Psykologi Tony Dunderfelt oli Lapin yliopiston vieraana Lauri Rauhalan 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestetyssä Kokemuksen tutkimuksen konferenssissa. Tunnettu ihmisen henkisyyden tutkija ja puolestapuhuja Rauhala oli Dunderfeltin opettaja tämän opiskellessa Helsingin yliopistossa 1980-luvun alussa.

– Rauhala heitti silloin pallon opiskelijoille: psykologiaa tulisi kehittää aikaisempaa enemmän elämyksellisistä lähtökohdista käsin, muistelee Dunderfelt. Hänelle psykologiasta tulikin ensisijaisemmin kokemuksen tiedettä kuin käyttäytymis- tai kognitiotiedettä.

Rauhalan edustama holistinen humanistinen tutkimusperinne fenomenologisine menetelmineen on Dunderfeltin mukaan ajautunut yleisesti marginaaliin. Häntä kuitenkin ilahduttaa se, että Lapin yliopistossa tämä perinne on kunniassaan.

Itsenäisenä kokemuksen tutkijana Dunderfelt on jo yli 30 vuoden ajan pitänyt kursseja ja luentoja sekä kirjoittanut 19 kirjaa. Ne ovat käsitelleet elämänkaaripsykologiaa ja ihmisen persoonallisuutta sekä aluetta, josta Dunderfelt on tunnetuin: rakkautta ja parisuhdetta.

Dunderfeltin mukaan 1960-luvun tasa-arvoliikkeestä, feminismin noususta ja naisen emansipaatiosta alkanut parisuhdemalli on saapuillut tiensä päähän. Länsimainen nyky-yhteiskunta ja uudet sukupolvet tarvitsevat parisuhteen uudelleen arviointia. Palaaminen ei toki kuitenkaan ole edeltäneeseen asetelmaan, jossa mies oli ehdoton ja kyseenalaistamaton hallitsija ja nainen vailla yksilöllisiä oikeuksia. Dunderfeltin lanseeraama transmoderni parisuhde yhdistää edeltävien mallien parhaat puolet hienovaraisella tavalla – parisuhteen kolmanneksi vaiheeksi, kuten hän asian ilmaisee.

– Vuosituhannen vaihteessa havahduin siihen, että ihmiset eivät ole uskollisia avioliittovalalleen vaan vain omille tunteilleen ja omalle onnelleen – silloin ei pyritäkään yhteiseen kehittymiseen. Perinteisessä parisuhteessa ollaan yhdessä periaatteen voimasta, vaikka tunne suhteen voimasta on jo kadonnut. Transmodernissa parisuhteessa taas pääperiaatteet ovat uskollisuus toisen ihmisen ydinminälle sekä yhteiselle matkalle, joka eri pariskunnilla voi olla hyvin erilainen.


Kuva: Anna-Leena Muotka
 
 
Parisuhteen kolme periaatetta

Dunderfeltin mukaan pariskunnan yhteinen matka alkaa varsinaisesti rakastumisen ensi huuman ja sen tuottamien hormonitasojen laskeuduttua, viimeistään kahden vuoden kuluttua seurustelun alusta. Dunderfeltin luomissa parisuhteen hoitomenetelmissä yhteisen motivaation ylläpitäminen koostuu kolmesta eri periaatteesta, joiden olisi suotavaa olla harmoniassa keskenään.

– Ensimmäinen periaate on läheisyys, joka on tyypillisen vahva tasa-arvoideologian ajan parisuhdemallissa. Läheisyydessä keskeistä on vahva keskusteluyhteys puolisoiden välillä. Pyrkimyksenä on rakkauden ja ymmärryksen ylläpitäminen ja puolisoiden välisen jännitteen vähentäminen. Puolisot tulevat yhä enemmän samanlaisiksi, Dunderfelt toteaa.

– Läheisyys on tärkeä tekijä, jotta toinen periaate eli seksuaalisuus olisi tasapainossa – varsinkaan nainen ei halua seksiä, ellei hän ensin ole tullut kuulluksi ja kohdatuksi yksilönä. Läheisyys on ehtona myös kolmannen periaatteen eli vetovoiman olemassaololle, joka puolestaan on sekin tarvittava tekijä seksuaalisudelle.

Läheisyys on vallalla olevassa keskustelevassa, tasa-arvoisessa parisuhdevaiheessa itsestään selvyys. Dunderfeltin mukaan tärkeimmäksi tekijäksi nykyajan parisuhteen menestymiselle muodostuukin siksi vetovoiman ja intohimon ylläpitäminen.

– Vetovoiman ja intohimon ylläpitäminen tarkoittaa sitä, että lisätään jännitettä ja tuetaan erilaisuutta puolisoiden välillä. Tämä on vastakohta läheisyydelle, mutta kumpaakin tarvitaan yhteisen motivaation säilyttämiseksi. Kontrasti ja dynaaminen jännite on välttämätöntä vetovoiman ylläpitämiseksi. Etäisyyden synnyttämät kaipuu ja halu ovat oleellisia, ja vetovoiman prinsiippiin liittyy myös epävarmuutta, turvattomuutta – pelon elementti, josta runoilijat puhuvat. Sitä ei liity läheisyyteen, sillä se taas on turvaa ja hyväksyy kaiken heikkoudenkin – kummallekin osapuolelle, Dunderfelt huomauttaa.

Dunderfeltin mukaan vetovoiman kehittämisen nimissä on satsattava siihen, että ihmiset saavat olla reilusti erilaisia. On oltava reilusti mutta kunnioittavasti eri mieltä keskenään. Välillä tarvitaan myös konkreettista fyysistä etäisyyttä, harrastuksia ja muuta elämää, johon puoliso ei osallistu.


 
 
Paritanssiin tarvitaan kaksi erilaista

Tony Dunderfelt sanoo, että idea tasa-arvosta on parisuhteen näkökulmasta ymmärretty liiankin kattavasti. Tasa-arvo on tärkeä periaate, mutta väärinymmärrettynä se johtaa tilanteeseen, jossa puolisot tulevat samanlaisiksi. Silloin kontrasti ja vetovoima hupenevat, vaikka läheisyyttä ja rakkautta onkin jäljellä. Tämä johtaa myös helposti polarisaatio-efektiin suhteessa: mitä enemmän toinen puoliso haluaa läheisyyttä, sitä enemmän tarvitsee toinen vapautta ja etäisyyttä.

– Tasa-arvo-ideaalin täydellisen toteutumisen myötä mies on myös kadottanut osaajan ominaislaatunsa, ja se on tärkeä ominaisuus eritoten seksuaalisuuden alueella, Dunderfelt pohtii ja toteaa, että näissä ilmaisuissa ja sanavalinnoissa on oltava sensitiivisiä. Hänen kokemuksensa mukaan ihmiset nousevat usein takajaloilleen puolustamaan läheisyyttä seksuaalista taitoa vastaan. Tällaisesta vastakkainasettelusta ei kuitenkaan ole kyse – Dunderfelt muistuttaa, että läheisyys on toki edelleenkin kaiken ehto.

– Kuvailen parisuhderakkautta tanssi-vertauskuvalla. Siinä on kaksi roolia: toinen toimii ja ohjaa ja toinen antaa luovan energiansa ja avautuu. Tanssista ei tule mitään, jos molemmat haluavat ohjata tai jos molemmat haluavat seurata. On kuitenkin selvä ero tasa-arvon aikaa edeltäneen machomaisen maskuliinisuuden ja todellisen miehekkään maskuliinisuuden välillä, samoin kuin ero bimbomaisen naiseuden ja feminiinisen naiseuden välillä.

Seksuaalisuus toimii ainakin aluksi viettien ohjaamana. Dunderfeltin mukaan seksuaalisuudessa on tärkeätä osata aistia ja välittää sanattomia vihjeitä, sillä kaikkia tarpeita tuolla herkällä ja hienovaraisella alueella ei aina pystytä latistamatta verbalisoimaan.

– On myös syytä tulla tietoiseksi puolisonsa halun heräämisen polusta. Silloin voi ottaa sen huomioon ja tarjota sen toiselle, vaikka se ei olisikaan itselle niin tärkeä. Toinen virittäytyy suutelemalla, toinen tietynlaisen kosketuksen kautta, ja kolmas puhumalla fiksuja. Vaikka rakkaudessa ja läheisyydessä on tarkoitus tulla samanlaisiksi, niin vetovoiman syntymisen polut voivat olla hyvinkin erilaisia puolisoiden kesken.

LaY Viestintä / Henri Hagman