Lapsen oikeus tavata erillään asuvaa vanhempaansa on yksi merkittävimmistä lapsen oikeuksista, mutta sen toteutuminen ei ole aina itsestään selvää. OTM Saara Ylisaukko-ojan oikeustieteellisen väitöstutkimuksen keskiössä on lapsenhuoltolain turvaama lapsen oikeus tavata sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tapaamiset voidaan lapsenhuoltolain 9 b §:n mukaan määrätä tapahtumaan valvottuina tai tuettuina, jos siihen on lapsen edun kannalta perusteltu syy. Se, milloin näitä tapaamisia voidaan määrätä tuomioistuimessa, eikä ole yksiselitteistä. Tuomareilla on päätöksissä laaja harkintavalta.

– Tapaamisoikeuden tarkoituksena on luoda ja säilyttää lapsen myönteinen ja läheinen suhde vanhempaansa. Tapaamisoikeus on oikeutena erityinen, sillä se syntyy konkreettisesta ihmissuhteesta lapsen ja vanhemman välillä. Se ei ole oikeus, jonka voi vain antaa tai pakottaa. Tämä ihmissuhteeseen sidottu luonne tekee tapaamisoikeuteen liittyvistä oikeuskysymyksistä erityisen vaikeita, Ylisaukko-oja painottaa ja jatkaa:

– Tapaamisoikeuden tarkoitus ei täysin toteudu, jos tapaamiset toteutetaan valvottuina tai tuettuina. Valvotut ja tuetut tapaamiset ovat siten aina puuttumista lapsen oikeuksiin, Ylisaukko-oja taustoittaa.

Ylisaukko-oja tarkastelee tutkimuksessaan, mitkä ovat oikeudelliset perusteet valvottujen ja tuettujen tapaamisten määräämiselle sekä miten lapsen etu tulee määritellä ja perustella, kun näitä tapaamismuotoja määrätään. Hän analysoi myös tuomioistuinten päätöksentekoa ja sitä, miten valvottujen ja tuettujen tapaamisten määräämistä on perusteltu oikeuskäytännössä. Lisäksi tutkimuksessa pohditaan keinoja, joilla oikeuskäytännössä havaittuja haasteita voitaisiin ratkaista, jotta lapsen etu ja oikeudet toteutuisivat entistä paremmin. Aihetta käsitellään niin lainopillisesti kuin tekemällä empiiristä oikeustutkimusta.

Lapsen etua on määritelty oikeuden perusteluissa puutteellisesti

Väitöskirjan aihe on ajankohtainen, sillä lapsenhuoltolain osittaisuudistuksessa vuonna 2019 tuli kyseiseen lakiin ensimmäisen kerran säännös valvotuista ja tuetuista tapaamisista.

– Ennen osittaisuudistusta valvottuja ja tuettuja tapaamisia määrättiin pitkään oikeuskäytännössä vakiintuneesti ilman, että huoltolaissa oli niistä erillistä säännöstä. Kansallinen lainsäädäntö oli pitkään jäljessä, eivätkä oikeuskäytäntö ja lainsäännökset täysin kohdanneet, Ylisaukko-oja kertoo.

Tutkimuksen keskiössä on lapsen edun käsite ja sen määrittely. Lapsen edun käsitettä on oikeuskirjallisuudessa kritisoitu muun muassa siksi, että sitä on pidetty epämääräisenä, liian avoimena ja tulkinnanvaraisena. Myös oikeuskäytännössä lapsen edun käsitettä on pidetty vaikeana. Tämän Saara Ylisaukko-oja myös havaitsi väitöstutkimuksessaan.

– Haasteet oikeuskäytännössä liittyvät merkittävästi siihen, miten lapsen etu määriteltiin, sekä siihen, oliko lapsen edun määrittelyä avattu riittävällä tavalla perusteluissa, hän toteaa.

Keskeinen tutkimuksen johtopäätös liittyykin perusteluihin ja niiden puutteellisuuteen.

– Perustelujen puute vaikuttaa niin lapsen kuin vanhempienkin oikeusturvan toteutumiseen. Puutteelliset perustelut ovat myös omiaan lisäämään tarvetta muutoksenhaulle sekä antamaan aihetta epäillä ratkaisun oikeellisuutta. Perustelujen ja niiden laadun merkitystä korostaa muun muassa se, että tuomarilla on laaja harkintavalta, päätöksenteko on merkityksellistä lapsen tulevaisuuden kannalta sekä se, että päätös kytkeytyy arvoihin. Nyt tehdyt havainnot oikeuskäytännöstä saavat huolestumaan perustelujen riittävyydestä, Ylisaukko-oja painottaa.

Huolestuttavimmat tutkimushavainnot Ylisaukko-oja teki lapsen osallisuusoikeuden toteutumisesta. Oikeuskäytännön ongelmana on ollut kahtiajakautunut suhtautuminen lapsen mielipiteeseen.

– Empiirisen aineiston perusteella suurin ongelma on se, ettei lapsen mielipidettä ollut huomioitu useimmissa ratkaisuissa. Päätöksiin ei ollut kirjattu lapsen mielipidettä tai se oli vaihtoehtoisesti jätetty kokonaan selvittämättä.

Toisaalta hän havaitsi oikeuskäytännöstä, että joissakin tapauksissa lapsen mielipiteelle annettiin jopa veto-oikeuden kaltainen painoarvo.

– Tämä koski erityisesti 12-vuotiaita tai sitä vanhempia lapsia. Merkittävä havainto oli myös se, että yhdessäkään päätöksessä ei ollut lapsen ikään ja kypsyyteen liittyvää arviointia, jollaista lapsen oikeuksien sopimus edellyttää. Pidän myös ongelmallisena, että noin 12-vuotiaiden ja sitä nuorempien lasten mielipiteiden huomioimisessa päätöksenteossa oli havaittavissa merkittäviä eroja, Ylisaukko-oja sanoo.

Yhteiskunnalliseen keskusteluun lisää tieteellisiä ja lapsen oikeuksiin keskittyviä näkökulmia

Huoltoriitoihin liittyvistä aiheista, kuten vieraannuttamisesta, käydään jatkuvaa yhteiskunnallista keskustelua. Tätä keskustelua käydään pitkälti huoltoriitoihin osallistuneiden vanhempien kokemuksien kautta. Ylisaukko-oja näkee tärkeäksi, että aiheesta käydään nykyistä enemmän keskustelua myös tieteellisesti ja etenkin lapsen oikeuksien näkökulmasta.

– Tapaamisoikeutta koskevat ratkaisut vaikuttavat vuosittain lukuisiin alaikäisiin ja heidän perheisiinsä. Oikeuskiistoihin valvotuista ja tuetuista tapaamisista liittyy vakavia huolia lapsen kasvusta, kehityksestä ja turvallisuudesta, ja usein vanhempien käsitykset lapsen edusta poikkeavat toisistaan merkittävästi. Pahimmillaan lapsen edun vastaiset ratkaisut voivat altistaa lapsen vaaralle tapaamisissa, jos tapaamisia ei ole määrätty valvotuiksi tai tuetuiksi, hän sanoo.

Toisaalta perusteettomasti määrätyt valvotut tai tuetut tapaamiset voivat etäännyttää lapsen vanhemmastaan, tai lapsen ja vanhemman suhde voi jopa lähes katketa.

– Ratkaisut tapaamisoikeudesta vaikuttavatkin pitkälle lasten tulevaisuuteen ja myös lasten hyvinvointiin laaja-alaisesti, Ylisaukko-oja tähdentää.

Tietoa väitöstilaisuudesta

Oikeustieteen maisteri Saara Ylisaukko-ojan akateeminen väitöskirja Valvottujen ja tuettujen tapaamisten määräämisen perusteet lapsen oikeuksien näkökulmasta tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina 14. maaliskuuta 2025 klo 12 alkaen Lapin yliopiston luentosalissa B126 (Lapin yliopiston päärakennus, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjinä toimivat professori Suvianna Hakalehto ja professori Anssi Keinänen Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Soili Nystén-Haarala Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata etänä osoitteesta https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Tietoa väittelijästä

Saara Ylisaukko-oja on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2013. Hän on valmistumisensa jälkeen toiminut yli kymmenen vuotta oikeudenkäyntiavustajana, ja hän on työssään erikoistunut lapsi- ja perheoikeudellisiin kysymyksiin. Ylisaukko-oja on suorittanut myös asianajajatutkinnon. Ylisaukko-oja on toiminut myös projektitutkijana vuosien 2022–2023 aikana monitieteisessä tutkimushankkeessa, jossa tutkittiin lapsen oikeuksia opetustoimessa. Lisäksi Ylisaukko-oja on luennoinut ja kouluttanut lapsioikeuden teemoista.

Lisätietoa

Saara Ylisaukko-oja, saara.ylisaukko-oja (at) psyjuridica.com

Tietoa julkaisusta

Saara Ylisaukko-oja: Valvottujen ja tuettujen tapaamisten määräämisen perusteet lapsen oikeuksien näkökulmasta. Helsingin Kamari Oy 2025, ISBN: 978-952-246-991-5.

Kirja on myynnissä kirja- ja verkkokaupoissa (ei sähköisenä), esimerkiksi KauppakamariKaupassa.