New Sleep Order on jakaantunut kahteen alaprojektiin. Tekesin rahoittama Unesta elinvoimaa pyöri vuodet 2011 ja 2012. Nyt meneillään on Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen kanssa toteutettava Lepo! – tutkimus, johon myös Vuosangan tutkimusmatkat ovat kuuluneet. Lisäksi Suomen Akatemialla on käsiteltävänä unitutkijoiden hakemus hankkeesta, jossa syvennettäisiin muun muassa unen ja valveen filosofian ymmärrystä.

- Koko New Sleep Order on lähtenyt elämään omaa elämäänsä. Se on sekä laajentunut että syventynyt, sanoo markkinoinnin professori Anu Valtonen.

- Koko aihe on saavuttanut yleistä hyväksyttävyyttä. Kun väittelin vuonna 2004, unentutkimukselle lähinnä naurettiin, mutta nyt se on selvästi löytänyt paikkansa. Ymmärretään, että uni ei ole vain poissaoloa työelämästä.

Vaiettu nukkuminen

Vaikka yhteiskuntatieteellinen ja kulttuurisia merkityksiä hahmottava unitutkimus otetaan jo vakavasti, kohtaavat nukkumisen tutkijat yhä ihmettelyä erityisesti akateemisen kentän ulkopuolella. Miksi kukaan haluaisi tutkia unen merkityksiä? Eikö tärkeintä ole se, että ihminen nukkuu ja kerää voimia arkeensa?

Anu Valtosen mukaan oudoksunta kuuluu asiaan. Unen ja valveen vastakkaisuus on länsimaisen ajattelun perusdikotomia: ihminen on hyödyllinen ja tuottava, kun hän valvoo.

- Se, mitä me yhteiskunnassa arvostamme, on valve. Taloudellisesti tuottava ihminen on valveilla. Uskonnollista pelastusta haluavan on herättävä ja valvottava. Jopa yhteiskuntatieteilijöiden tutkimuskohteet liittyvät yleensä valvetilaan, eikä tätä asiaa juuri kyseenalaisteta. Akateemisessa käytännössä korostuu rationaalinen ihminen, jota nukkuva ruumis ei välttämättä edusta. Uneen assosioituu myös monenlaisia jo sinällään vaikeita kulttuurisia merkityksiä, kuten passiivisuus, katoaminen, seksi ja kuolema, Valtonen kuvailee.

Parhaimmillaankin nukkuminen näyttäisi olevan lähinnä pahan poissaoloa: hermoja koetteleva kanssaeläjä voi olla siedettävä, kun hän nukkuu - tai sukeltaa.

Unen kulttuurit

Miksi nukkumista sitten pitäisi tutkia? Valtonen on vastannut tähän muun muassa kysymällä, miksi tutkia valvetta? Onko dikotomia unen ja valveen välillä todella niin itsestään selvä, että sen kyseenalaistaminen ei ole tarpeellista?

New Sleep Order – hankkeesta voidaan paikantaa ainakin kaksi filosofista tavoitetta. Ensinnäkin tutkijat haluavat kyseenalaistaa vallitsevan valvetilaan liittyvän tieteellisen itsestäänselvyyden. Toiseksi tavoitteena on hahmottaa kuvaa ihmisestä ruumiillis-henkisenä, monistisena kokonaisuutena, jonka olemisessa uni ja valve eivät asetu vastakkain vaan lomittuvat. Tavoitteena on siis purkaa kulttuuriimme iskostunutta ideaa kaksiulotteisesta, dualisminsa vangiksi jääneestä ihmisestä.

– Nukkumisen tutkimusperinne on paljolti fysiologiaa tai materiaa. Tutkimus kohdistuu lääketieteen ruumiiseen, siihen, mitä tapahtuu aivoissa ja kehossa ja soluissa. Se, mikä puuttuu, on kulttuurinen ymmärrys: miten nukkuva ruumis asettuu aikaan ja paikkaan ja millaisia merkityksiä siihen liittyy. Olemme sitä mieltä, että nämä kaksi ulottuvuutta pitää liittää toisiinsa. Pitää siis tunnistaa sekä biologia että kulttuuri, sanoo Anu Valtonen.

Filosofinen perusta kytkeytyy moniin käytännöllisiin sovellutuksiin. Nukkuminen ja uni ovat itse asiassa nousemassa entistä vahvemmin kulutuskulttuurin keskiöön. Ei ole yhdentekevää, miten nukut: siitä ovat kiinnostuneita sekä liikemiehet että terveysviranomaiset.

- Alun perin lähdimmekin jäsentämään tätä uneen liittyvää empiiristä ilmiökenttää. Unen ja nukkumisen ympärillä tapahtuu paljon. Tulee uusia uniammatteja, uniturismia ja uneen liittyviä tuotteita. On hyvä kysyä, miten nämä liiketoiminnan käytännöt merkityksellistetään. Esimerkiksi unikapselit ja unimittarit; millaista nukkumisen kulttuuria ne luovat?


Anu Valtonen ja Susan Meriläinen tuumaustauolla

Saako sotilas nukkua?

Vuosangan ampuma-alue on siis käynyt Anu Valtoselle ja Susan Meriläiselle tutuksi. Professorit ovat tehneet Maanpuolustuskorkeakoulun kadettikurssin ampumaleirillä etnografista unitutkimusta nyt kolmena talvena. Kahtena jälkimmäisenä mukana on ollut myös johtamisen opiskelijoita; viime vuonna graduntekijät Joni Pekkala ja Tarja Salmela ja tänä vuonna Olli Mäkinen sekä väitöstutkijaksi edennyt Tarja Salmela.

Ampumaleiri on kolme viikkoa kestävä kokonaisuus ja kadettien tärkeä näyttökoe. Leirin jälkeen kadetit saavat oikeuden johtaa kovapanosammuntoja. Unitutkijat ovat olleet paikalla keskimmäisellä viikolla, jolloin pääosa ammunnoista tapahtuu.

– Teemme etnografiaa eli menemme paikalle ja havainnoimme. Viime vuonna teimme aika paljon haastatteluita ja nyt hieman fokusoimme tutkimusta, keskityimme enemmän kadetteihin ja teimme enemmän havaintoja.

Armeijat tietävät unesta ja erityisesti sen puutteesta jo valmiiksi suhteellisen paljon. Sotilaan suorituskykyä erilaisten valvomisjaksojen jälkeen on tutkittu laajastikin, ja esimerkiksi juuri kovapanosammuntojen alla varomääräykset edellyttävät riittävää nukkumista. Liian unelias sotilas voi olla vaaraksi itselleen ja muille, kun hän käsittelee räjähteitä tai johtaa niiden käyttöä.

Sotilaat itse oppivat lepäämään tarvittaessa monin tavoin: jokainen armeijan käynyt osaa vaihtaa asennosta lepoon ja nukkua tai vähintään levätä aina, kun tilaisuus siihen tarjoutuu. Lisäksi unta ja lepoa kuitenkin säätelevät monipuoliset sosiaaliset säännöt, joiden käsitteellistäminen edellyttää tutkimusta.

– Nukkumiseen pitää esimerkiksi olla sopiva paikka ja sosiaalinen lupa. Teltassa voi nukkua, mutta julkisesti se ei ole soveliasta. Sosiaalinen lupa nukkumiseen vaihtelee ja on kiinni siitä, mikä roolisi leirillä on. Kun ollaan armeijassa, niin tietysti hierarkia vaikuttaa paljon. Jos olet esimiesasemassa, voit ehkä sallitummin nukkua ja antaa toisaalta esimerkkiä siitä, milloin ja miten nukkuminen on sallittua. Tämä on myös sosiokollektiivinen päätös: jos tuvassa nukkuu yksi, muiden pitää kunnioittaa sitä ja olla ainakin hiljaa, Anu Valtonen sanoo.

– Yksi kiinnostava dikotomia, joka näkyi leirillä, on nopean heräämisen ideaali. Länsimaissa ihannoidaan sitä, että ihminen nukkuu syvään tai sitten on selvästi valveilla. Muusta tulee moraalinen paniikki: apua, olen hidas herääjä tai en saa unta. Toiset olivat lukeneet Ilta-Sanomien ohjeet siitä, miten nukut hyvin. Jos tämä ei kuitenkaan onnistu, se ahdistaa.

Kadetin kainalossa?

Etnografiseen tutkimukseen kuuluu usein osallistuminen tutkimuskohteen arkeen. Lapin yliopiston unitutkijat nukkuivatkin tietysti teltassa haastateltaviensa vieressä. Valtosen mukaan sotilaat ottivat professorit hyvin vastaan.

– No, armeija on tietysti käskyorganisaatio. Kun sanotaan, että tämä rouva nukkuu nyt ensi yön vieressäsi, niin sitten näin tapahtuu, hän nauraa.

– Nukuimme puolijoukkueteltassa, joka on tietenkin intiimi ja pienehkö tila. Eronteot olivat hyvin mielenkiintoisia. Kun nukuin kadetin vieressä, hän laittoi väliimme luotiliivin, ”ettei satu mitään”. ”Mitään” olisi ollut esimerkiksi se, että kasvomme olisivat koskettaneet.

– Nukuin itse ihan hyvin. Omanlaisensa aistimaailma jäi mieleen, kova alusta, kuulot, hajut ja kipinämikon kolistelu. Kiinnostavaa on se, miten rutiinit rikkoutuvat – kun on tottunut nukkumaan pehmeässä, on jo kovalla nukkuminen kiinnostavaa. Kaikki säröt ja rikkoumat tekevät aina näkyväksi sen kulttuurin, jota itse asiassa tutkimme.

Tapio Nykänen / Lay viestintä