Agon-lehteä päätoimitti vuoteen 2012 saakka Niilo Nikkonen, joka on tehnyt pohjoisen sivistyksen eteen miehen työn. Neljä kertaa vuodessa ilmestyneessä lehdessä on julkaistu niin Suomen ykkösrivin filosofien, filosofian harrastajien kuin opiskelijoidenkin tekstejä. Filosofia on universaalia, mutta Agonissa on puhaltanut erityinen pohjoinen pohjavire. Usein artikkeleissa on kuvattu syrjäseudun elettyä elämää ja luontoa sekä harjoitettu näiden filosofista tulkintaa. Agonin kulttuurimaisemassa poroja paimentavat Auringon pojat, mättäällä tuumaavat hirvenpyytäjät ja puusta katsoo kuukkeli. Tulee syksy ja talven melankolia; uusi kevät ja elämän synty.

Agon on ollut myös merkittävä tieteellinen keskustelufoorumi. Vaikuttavia puheenvuoroja olivat Laestadius-teemalehti ja Niilo Nikkosen ja Kosti Joensuun toimittama saamelaisuutta käsittelevä erikoisnumero. Toistuvasti lehden sivuilla on käyty debattia yliopiston luonteesta ja tehtävästä. Filosofi Timo Airaksisen ja rehtori Esko Riepulan kiivas keskustelu Lapin yliopiston seminaarissa jatkui myös Agonin sivuilla.

Vertaisarvioiduksi julkaisuksi

Koneen Säätiön myöntämän 5500 euron rahoituksen avulla filosofien lehti on nyt saamassa uusia harteita. Rahaa käytetään muun muassa julkaisun verkkoversion kehittämiseen ja printtiversion taittoon, joskin molempien tekijät työskentelevät tieteelliselle lehdelle tyypillisellä, lähinnä nimellisellä korvauksella.

Kehityshankkeen myötä lehden artikkeleita on alettu myös vertaisarvioida. Samalla on muodostettu toimituskuntaa eri yliopistojen tutkijoista ja valittu uusiksi päätoimittajiksi tutkijatohtori Sanna Valkonen, yliopistonlehtori Kalle Lampela ja tutkija Kosti Joensuu. Tarkoituksena on nostaa ja vakiinnuttaa lehden asema Tieteellisten seurain valtuuskunnan Julkaisufoorumin luokittelussa. Tällä haavaa lehti on noteerattu perustasolla, ja jatkossa tavoitteena on foorumin ykköstaso, jolle sijoittuu noin 80 prosenttia tieteellisistä julkaisuista.

Päätoimittaja Kosti Joensuu sanoo, että luokituksen tavoiteltu nousu ei sinänsä tee Agonista parempaa, mutta se avaa uusia mahdollisuuksia ja luo edellytyksiä tulevaisuudelle. Ykköstasolla julkaistuja artikkeleita voi käyttää muun muassa osana väitöskirjaa, mikä lisää kiinnostusta lehteä kohtaan julkaisualustana.

– Usein kulttuurilehtien jatkuvuus perustuu toimijoiden henkilökohtaiseen innokkuuteen. Se on kiireisen arjen keskellä harvinaista, mutta nykyään myös riittämätöntä, jos kirjoittajia ei saada motivoitumaan. Lehden verkkoversion luominen ja tieteellisen toimitusneuvoston perustaminen pyrkivät osaltaan vastaamaan tähän jatkuvuuden ongelmaan, Joensuu sanoo.

– Toivon, että Agon-lehdestä tulee yhä vireämpi ja arvostetumpi pohjoisen oma monitieteellinen ja yleissivistävä kulttuurilehti. Parannamme lehden toimituskäytäntöä ja luomme myös verkkolehden, jossa uudet ja osin vanhat lehdet olisivat kätevästi luettavissa; näin tavoitetaan laajempi lukijakunta.

 Kosti Joensuu

Filosofinen sielu alennushinnalla?

Lehden kehittämistyö on filosofiyhdistyksessä edennyt hyvässä hengessä, mutta ei täysin vailla pelkoja tulevaisuudesta. AGON on itsenäinen seura, joka on tahtonut vaalia nimenomaan vapaan sivistyksen henkeä. Yhdistys on koko olemassaolonsa ajan elänyt Lapin yliopiston filosofian oppiaineen henkisessä kupeessa, mutta samalla itsenäisyyttään ja ihanteitaan tarkasti varjellen.

Kun yhdistyksen toiminnan näkyvin muoto, Agon-lehti, nyt kytkeytyy osaksi tieteellistä pisteenlaskupeliä, herättää se kysymyksiä lehden sisällöstä. Voiko sen sivuilla jatkossa julkaista kriittisiä ja vinosti asioita tarkastelevia tekstejä, joiden tavoitteena ei edes ole vertaisarvioitsijoiden hyväksyntä?

Kosti Joensuu ymmärtää huolen ja sanoo, että Agonissa täytyy olla tilaa myös radikaalille ajattelulle. Hän uskoo, että vapaammat puheenvuorot ja vertaisarvioidut tutkimusartikkelit mahtuvat sopuisasti samoihin kansiin. Agonin paikka voi löytyä nimenomaan yliopiston ja vapaan sivistyksen rajapinnoilta.

– AGON on hyvin samaan tapaan kuin muutkin kansalliset tieteen äärellä julkaisutoimintaa harjoittavat yhteisöt halunnut säilyttää itsenäisen asemansa suhteessa yliopistoon. Niin on varmasti hyvä, mutta mielestäni ei ole tarkoituksenmukaista myöskään itsetarkoituksellisesti täysin erottautua yliopistolaitoksesta. Päinvastoin Agon-lehden on haettava tukea myös yliopisto-instituutioiden suunnilta lehden toiminnan jatkumisen takaamiseksi. Olisi erittäin hieno asia, jos pohjoisen pääkaupungista nousisi tieteellisesti kunnianhimoinen ja kulttuurillisesti radikaali aikakauslehti kansalliseksi tutkimus- ja keskustelufoorumiksi.

Kulttuuria ja filosofiaa

Julkaisufoorumissa Lapin yliopistoa edustava ja filosofiyhdistyksen toiminnassa mukana oleva yliopistonlehtori Petri Koikkalainen sanoo, että foorumin luokitukset eivät sinänsä pakota lehtiä muotteihin. Hänen mukaansa Agon-lehden on järkevää hahmottua laaja-alaiseksi kulttuurijulkaisuksi, joka silti voi olla filosofinen.

– Omasta mielestäni Agonin ei kannata yrittää profiloitua vain erikoistuneiden filosofien ammattilehtenä, vaan filosofisena kulttuurilehtenä, joka on ainakin jossain määrin myös tieteidenvälinen. Tässä mielessä vaikkapa niin & näin on hyvä vertailukohta: se on yhdistelmä tieteellistä julkaisukanavaa ja lukuarvoltaan hyvää tiede- ja kulttuurilehteä, Koikkalainen sanoo.

Ainakin vertaisarvioidun Agonin päätoimittajisto muodostaa kiinnostavan kollektiivin. Kalle Lampela on kuvataiteilija ja taiteiden tohtori, Kosti Joensuu eksistentialismiin ja Lars Levi Laestadiukseen erikoistunut filosofi ja Sanna Valkonen erityisesti saamelaisuuteen perehtynyt politiikan tutkija. Valkonen uskoo, että saamelaisuuteen liittyvät teemat nivoutuvat Agoniin jatkossakin luontevasti.

– Tarkoituksena on kehittää Agon-lehteä pohjoisia yhteiskuntia, kulttuureita ja alueita käsitteleväksi tieteelliseksi julkaisukanavaksi, jossa voidaan julkaista monentyyppisiä tekstejä näihin teemoihin liittyen. Oma erityinen intressini on myös kehittää Agonia moniäänisenä saamentutkimuksen julkaisukanavana. Jatkossa lehdessä julkaistaan myös saamenkielisiä tekstejä, Sanna Valkonen sanoo.

Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö Markku Heikkilä esitteli pohjoisia kulttuurilehtiä AGONin seminaarissa

Kulttuurilehden paikka on korvaamaton

Lapin yliopiston filosofian opettaja Toivo Salonen on ollut 1970-luvulta lähtien mukana useissa kulttuurilehdissä niin toimittajan kuin taustavaikuttajan rooleissa. Sekä Genesis, Uuden Ajan Aura että Humanistilehti ovat olleet riippumattomia kulttuurijulkaisuja, joiden tekstit ovat liikkuneet filosofian ja muun vapaan ajattelun rajapinnoilla. Salonen sanoo, että omaehtoisella ja kriittisellä lehdellä on sivistyskentässä korvaamaton paikkansa.

– Omaehtoiset kulttuurilehdet voivat olla uuden alkuja, uinuvan julkituomista, tuoreen näkökulman tai tavallisuudesta poikkeavan sävytyksen esiin nostajia. Usein omaehtoiset kulttuurilehdet palauttavat kirjoittamiseen tuoreuden, poistavat luutuneisuutta, jäykkyyttä ja jämähtäneisyyttä, kunnes ne jossakin vaiheessa kangistuvat muotoihinsa, Salonen sanoo.

Filosofi sanoo, että vertaisarviointi ei sinänsä merkitse sisällöllistä muutosta suuntaan tai toiseen. Sekä arvioitsijoiden että toimituksen on tieteellisessä lehdessä kyettävä itsenäiseen ajatteluun ja päätöksiin.

– Vertaisarvioinnissa on mahdollisuutensa ja ongelmansa. Hyvä arviointi avaa mahdollisuuden havaita olemassa olevaa tietoa ja helpottaa kohdatun tietämyksen dokumentointia. Arvioitsijoiden pitäisi tunnistaa sellaistakin tietoa, jota ei ole muodostettu vakiintuneita standardeja noudattaen.

– Jos vertaisarviointi nostaa esiin oleellista ja suuntaa kutakin tutkijaa keskittymään oleelliseen, tilanne on hyvä. Jos arviointi ohjaa standardien mukaisuuteen ja muodollisten seikkojen korostamiseen, kyseessä on implisiittinen painostus hengettömään tutkimukselliseen työskentelyyn.

Pohjoisen voimaa

Toivo Salonen sanoo, että Lapin ja Lapin yliopiston syrjäisyys akateemisista ja poliittisista valtavirroista eivät sinänsä muodosta ongelmaa tieteelliselle työlle tai edes julkaisutoiminnalle. Lappilaisilla filosofeilla ja alaa lähellä olevilla tutkijoilla on laajat yhteydet ympäri maailmaa, ja datavirtojen todellisuudessa monet ovat lähellä. Agonin toimituskunnassa on väkeä useista suomalaisista yliopistoista.

Pohjoisuudessa on myös etunsa, joista Agon on ammentanut koko historiansa ajan.

– Pohjoisuus ja syrjässä oleminen on näköalapaikka tajuta keskuksien toimien vaikutuksia vähäväkisillä alueilla. Olemalla kaukana voi nähdä kokonaisuuksia ja ymmärtää suhdeverkostoja muun muassa luonnon kuormittumisen ja heikon ihmisen näkökulmasta, Salonen toteaa.

– Jos tutkija kykenee tulemaan sinuksi pohjoisen ympäristön ja sen yksitotisten prosessien kanssa, hänelle muodostuu tutkimisessa tarvittavaa sitkeyttä sekä tarkkanäköisyyttä oivaltaa poikkeuksia ja merkityksellisiä nyansseja. Toivon Agonin rakentuvan valtakunnalliseksi kulttuurilehdeksi, jolla on juuret Peräpohjolassa, ymmärrystä luonnonprosesseista ja tajua todellisuuskitkasta.

Toivo Salonen

Lay Viestintä / Tapio Nykänen