Lapin yliopiston politiikkatieteilijöiden toimesta alkusysäyksen saanut Uskonnon ja yhteiskunnan tutkimuksen verkosto aloitti toimintansa järjestämällä seminaarin Rovaniemellä. Tilaisuus toi paikalle uskonnontutkijoita Helsingistä ja Turusta.
Verkoston ajatuksena on tuoda yhteen taustoiltaan erilaisia tutkijoita, joita yhdistää kiinnostus uskonnon ja yhteiskunnan suhteisiin. 27.11.2015 järjestetty seminaari jakautui kahteen osioon, joista ensimmäisessä tarkasteltiin pääosin Suomen uskonnollisen kentän muutoksia ja toisessa lestadiolaisuuden verkostoja.
Uskonnot Suomessa – muutosta, mutta kuinka paljon ja millaista?
Turussa sijaitsevan Siirtolaisuusinstituutin johtaja Tuomas Martikainen suhteutti puheenvuorossaan Suomen pakolaistilannetta tilastoihin, naapurimaihin ja uutisointiin. Martikaisen mukaan Suomen tilanteen laajempi yhteys hahmotetaan usein puutteellisesti valikoitujen esimerkkien pohjalta. Pelkästään Ruotsiin verrattuna voidaan sanoa, että Suomi ottaa verrattain vähän pakolaisia, kun taas esimerkiksi Viroon verrattuna paljon. Pohjoismaihin tulevista maahanmuuttajista suurin osa on uskonnolliselta taustaltaan kristittyjä – mediaa seuraamalla voisi kuvitella toisin.
Martikainen korosti, että maahanmuuttajien kotoutuminen riippuu ratkaisevasti siitä, millaiset mahdollisuudet heillä on osallistua yhteiskuntaan. Jos ryhmällä ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia kantaväestön kanssa, syrjäytyminen ja sen lieveilmiöt saavat sijaa. Mahdollisuuksien ollessa samat alkavat uskonnolliset näkemykset ja arvot mukautua ympäröivään yhteiskuntaan.
Helsingistä Rovaniemelle matkustanut uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Taira käsitteli puheenvuorossaan uskonnollisen ja maallisen erottelua yhteiskunnallisena kysymyksenä. Hänen mukaan uskonnon, maallisen ja sekulaarin sisältöjen määrittely ei ole tutkijalle välttämätöntä, eikä tutkijan tarvitse myöskään ottaa kantaa siihen, miten suhteet näiden välillä tulisi järjestää. Sen sijaan hän korosti, että on tärkeää tutkia, mitkä tahot hyötyvät, kun uskonto ja maallinen erotetaan tietyllä tavalla. Tällä tavoin tutkitaan yhteiskunnan vaikuttajien kamppailua.
Esimerkiksi uskonnollisen ja maallisen erottelusta käydystä väittelystä hän otti suvivirren kiellosta käydyn mediakeskustelun: yksi sallimista kannattavista ja valtakirkkoa puolustavista väitteistä on, että virren uskonnollisuus ei ole enää pääosassa, koska virsi on ajan myötä nivoutunut uuteen kulttuuriseen kontekstiin – koulun päättymiseen ja kesän alkuun. Tämän strategian puolustamiseen käytetään valitusta julkisen uskonnon marginalisoitumisesta.
Lapin yliopiston politiikkatieteiden lehtori Mika Luoma-aho tarkasteli puheenvuorossaan uskonnollisen väkivallan määrittelyä. Luoma-ahon lähtökohta on, että väkivaltaan suhtautuminen muuttuu kielteisemmäksi ja helpommin tuomittavaksi, kun se käsitetään uskonnolliseksi. Maalliseksi mielletty väkivalta, kuten länsimaiden sotatoimet ja niitä tukevat ideologiat, ovat sen sijaan muovautuneet hyväksyttävämmiksi.
Vanhoillislestadiolaisuuden mediakeskustelu ja taloudelliset verkostot
Seminaarin toinen osa käsitteli vanhoillislestadiolaisuutta. Alkunsa Ruotsin Lapissa saanut lestadiolaisuus on kehittynyt pastori Lars Levi Laestadiuksen (1800–1861) hengellisen perinnön varaan. Nykyisistä lestadiolaisuuden haaroista suurin ja poliittisesti vaikutusvaltaisin on vanhoillislestadiolaisuus. Liike on vaikutusvaltainen etenkin Pohjois-Pohjanmaalla ja Tornionjokilaaksossa.
Helsingin yliopistossa kirkkososiologian tutkijana toimiva Meri-Anna Hintsala kertoi vanhoillislestadiolaisten nettikeskusteluja koskevasta tutkimuksestaan. Hintsalan mukaan tutkimus on valottanut vanhoillislestadiolaisuuden puolia, joita voidaan kutsua menestysteologiaksi: uskoksi, että moraaliset valinnat, uskon vahvuus ja sen puute näkyvät konkreettisesti esimerkiksi ruumiillisina oireina.
Hintsala kertoi, että nettikeskustelut ovat usein olleet ensimmäinen kanava vaikeiden aiheiden käsittelyyn vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä. Käsittelyn jatkuessa ja kehittyessä myös perinteinen media on lopulta tarttunut arkoihin aiheisiin. Näin alkuun peitellyt aiheet ovat saaneet myöhemmin laajempaa näkyvyyttä.
Lapin yliopiston yliopistonlehtori Aini Linjakumpu esitteli puheenvuorossaan lähtökohtia vanhoillislestadiolaisuuden taloudellisten verkostojen tutkimiseen. Linjakumpu on kiinnostunut hengellisyyden vaikutuksesta yritystoimintaan ja aluepolitiikkaan. Aiheessa korostuu vanhoillislestadiolaisuuden luonne tiiviinä yhteisönä, joka vaikuttaa aktiivisesti yhteiskunnassa. Linjakummun kirjoituspyyntö tutkimustaan varten on käynnissä.
Myös Lapin yliopiston yliopistonlehtori Tapio Nykäsen uusi tutkimusprojekti on aluillaan. Hän tutkii vanhoillislestadiolaisuuden kunnallispoliittisia verkostoja. Nykänen asemoi tutkimustaan jo tehdyn tutkimuksen varaan: tiedetään, että vanhoillislestadiolaisuus on politiikkamyönteistä – erityisesti suositaan keskustapuoluetta – ja tietyissä kunnissa sen vaikutus on suurempi kuin muissa.
Nykänen kertoo, että hänen tutkimuksensa ei käsittele lähtökohtaisesti konflikteja tai riitoja, joka on yleinen kuva politiikantutkimuksesta. Kyse on moniulotteisesta ilmiöstä, johon kuuluu myös rakentavaa yhteistyötä.
Osa seminaariyleisöä oli löytänyt tiensä yliopistolle Kulttuuritalo Korundiin sekä museo- ja tiedekeskus Arktikumiin vietyjen ilmoitusten kautta. Seminaari koettiin antoisaksi ajankohtaisten ja paikallisesti merkittävien ilmiöiden käsittelyn vuoksi. Yleisökysymysten aikana kuultiinkin kiitoksia lestadiolaisuutta käsittelevästä tutkimuksesta. Myös verkoston perusteilla oleva sähköpostilista sai osakseen kiinnostusta.
"Uskonnon ja yhteiskunnan tutkimuksen verkosto on Lapin yliopiston yhteiskuntatieteilijöiden tutkimustoiminnan ympärille perusteilla oleva kollektiivi.
Verkoston lähtökohtana on tieteidenvälisen vuoropuhelun ja monitieteisen tutkimuksen edistäminen uskonnon ja yhteiskunnan tutkimuksessa. Verkostoa kehitetään edesauttamaan tutkimukseen perustuvan tiedon hyödyntämistä sekä poliittisessa päätöksenteossa että kansalaiskeskustelussa.
Verkoston toiminnan alkuvaihetta koordinoivaan työryhmään kuuluvat dosentti Aini Linjakumpu, apulaisprofessori Sanna Valkonen, tutkija Sandra Wallenius-Korkalo, yliopistonlehtori Mika Luoma-aho ja yliopistonlehtori Tapio Nykänen. Verkoston perustajat ovat tutkineet muun muassa vanhoillislestadiolaisuutta, poliittista islamia, poliittista teologiaa, uskonnon ja sukupuolen kysymyksiä sekä saamelaisuutta ja uskontoa.
Lisätietoa: www.tutkimusverkosto.net"
Teksti ja kuva: Juho Huttu-Hiltunen