Rehtorin puhe

Lapin yliopiston lukuvuoden 2017-2018 avajaiset

Avajaispuhe
Mauri Ylä-Kotola

rehtori

Arvoisat kutsuvieraat ja Lapin yliopistoyhteisön jäsenet,

Viime vuosien yliopistopoliittinen keskustelu on kulkenut innovaatioyliopiston, sivistysyliopiston ja alueyliopiston konseptien välillä.

Innovaatioyliopiston ajatuksen ydin on ajatus perinteisten tiedekunta- ja tieteenalarajojen ylittämisestä. Jatkossa tarvitaan osaamista, mikä ei sijoitu minkään perinteisen opillisen disipliinin sisään vaan niiden reuna-alueille ja leikkauksiin. Tästä huolimatta erityisesti Euroopan suurissa yliopistoissa voi törmätä tilanteeseen, jossa suuret tiedekunnat ovat valtioita valtiossa ja tieteellinen yhteistyö tiedekuntien välillä on ohutta.

Yritysmaailmassa ei tuoteta tuotteita vain olemassa oleville markkinoille näitä analysoiden, vaan luodaan uusia tarpeita ja uusia markkinoita. Kuka ymmärsi tarvitsevansa puhelimen tekstiviestejä ennen kuin ne keksittiin. Elinkeinoelämän menestys tulevaisuudessa perustuu teknologisen osaamisen sekä palvelu- ja elämysosaamisen yhdistämiseen. Keskeisiä asiaa kuvaavia käsitteitä ovat elämysmuotoilu ja muotikäsitteeksikin noussut palvelumuotoilu.

Yliopistouudistuksen perusajatuksissa ja toimeenpanossa on epäilemättä paljon kritisoivaa, mutta kaikilta osin kritiikki ei ole ollut kovin painavaa. On puhuttu Humboldtin sivistysyliopiston tuhosta ja yliopistojen tuhatvuotisen perinteen murtumisesta. Akateemiset kriitikot tuntuvat kuitenkin olevan tietämättömiä sivistysyliopiston itsensä historiasta.

Wilhelm von Humboldt oli laaja-alaisesti oppinut saksalainen diplomaatti, jonka Preussin kuningas kutsui opetusministeriksi tehtävänään rakentaa Berliiniin tulevaisuuden yliopisto. Uusi yliopisto herätti vastustusta ja sen varhaisia vuosia leimasi haparointi ja epävarmuus. Sivistysyliopistossa oli myös sisään rakennuttu ristiriita: yliopiston tehtävä oli kouluttaa kuuliaisia virkamiehiä tukemaan Preussin vahvistuvaa armeijavaltiota. Koulutuksessa ammatillinen aines oli kuitenkin sivuosassa ja tieteellinen yleissivistys opiskelijan itsensä vapaasti valitsemana kokonaisuutena korostui. Tämä johtui osaltaan siitä, että tieteen kehitys ja teknologinen vallankumous teollisuudessa loivat uusia oppimistarpeita eikä kukaan varsinaisesti tiennyt, miten niihin vastata. Tällöin vastaus oli yleissivistys ja yleiset valmiudet tietyn alan kirjojen pänttäämisen sijaan.

Sivistysyliopistoa leimasi vahva filosofinen peruskoulutus ja monitieteisyys. Sivistysyliopiston alasajo tapahtui kahdessa vaiheessa: 1800-luvun lopulla ja toisen maailmansodan jälkeen korkeakoulutuksen erikoistumisen ja massoittumisen kautta. Tätä on pejoratiivisesti kuvattu myös siirtymänä dilentantismista erikoisasiantuntijaksi.

Vuonna 1900 saksalainen elinkeinoelämä vaati yliopistotutkimukselta yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Asialla oli yritysjohtaja Friedrich Alfred Krupp. Kruppin yritys valmisti vetureita, aseita ja rautateitä. Krupp rahoitti anteliaasti tieteellisen kilpailun, jonka tarkoituksena oli pohtia, oliko luonnontieteellinen perusta yhteiskuntapolitiikalle mahdollista löytää. Kruppin kirjoitelmakilpailun aiheena oli evoluution lakien soveltuvuus yhteiskuntasuunnitteluun. Krupp oli huolissaan nuorison kunnosta nykypäivän yritysjohtajien tapaan ja halusi ratkaista tieteen avulla sosiaaliset ongelmat. Kruppin kilpailun voittanut Wilhelm Schallmayer rakensi kollegoineen myöhemmin Saksaan vahvan tieteellisen tutkimusohjelman lääketieteeseen perustuvan sosiaalitieteen ajatukselle. Kun tänään Suomessa pohditaan SOTE-uudiksen toimeenpanoa, on tärkeää huolehtia siitä, että vuorovaikutus sosiaalityön ja lääketieteen välillä on kahdensuuntainen. Tarvitaan sekä lääketieteestä viisautta ammentavaa sosiaalipolittiikkaa että ihmistieteistä viisautta ammentavaa lääketiedettä.

Toinen SOTE-uudistukseen liittyvä näkökulma liittyy koulutuksen ja sosiaali- ja terveysalan kilpailuun samoista julkisen sektorin varoista. Muun muassa briteissä tästä on käyty laajaa akateemista ja poliittista keskustelua. Miten nämä alat painotetaan suhteessa toisiinsa, jos ajatellaan, että rahat jaetaan samasta kakusta. Isossa-Britanniassa keskustelu on ollut vilkasta, koska korkeakoulujärjestelmä ei tue mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista. Suomessa, jossa korkeakoulujärjestelmä on tasa-arvoinen, ei keskustelua sosiaali- ja terveysalan ja tiede- ja koulutusalan vastakkainasettelusta ole samassa mielessä syntynyt. Suomen voimavara kansainvälisessä kilpailussa onkin selvästi koulutuksen tasa-arvo, joka mahdollistaa kouluttautumisen asuinpaikasta ja vanhempien ammatista riippumatta.

Se, miten paljon korkeakoulutusta yhteiskunnassa tarjotaan, missä koulutus järjestetään ja millä aloilla koulutusta on saatavilla, on Suomessa poliittinen päätös. Koulutustarjonta ei voi perustua pelkästään koulutuskysyntään. Yliopistojen hakijatilastoissa, joissa mitataan kysyntää suhteessa valittuihin opiskelijoihin, ovat kärjessä yleensä taidealan yliopistolliset koulutuslinjat Helsingissä. Taidekoulutus on tärkeää, mutta yhteiskuntapoliittisesti ei voida kouluttaa vain kysynnän mukaan niille aloille, joille on suurin halukkuus. Poliittisten päätösten koulutuksen suuntaamisesta tulisi perustua yhteiskunnalliseen ja tulevaisuudentutkimukselliseen analyysiin.

Soveltavan innovaatiotutkimuksen puolella suomalaisen korkeakoulujärjestelmän ongelmana on ollut voimavarojen hajauttaminen yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektorin kesken. Koulutuksessa tarvitaan erityyppisiä tutkintoja, mutta tutkimuksen puolella soveltavan ja perustutkimuksen raja on liukuva. Lapin yliopiston ja Lapin ammattikorkeakoulun liittokorkeakoulu, Lapland University -konserni, joka toteutui tänä vuonna Lapin yliopiston ostettua osake-enemmistön Lapin Ammattikorkeakoulu Osakeyhtiöstä, tarjoaakin paljon mahdollisuuksia sekä koulutuksessa että tutkimuksessa.

Lapin yliopiston profiili on ”arktisen ja pohjoisen muutoksen tutkimus” ja Lapin ammattikorkeakoulun profiili on ”arktinen olosuhdeosaaminen”.

Lapin yliopisto tarkoittaa arktisen ja pohjoisen muutoksen tutkimuksella sitä, että globaalit taloudelliset ja poliittiset muutokset sekä ilmaston lämpeneminen vaikuttavat korostuneesti arktisella alueella. Yliopistomme tutkimus ja tutkimukseen perustuva opetus kohdistuvat pohjoisten alueiden yhteiskuntiin, ympäristöön sekä näiden vuorovaikutukseen.

Lapin ammattikorkeakoulun mukaan arktinen olosuhdeosaaminen on kokonaisvaltaista olosuhteiden hallintaa ja hyödyntämistä. Arktisissa olosuhteissa menestyminen ja olosuhteiden hyödyntäminen ovat Lapin AMK:n profiilin ydin.

Yliopiston tutkimuksen painopisteet ovat kestävä kehitys, oikeus ja oikeudenmukaisuus; pohjoinen hyvinvointi, koulutus ja työ; vastuullinen matkailu ja kulttuurilähtöinen palvelumuotoilu.

Lapin ammattikorkeakoulun painoalat ovat turvallisuusosaaminen; etäisyyksien hallinta; luonnonvarojen älykkään käytön edistäminen; arktinen yhteistyö ja pohjoinen rajaosaaminen sekä palvelu liiketoiminta ja yrittäjyys.

Profiilin ydin yliopistolla ja ammattikorkeakoululla on yhteinen ja painoalat täydentävät toisiaan ja muodostavat mielenkiintoisia leikkauksia. Lähivuosina molempien korkeakoulujen tulee myös edelleen kehittää strategioitaan. Yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteinen innovaatio-ohjelma on esimerkki yhteisestä kehittämisstrategiasta.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana syntyi se visio korkeakoululaitoksen kehittämiseen, jonka hedelmiä ovat nykyinen yliopistolaki ja nykyinen ammattikorkeakoululaki. Tällä hetkellä käynnissä olevan korkeakoulujärjestelmän visio 2030 -työn tärkeä tavoite on yksi yliopisto- ja ammattikorkeakoululaki. Tämä on toteutuessaan tärkeä etappi ja tukee myös Lapin korkeakoulukonsernin jatkokehitystä.

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK