Kaivosten yhteiskunnallisia vaikutuksia käsitellään tuoreessa kokoomateoksessa Kaivos suomalaisessa yhteiskunnassa, jonka ovat toimittaneet Tuija Mononen ja Leena Suopajärvi. Sanna Hast on kirjoittanut teokseen artikkelin yhdessä Mikko Jokisen kanssa kaivostoiminnan, luontomatkailun ja poronhoidon yhteensovittamisesta.

Hastin ja Jokisen artikkelista ilmenee, että kaivoshankkeet eivät ole sisaruksia vaan pikemminkin kaukaisia sukulaisia. Eroja on louhittavassa malmissa, menetelmissä, luonnonympäristössä ja lähellä toimivissa elinkeinoissa.

Karkeasti sanottuna ongelmallisimpia ovat hankkeet, joiden toiminnassa käytetään myrkkyjä, jotka sijaitsevat tavalla tai toisella arvokkaiden vesistöjen äärellä ja joiden välittömässä läheisyydessä harjoitetaan luontomatkailua.

Sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kautta

Yleisessä mielessä elinkeinojen yhteensovittaminen merkitsee luonnonvaroihin perustuvien sosiaalisten käytäntöjen rinnakkaiseloa. Tästä seuraa, että kestävää ratkaisua ei voida rakentaa vain ekologisten ja taloudellisten mittarien varaan. Näiden ohella on huomioitava hankkeiden sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.

Jos kaivoshanke tuhoaa esimerkiksi vuosisataisen poronhoidon tradition, on se kulttuurin ja sosiaalisten suhteiden näkökulmasta katastrofi. Tästä seuraa pitkäkestoisia ongelmia myös kaivosyhtiölle ja julkishallinnolle.

– Julkisessa keskustelussa ja päivänpolitiikassa taloudellinen ja ekologinen kestävyys – yleensä nämäkin kapeassa mielessä ymmärrettynä – hallitsevat. Niihin on näennäisesti helpompi tarttua vaikkapa erinäisten laskelmien ja yksittäisten lajien suojelun kautta. Tällainen kaventaminen kuitenkin sulkee kestävyyden tarkastelussa liian monia oleellisia piirteitä pois, mistä syntyykin usein sitten ristiriitoja, Sanna Hast sanoo.

Tutkija Sanna Hast

Kittilän Suurikuusikossa yhteensovittaminen on onnistunut

Samoilla alueille toimivat elinkeinot vaikuttavat aina toisiinsa, eikä täysin ristiriidatonta tilaa useimmiten ole mahdollista saavuttaa. Monessa tapauksessa tämä ei ole este rinnakkaiselolle, Hast huomauttaa.

– Yhteensovittamisessa olisi hyvä tavoitella tilaa, jossa ymmärretään toisille aiheutuvat vaikutukset, joista haitalliset pyritään minimoimaan ja korvaamaan. Tämä edellyttää sitä, että yhteensovittaminen nähdään jatkuvaksi, eli sen eteen on tehtävä töitä niin kauan kuin samoilla alueilla toimitaan ja vaikutukset muiden toimintaan ulottuvat. Hyvä neuvotteluyhteys ja molemminpuolinen kunnioitus eri toimijoiden välillä on keskeistä.

Esimerkkinä onnistuneesta elinkeinojen sovittamisesta yhteen Hast mainitsee Kittilän Suurikuusikon kaivoksen. Kittilässä on ollut ongelmansa vesien hallinnan kanssa, mutta sopu poronhoitajien ja matkailuyritysten kanssa on ollut koko hankkeen ajan hyvä.

– Kittilän menestystarina on monen asian summa. Kaivos on ylläpitänyt avointa keskusteluyhteyttä eri sidosryhmiin ja tiedottaa toiminnasta ja mahdollista muutoksista ja ongelmista hyvin ripeästi. Esimerkiksi poroelinkeinon kanssa neuvotteluyhteys on säilynyt koko ajan hyvänä ja haittavaikutusten korvauksista on onnistuttu sopimaan. Toistaiseksi kaivoksen aiheuttamiin käytännön muutoksiin on paliskunta myös pystynyt mukautumaan.

– Matkailun suhteen yhteensovittamista ja hyviä välejä Kittilässä selittää erityisesti se, että kaivos ja sen toiminnot eivät ole lähellä keskeisintä matkailualuetta. Kaivosväki lisäksi hyödyntää matkailualan tarjoamia palveluja. Louhittavalla malmilla on myös väliä; kullankaivuun imagoa voi hyödyntää matkailussa.

Kittilöitä vai talvivaaroja?

Kaikkia Suurikuusikon onnistumisia ei sellaisenaan voi siirtää muualle. Esimerkiksi Kuusamossa ja Kolarissa kaivoshankkeet ovat lähempänä matkailualueita, mikä on ongelmallista paitsi paikallisten myös matkailijoiden mielestä. Sen sijaan toimintatavoista voidaan Hastin mukaan ottaa oppia.

– Kaikki kaivokset, kaikkialla ja aina, eivät voi olla kittilöitä, mutta eivät myöskään talvivaaroja. Kaivokset ja paikat, mihin ne sijoittuvat, ovat elinkeinoineen ja sosiaalisine ympyröineen erilaisia.

– Niin virheistä kuin onnistumisistakin olisi kuitenkin hyvä oppia, joten siinä mielessä paikallisia tapauksia on syytä tarkastella ja pyrkiä erittelemään niistä ne yleiset piirteet, joita sitten voidaan käyttää tukena, kun tarkastellaan jotain toisaalla olevaa tapausta.

Teksti ja Sanna Hastin kuva: Tapio Nykänen

Kuva Suurikuusikon kaivoksen altaalta Kittilästä: Mikko Jokinen