtori uskoo, että laatutyöllä on vaikutusta myös tutkimukseen ja opetukseen, vaikka tämän mittaaminen ei olekaan helppoa.
– Laatutyö tukee tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan prosesseja, vaikka laatutyön soveltaminen itse tutkimukseen, heuristiikkaan ja hypoteesien testaamiseen on yhtä vaikeaa kuin taiteellisen toiminnan ydinprosessin mallintamiskokeilut.
Miten laatutyö tehdään?
Lapin yliopiston laatutyön ytimessä on ollut laatupäällikkö Jukka Sankala, joka on johtanut sekä itsearviointien tekoa että laatukäsikirjan työstämistä. Laatupäällikkö itse kokee oppineensa auditointikierroksen aikana paljon muun muassa siitä, miten yliopiston kaltaista kriittistä ja heterogeenistä yhteisöä ohjataan työskentelyssä.
– Asioiden etenemistä ja sitoutumista edesauttaa asioiden perusteleminen, merkitys sekä selkeä tavoite. Myös valmistelijan pitää olla työhön vahvasti sitoutunut, Sankala sanoo.
Vaikka laatutyö ja erityisesti auditointi voivat olla tutkijoille, opettajille ja opiskelijoille etäisiä ja byrokraattisella tuntuvia asioita, ei yhteisen kielen löytäminen ole Sankalan mukaan ollut vaikeaa.
Sankala sanoo, että yksiköissä on vahva käsitys toiminnan laatuvaatimuksista ja omasta osaamisen tasosta – siis periaatteessa selvä perusta johdonmukaiselle laatutyölle.
Laatu ja käytäntö
Politiikkatieteiden yliopistonlehtori ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnan varadekaani Aini Linjakumpu on ollut laatutyössä kaksoisroolissa. Hän on ollut mukana sekä tiedekuntansa laatutyötä että katsellut asiaa yksittäisen oppiaineen opettajan ja tutkijan näkökulmasta.
Varadekaani-Linjakumpu on laatupäällikön kanssa samaa mieltä siitä, että toinen auditointikierros on sujunut joustavasti. Taustalla on se, että hallinnollinen laatukieli on yliopistolaisille tutumpaa kuin aikaisemmin.
– Olemme oppineet ajattelemaan, että laatu on tässä järjestelmässä sitä, että prosessit etenevät saumattomasti ja yliopiston tulosohjaus toimii. Prosesseja on mietitty tästä näkökulmasta hyvässä hengessä ja löydetty asioita, jotka toimivat hyvin ja myös asioita, jotka vaativat kehittämistä.
Yhteiskuntatieteilijä-Linjakumpu huomauttaa kuitenkin, että juuri tässä ajattelumallissa piilee koko laatutyön keskeinen ongelma. Tutkijoille ja opettajille laatu ei tavallisesti merkitse hallinnon toimivuutta vaan hyvää opetusta ja tutkimusta. Auditoinnin läpäiseminen ei puolestaan takaa näitä, vaikka valtionhallinnossa haluttaisiin tähän tapaan ehkä ajatella.
– Monet hallinnolliset prosessit hämärtävät sitä, mitä on yliopistollisen toiminnan hyvyys. Toki me menemme prosessikieleen ja tuloskieleen, koska meidän pitää sinne mennä. Varadekaanina sanoisin, että tähän meidän pitää sitoutua.
– Tutkija Linjakumpu kuitenkin sanoisi, että tässä tehokkaasti hämärretään sitä, mitä yliopistoissa oikeastaan pitäisi tehdä. Mutta tämä on kansallinen ja kansainvälinen ongelma, joka koskee korkeakoulupolitiikkaa hyvin laajassa mielessä.
LaY Viestintä/Tapio Nykänen