Saamenkieliset ja –kulttuuriset hyvinvointipalvelut keskittyvät saamelaisten kotiseutualueelle ja siellä erityisesti varhaiskasvatus- ja koulupalveluihin. Vammaisuuden huomioivien palveluiden saatavuus näyttäytyy tutkimuksessa hyvin heikkona. Vammaisten erityisiin palvelutarpeisiin ja elämäntilanteisiin vastaaminen hyvinvointipalveluissa on satunnaista ja kiinni yksittäisten työntekijöiden valveutuneisuudesta. Vammaispalveluita tuotetaan lähes yksinomaan suomeksi ja erityispalveluita saa vain suomenkielellä.

Vammaisten kohtaama syrjintä on yleismaailmallinen ilmiö ja tutkimuksen mukaan myös saamelaiset vammaiset kohtaavat syrjintää kaikilla elämänalueilla. Syrjinnän tarkastelu yksinomaan saamelaisuuden tai vammaisuuden kautta ei anna syrjinnästä kuitenkaan oikeaa kuvaa. Syrjintä osoittautuu tutkimuksessa intersektionaaliseksi, kontekstuaaliseksi ja prosessuaaliseksi. Tutkimuksen mukaan suomalainen assimilaatiopolitiikka näkyy elämässä edelleen. Vahva syrjintäkokemus tai rakenteellinen syrjintä yhdellä osa-alueella vaikeuttavat hienovaraisemman syrjinnän havaitsemista toisella osa-alueella. Vammaisten asema vähemmistön sisäisenä vähemmistönä haastaa palveluita tilannekohtaiseen ja kulttuuriseen lähestymistapaan, johon palveluilla ei vaikuta olevan kykyä vastata.

Osa suurempaa tutkimushanketta

Haastatellut vammaiset saamelaiset kuvaavat elämäänsä itse tehdyksi, millä he eivät viittaa yksin toimimiseen vaan siihen, että tavanomaiset ja valmiit ratkaisut eivät heidän elämäänsä sovellu. Esikuvia erityisissä elämäntilanteissa elämiselle ja selviämiselle on niukasti, joten tavallisen arjen rakentaminen on vaativaa. Selviytymisen polut osoittautuvat mutkikkaiksi ja pitkiksi, erityisesti lapsuudesta asti vamman kanssa eläneille, sekä työikäisinä vaikeasti vammautuneille. Haastatellut henkilöt eivät pääsääntöisesti elä elämänsä raskainta vaihetta ja he toimivat hyvin ratkaisukeskeisesti, sinnikkäästi ja päämäärätietoisesti. Haastateltavat tuovat kuitenkin esiin, että nykyiseen tilanteeseen pääseminen on ollut vaativaa sekä heille että heitä tukeville verkostoille, ja edelleen oikeuksien saaminen edellyttää vahvaa toimijuutta ja kanssatoimijoita.

Tutkimus on osa Pohjoismaisen ministerineuvoston alaisen Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen koordinoimaa tutkimushanketta, jonka on rahoittanut norjalainen Barne-, ungdoms- og familiedirektoratet. Nelivuotiseen hankkeeseen kuluvat norjalainen, ruotsalainen ja nyt julkaistu suomalainen osatutkimus. Hanke päättyy vuoden lopussa, jolloin se julkaisee suosituksia siitä, kuinka YK:n vammaisyleissopimusta tulisi noudattaa alkuperäiskansojen näkökulmasta.

Suomalainen osatutkimus toteutettiin tämän vuoden tammi-syyskuussa ja sitä varten haastateltiin kahtatoista saamelaista vammaista, joista yhdeksän haastattelut olivat käytössä analyysissä. Haastattelut toteutettiin narratiivisesti orientoituneina teemahaastatteluina ja analysoitiin sisällönanalyysillä. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään muuta tietoutta, joka kertyi haastateltavia etsiessä.

Vammaisasioista Pohjoismaisessa hyvinvointikeskuksessa vastaava Jonas Bergström pitää tutkimushanketta merkittävänä.

– Tätä hanketta voi todella kutsua uraauurtavaksi. Meille esitellään aivan uutta tietoa aiheesta eri puolilta Lappia. Tätä tietoa käytetään perustana kun teemme tarvittavia uudistuksia niillä yhteiskunnan alueilla joita asia koskee, Bergström toteaa.


Julkaisun tiedot:

Liisa Hokkanen (2017) Experiences of inclusion and welfare services among Finnish Sámi with disabilities. Nordic Welfare Center. ISBN: 978-91-88213-26-6

Julkaisu verkossa:
http://www.nordicwelfare.org/sv/Publikationer

Lisätietoja suomalaisesta tutkimuksesta:

Liisa Hokkanen
Yliopistonlehtori
liisa.hokkanen@ulapland.fi
040-4844242

Pohjoismaisen hankkeen yhteyshenkilö:

Jonas Bergström
jonas.bergstrom@nordicwelfare.org
+46 (0)734 21 94 42

LUC/Viestintä/J-EK