Saara Koikkalainen jakaa Eurooppaa toisen maailmansodan jälkeen muovanneet muuttoliikkeet kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen on sodanjälkeiseen jälleenrakennukseen liittyvä siirtotyöläisten aika, jolloin esimerkiksi Turkista muutettiin töihin Saksaan, Marokosta ja Tunisiasta Ranskaan ja Suomesta Ruotsiin.

Seuraavat liikkeet kytkeytyivät EU:n kehittymiseen. Kun Välimeren pohjoispuoliset maat 1980-luvulla liittyivät unioniin, niiden talous alkoi kasvaa, mikä synnytti sekä uusia työpaikkoja että tarvetta työvoimalle. Maihin muutti runsaasti työntekijöitä esimerkiksi rakennus- ja hoiva-alalle sekä maatalouteen.

Kolmas merkittävä muuttoliike syntyi rautaesiripun murtumisen ja EU:n 2000-luvun alun itälaajentumisen jälkeen. Itä-Euroopan maista, kuten Puolasta, muutettiin töihin esimerkiksi Saksaan ja Iso-Britanniaan.

Lontoo on myös monen suomalaisen ekspatriaatin kohde. CC-BY-SA 3.0.

Vuoden 2015 ”pakolaiskriisi”

Vuosi 2015 toi tullessaan uuden vaiheen Euroopan muuttojen lähihistoriassa. Eurooppaan saapui vuoden aikana pääosin Lähi-Idästä ja Afrikasta yli 1 200 000 muuttajaa. Erityisesti Lähi-Idästä tulleista suuri osa haki kansainvälisen suojelun nojalla turvapaikkaa eri Euroopan maista.

Vuoden 2016 alussa epäviralliset muuttoreitit Lähi-Idän ja Kaakkois-Euroopan välillä tukittiin erilaisin keinoin. Eurooppaan saapui vuoden aikana Välimeren yli Afrikasta kuitenkin edelleen noin 364 000 muuttajaa, joista pääosa rantautui Italiaan ja Kreikkaan.

Kuluvana vuonna muuttoliike Välimerellä on jatkunut suurin piirtein edellisvuoden tapaan. Vaarallisella reitillä on lähivuosien aikana myös menehtynyt tuhansia ihmisiä.

Lähi-Idästä ja Afrikasta Eurooppaan suuntautuva liike poikkeaa aiemmista toisen maailmansodan jälkeisistä muutoista. Kun kolmen edellisen vaiheen muuttajia saivat liikkeelle pääasiassa työmahdollisuudet, ovat nyt liikkeellä olevien ihmisten motiivit ja tarinat moninaisempia. Liikkeestä onkin tutkimuksessa käytetty vertauskuvaa mixed flow eli ”sekoittunut virta”.

– Eurooppaan tulevat ihmiset ovat sodan ja epävarmuuden työntämiä, mutta myös opiskelu- ja työmahdollisuuksien houkuttelemia. Eurooppaan saapuu siis sekä ihmisiä, joiden henkilökohtainen tilanne selvästi täyttää virallisen pakolaisstatuksen kriteerit että ihmisiä, jotka pakenevat työttömyyttä ja yleistä näköalattomuutta.

– Toisaalta monia tulijoista on vaikea luokitella. Saapuvia turvapaikanhakijoita tarkastellaan usein pelkästään siitä näkökulmasta, ovatko he kokeneet Geneven pakolaissopimuksessa tarkoitettua henkilökohtaista vainoa. Pelkkä arjen vaarallisuus, työnsaannin mahdottomuus, aseelliset konfliktit tai autopommien räjähdyksissä kuolleet perheenjäsenet eivät suoraan kerro tuon kaltaisesta vainosta. Silti ne saattavat pakottaa henkilön lähtemään maasta. Muuttoliikkeet ovat täynnä harmaita alueita.

Turvapaikkaa hakevista kerätään monenlaisia tietoja jo rajoilla

Uusi liike Euroopassa

Euroopan sisäisissä muuttoliikkeissä väkivalta ja toivottomuus eivät tavallisesti ole lähdön syitä. Silti ”sekoittuneen virran” käsite sopii myös Euroopan maiden välisten 2010-luvun muuttoliikkeiden kuvailuun, sanoo Saara Koikkalainen.

Kuten Eurooppaan etelästä ja kaakosta suuntautuvassa liikkeessä, myös Euroopan sisäisten muuttajien (ja Euroopasta lähtijöiden) motiivit ovat 2010-luvulla moninaisia. Koikkalainen on tutkinut erityisesti Suomesta muuttaneita, joiden kohdalla liikkumisen syiden kirjo piirtyy selvästi esiin:

– Suomesta lähtijöissä on opiskelijoita, aurinkoon muuttavia eläkeläisiä, rakkauden viemiä, kehitys-, lähetys- ja järjestötyöntekijöitä, tutkijoita, virkamiehiä, lobbareita, business-ihmisiä sekä taiteilijoita ja muusikoita. He ovat osa uutta eurooppalaista muuttoliiketrendiä, jossa liikkuvuuteen ja kohdemaan valintaan vaikuttavat monet yksilölliset tekijät, Koikkalainen sanoo.

Sekä Eurooppaan suuntautuvien muuttoliikkeiden että Euroopan sisällä ja maanosasta pois suuntautuvan muuton moninaisuus alleviivaavat tutkijan mukaan sitä, että ”maahanmuutosta” ei tulisi puhua yhtenäisenä ja tasapäistettynä kokonaisuutena.

Sen sijaan kyse on erilaisten syiden, politiikkojen ja mahdollisuuksien muuttuvasta sekoituksesta. Hyvä maahanmuuttopolitiikka tunnistaa ilmiön erilaiset puolet ja pyrkii hallitsemaan liikkeitä niin, ettei se polje muuttajien ihmisoikeuksia, Koikkalainen summaa.

Talvella 2015-2016 turvapaikanhakijoille tarjottiin Sallan raja-asemalla evästä

Tulevaisuus tuo tullessaan?

Millaisia ovat tulevaisuuden muuttajat ja muuttoliikkeet Euroopassa ja Suomessa? Saara Koikkalaisen mukaan kehitys riippuu monista seikoista, kuten Euroopan ulkopuolisten lähtömaiden tilanteesta, eurooppalaisista maahanmuuttopolitiikoista ja kansainvälisistä suhteista.

– Eurooppaan tulee jatkossakin suuntautumaan muuttopainetta, mutta en usko apokalyptisiin visioihin, joissa kaikki afrikkalaiset päättävät lähteä liikkeelle yhtä aikaa. Muuttajat ovat globaalisti pieni vähemmistö ja valtaosa ihmisistä joko ei halua lähteä kotiseuduiltaan tai heillä ei ole siihen mahdollisuuksia. Vain noin 3,3 prosenttia maailman väestöstä asuu synnyinmaansa rajojen ulkopuolella. Edes ilmastonmuutoksen haitat eivät välttämättä saa ihmisiä liikkeelle Eurooppaan saati Suomeen asti. Sen sijaan ihmiset hakevat turvaa pääasiassa kriisimaiden sisältä tai lähialueilta, tutkija arvioi.

– Niin kauan kuin lähtöpainetta löytyy Afrikan ja Lähi-idän kriisimaissa, saapuu Eurooppaan ja Suomeen kuitenkin yhä myös turvapaikanhakijoita ja epävirallisia reittejä pitkin matkaavia ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan matkalla isojakin riskejä. Kun muuttajia on paljon, heistä osa päätyy myös pohjoiseen.

– Ellei kansainvälinen poliittinen tilanne muutu merkittävästi nykyistä sulkeutuneemmaksi, on tulevaisuuden Suomi aiempaa monimuotoisempi. Tänne muutetaan eri maista useita eri reittejä pitkin työperäisinä muuttajina, kiintiöpakolaisina, perheenjäseninä ja opiskelijoina. Kiinnostava yksityiskohta on esimerkiksi Helsingin ja Tallinnan välille kaavailtu tunneli, joka voi synnyttää uudenlaisen kaksoiskaupungin ja lisätä liikkuvuutta Suomen ja Viron välillä.

Viestintä / Tapio Nykänen

Saara Koikkalaisen kuva: Anna-Leena Muotka