Elli Aaltosen puhe

Lapin yliopiston lukuvuoden 2017-2018 avajaiset

Puhe

Elli Aaltonen
Pääjohtaja
Kansaneläkelaitos

Kestämmekö kestävän kehityksen?

Are we ready to embrace sustainable development?

Hyvät Lapin yliopiston opiskelijat, opettajakunta, hallinto ja hallitus. Hyvät kutsuvieraat.

Kimmoke tähän puheen sisältöön syntyi kesän lukukokemuksista. Olen ihastunut termiin kestävä kehitys, ja sen liitännäisiin yhteiskuntavastuu sekä sen liitännäisiin ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kokonaisuudesta. Kysymys, kestämmekö kestävän kehityksen, on epäily siitä, että ajamme sen pois mielestämme, kun emme kestä ajatusta, että juuri meidän, tämän sukupolven pitäisi tehdä sen eteen suuria tekoja. Ilmastomuutoksesta puhutaan, köyhyydestä, lapsikuolleisuudesta, ihmisoikeuksista, puhutaan kyllä. Kaikki ne liittyvät kestävään kehitykseen. Tekoja kunhan vaan näkisi.

The topic of this speech is inspired by some of the reading I did over the past summer. I’m fascinated by the term sustainable development and the concept of corporate social responsibility associated with it, as well as by the ecological, economic and social components that form part of that concept. The question posed in my title, are we ready to embrace sustainable development, is intended to impart a sense of apprehension that we may be trying to wipe the idea of sustainable development from our minds because we cannot deal with the notion that it is up to us, this very generation, to take action to promote it. Of course, there is plenty of talk of climate change, poverty, child mortality and human rights, all of which are obviously associated with sustainable development. What we lack is concrete action.

Mutta tähän kesään. Meillä useammalla voi olla oma kesälukemisemme. Opiskelijoillakin toivottavasti pääsykoekirjojen tai tulevien tenttikirjojen ohella. Minulla kesälukeminen oli Jules Vernen monet klassikot.

Salaperäinen saari, Maailman ympäri 80 päivässä, Ajelehtiva saari. Olen lukemani perusteella varma, että Jules Verne näki tulevaisuuteen. Tämä vuonna 1820 eli pian 200 vuotta sitten syntynyt mies, kirjoitti asioita, joita me emme vieläkään usko. Olemme kuitenkin jo 200 vuotta lähempänä ilmastomuutosta, mannerjäiden lämpenemistä ja siirtolaisuutta mantereelta toiselle.
Tuntuu aivan ihmeelliselle, että Jules Verne jo 1800 –luvun puolivälissä arvioi maapallon lämpiämisen ja jäälautan sulamisen. Hänen kirjansa Ajelehtiva saari ilmestyi 1873 ja kuvaa jäätiköllä kuljeskelevaa turkismetsästäjäkuntaa. He matkustivat isolla joukolla kylmillä alueilla, koska siellä on eläimiä, joita voi syödä ja joista sai turkiksia, ravintoa ja elantoa ja lämmintä asumuksiin ja päälle. Ja sitten yhtäkkiä tapahtui jotain täysin ennalta arvaamatonta. Syntyi järistys, retkikunnasta muodostui mantereesta irronneen jäälautan siirtokunta.

Jäälautta ajelehti kohti lämmintä, lautta alkoi sulaa, siirtokunnan johtajuus joutui koetukselle. Siirtokunnan kuoleman pelko ja toisaalta toivo keksinnöstä, jolla lautan sulamisen voisi estää, vaihtelivat.

Tämän kirjan lukemisen rinnalla luin päivän lehdestä uutisen heinäkuussa. ”Valtava jäälohkare irtosi lauttajäätiköstä Etelämantereella, tutkijat kertoivat”. Arviolta noin biljoonan tonnin painoinen, 3 kertaa Ahvenanmaan kokoinen ja 350 metriä paksu jäälohkare, sai heinäkuussa toden. Asiaa oli Nasan julkaisemassa kuvassa pohdittu jo vuonna 2014. Ääriennusteiden mukaan irtomaisesta aiheutuva merenpinnan nousu on todellinen seuraus kaikelle luonnolle, joka sijaitsee merien rannikolla. Toisten näkemysten mukaan jäätikkö on poissa vasta 100 vuoden kuluttua. On niin tai näin, ympäristön tilan totuus todentui. Maapallon jääpeitteet ovat pienenemässä. Taustalla on ilmastomuutos. Meret lämpenevät ja vesi syö jäätikön pohjaa niin, että jää sulaa alta. Löysin uutisesta jotain samaa Jules Vernen kirjan tekstiin.

Tästä kaikesta Jules Verne kirjoitti jo vuonna 1873. Ja edelleen meillä on maapallolla johtajia, joiden näkemys ilmastomuutoksesta on täysin päinvastainen.

Yhdysvaltain presidentti, vaikka onkin lieventänyt jonkin verran lausuntojaan, on purkanut useita päästörajoituksia energiateollisuudelle ja Obaman kauden ilmastomuutoksen vastaisille toimille. Kaikkialla ekologisuus ja talous ovat liian usein vastakkain puheenvuoroissa. Samoin sosiaalinen ja taloudellinen hyvinvointi ovat valinkauhassa.

Olemmeko Suomessa kansalaisina sitoutuneita kestävään kehitykseen? Toinen tähän aiheeseen liittyvä uutinen on heinäkuulta Norjassa tehdystä tutkimuksesta. Tässä tutkimuksessa oli laskettu kansalaisten hiilijalanjäljet 27 Euroopan maan 177 eri alueella. Katsoin useita kertoja karttapohjaa Suomen punaisuudesta kotitalouksien keskimääräisessä hiilijalanjäljessä. Olimme maiden häntäpäässä. Päätä kohden laskettuna vauraammat kotitaloudet jättävät kaikissa maissa suuremman jäljen kuin köyhät kotitaloudet.

Suomen tilannetta voidaan selittää kylmän sään vaatimilla asumiseen liittyvillä hiilipäästöillä, mutta tuloksessa näkyy myös erilaisten palveluiden, autoilun ja tuotteiden vaikutukset. Tarvitsisiko tehdä jotain kestävän kehityksen eteen, vaikka usein sanommekin, että se on teollisuus, joka ne päästöt tuottaa. Me jokainen tuotamme päästöt. Ilmaston muutoksella ja ihmisten toimilla on selkeä yhteys. Jos kaikki eläisivät kuten suomalaiset, tarvitsisimme kolminkertaisen maapallon.

Kolmas uutishavainto kuluneelta kesältä. Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Antti Lipponen julkaisi loppukesästä videon, jossa esitetään ilmaston lämpeneminen 117 vuoden ajalta. Video näyttää sen, miten ilmasto on lämmennyt 191 eri maassa vuodesta 1900. Ja onhan se lämmennyt. Voitte katsoa sen tässä.

Hyvät kuulijat, hallituksen Agenda 2030 on Kestävän kehityksen Suomi. Kestävän kehityksen tavoitteissa olemme, joissain edellä ja joissain pahastikin jäljessä. Korkealaatuinen koulutus, siihen liittyvä osaaminen ja hallinnon vakaus ja korruption vähyys ovat kestävyyttä osoittavia. Ilmastonmuutoksen vastainen kamppailu, luonnonvarojen liiallinen kulutus ja työllisyyskehitys ovat heikkoja.

Ladies and gentlemen, the Finnish Government, as part of its Agenda 2030, has adopted the goal of making Finland a leader in sustainable development. When it comes to individual goals for sustainable development, we are ahead of the curve on some of them, but grievously behind on others. The quality of our educational system and the associated high level of skills, the stability of our government, and the relative lack of corruption all point to the sustainability of our society. On the other hand, our efforts in combating climate change, depletion of natural resources and unemployment have been weak.

Kela edistää ja turvaa omilla toiminnoillaan eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämistä ja työttömyyden taloudellisia seuraamuksia. Huolehdimme äitiysrahalla ja äitiyspakkausetuuksilla, lasten kotihoidontuella ja vanhempainrahalla kaikkien mahdollisuuksista hyvinvointiin ja hyvään elämään, terveyteen ja toimintakykyyn. Yli 60 % etuuskontakteista tapahtuu verkossa, joka osaltaan vähentää ympäristön kuormitusta ja asioinnin vaivaa. Sähköiset reseptit Kanta-palvelussa, lääkärinlausunnot ja todistukset sähköisessä muodossa tarkoittavat useiden miljoonien paperitulosteiden vähenemistä.

Oppilaitokset puolestaan edistävät koulutuksen ja osaamisen tasa-arvoa yksilötasolla ja tutkimuksen ja koulutuksen kansallista ja kansainvälistä kehitystä yhteiskunnan tasolla. Koulutus on sosiaalista investointia, panostamista pääomaan ihmisessä itsessään. Yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen ja hyvinvointiin ovat Suomessa lähes optimaaliset.

Koulutuksen kestävään kehitykseen liittyy myös katsominen riittävän kauas. Automatisaatio, robotiikka ja tekoäly tulevat korvaamaan monia puhtaasti teknisiä ammattialoja. Samanaikaisesti teknologia tarvitsee ja luo äärelleen ammatteja, joissa yhdistyy tiedonhallinta, matematiikka, arkkitehtuuri, tutkimus ja analytiikka, todetaan viimeisessä Talousfoorumin raportissa. Sosiaaliset taidot tulevat entistä vahvemmin osaksi ammattia juristien, lääkäreiden, poliisien ja terveysteknologian ammateissa. From technology to human capacity. Technology with social skills yhdistelmät ammateissa korostuvat tulevaisuudessa.

Educational institutions do their share both to promote equality in education and skills at the individual level and to strengthen the national and international development of research and education. Education is a social investment, a direct input into the human capital. Finland has created equal opportunity in education and individual well-being to a nearly optimal extent.

Sustainable development in education also requires the ability to take a sufficiently long-term view. Automation, robotics and artificial intelligence will lead to the disappearance of many technical professions. At the same time, according to the latest report of the World Economic Forum, technology will both need and create new professions which combine information management, mathematics, architecture, research and analytics. Social skills will be an increasingly important part of the skill set of future lawyers, doctors, police officers and health technology professionals. From technology to human capacity. Combining technological and social skills will be increasingly key for many professions.

Yliopistot tarvitsevat oman kestävän kehityksen näkemyksensä myös monikulttuurisuuteen. Monikulttuurisuus tuo yliopistoille uudenlaisia tapoja hahmottaa ongelmia ja löytää ratkaisuja. Monikulttuurisuus tuo globaalit tutkimusresurssit lähelle ja antaa suomalaiselle tutkimukselle kansainväliset siivet ja näkyvyyden. Yliopistoilla menestyäkseen ei ole varsinkaan varaa ennakkoluuloihin eikä syrjintään. Ei tietysti millään organisaatiolla.

Universities need to formulate a view on multiculturalism which is informed by sustainable development. Multiculturalism gives new ways for universities to identify problems and discover solutions. In a multicultural world, there is better access to global research resources, which can create a stronger international presence for Finnish research. In order to be successful, universities, perhaps even more so than other institutions, cannot afford to be prejudicial or discriminatory.

Hyvät kuulijat, emme saa sirpaloitua kestävässä kehityksessä omiin lokeroihin. Horisontaalisuus, jatkuva vuoropuhelu, kestävän kehityksen seuranta, yhteistyöalueiden tunnistaminen ovat tarpeellisia asioita. Kestävä kehitys vaatii heikkojen signaalien tunnistamista, silmien avaamista ja yhteistyötä asioiden paremman tulevaisuuden puolesta.

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK