Lappiin on perinteisesti virrannut tukea yksittäisiin Tekes-hankkeisiin, joissa on usein vahva paikallinen, tai vähintäänkin Lappia kehittävä intressi. N4S-ohjelmassa Lapin yliopisto on osa digitaalisen toimialan haasteisiin vastaavaa kansallista verkostoa.

F-Securen julistus digitaalisen yksityiseyyden ja vapauden puolesta.

N4S on strateginen tutkimusohjelma, jossa digitaaliseen talouteen haetaan vauhtia liiketoimintamalleja, toimintatapoja ja työkaluja kehittämällä. Kyseessä on Digile Oy:n koordinoima eli strategisen huippuosaamisen keskittymä – ohjelma eli SHOK. Ohjelman rahoitus koostuu yliopistojen, yritysten ja Tekesin osuuksista. Mutta miten Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta tai teollinen muotoilu linkittyy digitaalisen talouden kehittämiseen?

– Lapin yliopiston panos keskittyy palveluiden näkökulmaan ja luovuuteen. Vaikka kyseessä on teknologiaan ja digitaaliseen maailmaan keskittyvä hanke, ovat molemmat edellä mainitut siinä tärkeitä, kertoo ohjelman tutkija Piia Rytilahti.

N4S on Digilen kaikkien aikojen mittavin ohjelma. Sen lähtökohta on talouden kehittämisessä teknologisin keinoin. Lapin yliopiston rooli on ohjelman kokoluokkaan nähden pieni. Ohjelma on kuitenkin niin mittava, että se avaa taiteiden tiedekunnalle hienoja mahdollisuuksia sekä rahoituksen että kumppaniverkostonkin kautta. Ohjelma kestää neljä vuotta.

N4S-ohjelman veturiyrityksenä toimii F-Secure. Muita kumppaneita yritysmaailmasta ovat muun muassa Elektrobit, Ericsson ja Reaktor. Mukana on kaiken kaikkiaan lähes kolmekymmentä teollisuusorganisaatiota ja yritystä, joiden vahvuudet liittyvät erityisesti turvallisuuteen ja tekniseen osaamiseen. Lapin yliopiston tuo hankkeeseen ymmärrystä asiakkaasta ja käyttäjästä.

– Kumppaneiden taustat ovat vahvasti teknologialähtöisiä, mikä on haaste ohjelmassa toimimiselle, kuvailee Rytilahti.

Hänen mukaansa teknologialähtöinen perusajatus on kuitenkin myös mahdollisuus. Mukana olevat yritykset tunnistavat puutteet loppukäyttäjän ymmärtämisessä ja haluavat tuoda heidät osaksi digitaalisten tuotteiden kehitysprosessia. Teollisen muotoilun laitoksen mukana olon on tarkoitus edistää tätä. Ohjelman tuloksina tulee olemaan niin työkaluja kuin toimintamalleja. Mutta miten palvelumuotoilu tuodaan mukaan teknologiseen prosessiin?

N4S rakentuu kolmesta työpaketista tai painopisteestä: reaaliaikaisesta arvon tuottamisesta, syvällisestä asiakastuntemuksesta ja ”elohopea”- liiketoiminnasta. Muotoilun alalle käsitteet ovat vieraita, mutta kyllä tartuntapintoja löytyy. Vaikka konteksti, digitaalinen talous, on muotoilulle vieraampi, on sen tarkoitus perinteinen ja tuttu: nopeuttaa tuotekehitysprosessia. Työpaketeista esimerkiksi reaaliaikainen arvontuottaminen linkittyy käyttäjäpalautteeseen ja sen reaaliaikaisuuteen. Ohjelmistointensiivinen teollisuus puskee eteenpäin vauhdilla, ohjelmistojen testaukset ja vuorovaikutteinen käyttäjältä oppiminen jäävät prosessissa paitsioon. Esimerkiksi pelimaailma on hektinen, ja asiakkaat reagoivat tuotteisiin yhä nopeammin. Tuotteiden kehittäjien on pystyttävä vastaamaan tähän. Tämä on koko alalla, mutta erityisesti isoilla yrityksillä, kriittinen ongelma.

Käyttäjälähtöinen ajattelu on toimijoille vierasta. Intohimoisesti uutta luovat yritykset perustavat kehityksen teknologisille ratkaisuille, jolloin tuotteiden kehitys on teknologialähtöistä. Nyt N4S-ohjelman ja palvelumuotoilun avulla on tarkoitus rakentaa malleja avoimempaan tuotekehitysprosessiin. Tämä on ajatteluna alalla uutta ja rohkeaa.


Hankkeen tiimoilta verkoston jäsenet ovat kokoontuneet yhteen useita kertoja.

Lapin yliopistolla on tässä keskeinen rooli nimenomaan menetelmien kehittämisessä. Tähän asti tuotekehitysprosessia on lähestytty tapauskohtaisesti, kehittämällä tiettyä ohjelmaa tai yrityksen toimintaa. Nyt on sen sijaan tarkoitus rakentaa työkaluja, joista ala laajasti voi ammentaa uutta kehitystyönsä toteuttamiseen. Kyse on siis asian skaalauksesta laajempaan kontekstiin. Rytilahden mukaan Lapin yliopiston ääni nousee esiin loppukäyttäjän tuntemisen myötä. Yritykset tunnistavat, että tuotekehitysprosessiin liittyy haasteita. Toimijoille ei ole kuitenkaan selvää, mikä on ongelman ydin tai lähtökohta.

Käytännössä tässä lähestytään myös yrityksen sisäisen prosessin kehittämistä. Kyseessä on tuotekehitysprosessin sujuvoittaminen ja nopeuttaminen, mutta samalla myös prosessin parantaminen, esimerkiksi suurempien yritysten sisäiseen viestintään keskittymällä. Tällöin voidaan puhua ilman muuta palvelumuotoilusta. Toisaalta Rytilahti pohtii, kuinka lähellä toimintatutkimusta tällöin jo liikutaan.

Muotoilun keinot ovat perinteisesti visuaaliset. Tässä myös digitaalisen talouden kehittämisessä nojataan visuaalisuuteen. Rytilahden mukaan kuvittaminen ja kuvat luovat ahaa-elämyksiä ja selkeyttävät. Visuaalisuus on työkalu tuotekehitysprosessin kehittämisessä. Sen avulla tuotekehitystä myös konkretisoidaan. Tuotekehitys on jo terminä käsistä luiskahtava ja yleinen. N4S-ohjelmassa pyritään konkretisoimaan toimijoille prosessia tuotteen ja sitä kehittävien ihmisten kautta.
 

Toimijat osallistuivat yhdessä työpajaan, missä keskityttiin yhteen verkoston kipukohdista, syvällisen asiakasymmärryksen hallintaan.


N4S-ohjelma yrittää aidosti löytää uudistumisen tien ja rohkeita muutoksia. Siitä kertoo muun muassa teollisen muotoilun rooli osana kehitysprosessia. Alan näkökulmasta verkoston vahva luottamus palvelumuotoilun menetelmiin on tärkeää. SHOK-huumassa on kuitenkin muistettava, että ohjelman verkoston rakentuessa pääosin teknologisten toimijoiden varaan, on kehittämisenkin painopiste teknologinen. Muotoilun ja palvelumuotoilun haaste on edelleen oma äänen kuuluviin saaminen. N4S on mahdollisuus, mutta itsestään selvästi se ei toteudu. Käytännönläheisenä alana muotoilu herättää ahaa-elämyksiä, mutta haasteet nousevat kehittämisen laajuuden noustessa: voiko palvelumuotoilun keinoin ratkaista yleisiä, alakohtaisia tai jopa alat ylittäviä tuotekehityksen kipukohtia? N4S-ohjelmassa yhtenä tavoitteena on kuitenkin uuden ajattelu- ja toimintamallin luominen kaikille toimialoille.

 

	N4S on Strategisen huippuosaamisen keskittymän ohjelma. Lapin yliopisto on mukana ohjelmassa. Ohjelemassa työskentelevät johtava professori Satu Miettinen, projektipäällikkö Simo Rontti, tutkija Piia Rytilahti sekä suunnittelija Hanna-Riina Vuontisjärvi. Mukana on korkeakouluista myös Aalto yliopiston tietotekniikanlaitos,  Helsingin, Oulun ja Jyväskylän  yliopistojen tietojenkäsittelytieteiden laitokset, Lappeenrannan teknillisen yliopiston tuotantotalouden laitos, Tampereen teknillisen yliopiston tietotekniikan laitos, Jyväskylän yliopiston ja Åbo Akademin informaatioteknologian laitokset sekä Jyväskylän yliopiston innovaatioympäristö Agora Center. N4S-ohjelma on aloitettu vuonna 2012 ja kestää neljä vuotta. SHOK-toiminta on vakiinnuttanut vuosien kuluessa paikkansa myös Tekesin näkökulmasta. Ongelmatonta se ei kuitenkaan ole ollut ja Tekesin sisällä onkin pyritty aktiivisesti linjaamaan ja uudistamaan SHOK-toimintaa. Yhtenä kehittämisen kohteena on nähty toiminnan terävöittäminen. Samalla toimintaa pyritään suuntaamaan selvemmin uuden liiketoiminnan tukemiseen. Samalla keskeistä on SHOK-toiminnan rooli huippututkimuksen ja yritysten välisenä verkottoitumisalustana. Myös N4S on erityisesti tätä: tutkimuksen ja eteenpäin suuntaavien yritysten verkosto.