Rehtori Mauri Ylä-Kotola pohti puheessaan, ovatko yliopistot julkisen vai yksityisen sektorin toimijoita ja tarvitaanko julkisessa hallinnossa ja liike-elämässä erilaista johtamista ja työkulttuuria. Teemaansa hän lähestyi taylorismin käsitteen kautta. Ylä-Kotola totesi, että nykyajan työelämässä korostuu jälleen työajan koneellinen seuranta, tarkka kustannuslaskenta sekä lyhyen ja keskipitkän aikavälin suunnittelu ja ohjelmointi.

¬Eräässä mielessä Lapin liittokorkeakouluhanke on taustaltaltaan tayloristinen. Siinä korostuu tehokkuuden vaatimus. Taylorismiksi kutsutaan työn rationalisoinnin ajatusta, jossa tärkeää on työtehtävien tarkka määrittely, työn jakaminen ryhmässä sekä työnmittaus ja laatunormit, Ylä-Kotola totesi.

Tällä hetkellä kehittämisen työlistalla ovat Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin yhteistyön syventäminen, Sociopolis-yhteistyörakenteen vakiinnuttaminen sekä ympärivuotisen oppimisen mahdollistaminen. Yhteisessä palvelutuotannossa kehitetään muiden muassa kirjastoa, kielikeskusta, kansainvälisiä tukipalveluita sekä opintohallinnon tietojärjestelmiä.

Ylä-Kotolan mukaan Lapin korkeakoulukonserni on tällä hetkellä tunnustettu yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyön edelläkävijä Suomessa ja molempien korkeakoulujen strategioissa korostuu pohjoisen muutoksen tutkimus. Sittemmin Lapin yliopiston osakkuus Lapin ammattikorkeakoulu -osakeyhtiössä on vahvistanut konsernia.

– Taylorismin tehokkuus voi maltillisesti toteutettuna edesauttaa korkeakoulujen ydintehtävää, joka liittyy yhteiskunnan ja työelämän uudistamiseen, tulevaisuuden ennakointiin ja tekemiseen, elinikäiseen oppimiseen, ammattitaitoon ja sivistykseen. Samalla tarvitaan kuitenkin myös rajojen ylittämistä ja väärien asioiden ei-tekemistä, joka vanhan taolaisen mietelauseen mukaan saattaa joskus olla tekemistä tärkeämpää, Ylä-Kotola sanoi.

Rehtori Mauri Ylä-Kotolan puhe löytyy täältä

Vararehtori, professori Jan Borm puhui Université de Versailles Saint-Quentin-en-Yvelines -yliopiston ja Lapin yliopiston välisestä yhteistyöstä, jota on tehty vuosien varrella erityisesti Pohjoisen kulttuuri-instituutin ja Arktisen keskuksen kanssa. Yliopistoilla on bilateraalisopimus sekä laaja Erasmus-vaihtosopimus. Lisäksi Université de Versailles Saint-Quentin-en-Yvelines on Lapin yliopiston strateginen kumppani sekä Arktisen yliopistoverkoston jäsen.

– Nyt keskustelemme mahdollisuudesta syventää yhteistyötä esimerkiksi arktisissa opinnoissa, Borm kertoi.

Puheessaan Borm nosti myös esille ranskalaisten mielikuvia Suomesta ja Lapista 1800-luvulta lähtien.

– Ranskalaiset eivät ole aina olleet kovin innostuneita maailman kylmemmistä paikoista, kuten he ovat pohjoisen nähneet. – – Nykyisin kuva suomalaisesta elämästä ja kulttuurista on laajempi, hän totesi.

Esimerkkeinä Ranskassa tunnetuista suomalaisen kulttuurin puolista hän mainitsi ihaillun suomalaisen koulujärjestelmän, Kaurismäen veljesten elokuvat, Arto Paasilinnan tuotannon sekä Iiro Rantalan musiikin.

Vararehtori Jan Bormin puhe löytyy täältä

Lapin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Elias Rauhalan puheen keskeinen teema oli työllisyys ja työelämälähtöisyys opinnoissa. Rauhalan mukaan korkeakoulumaailman haasteet koettelevat opiskelijoita. Hän nosti esille muiden muassa opintotukileikkaukset, vaateet nopeasta valmistumisesta sekä työllistymisen vaikeutumisen.

– Yliopiston strategiassa mainitaan tavoitteena työperustainen koulutus. Työelämän vaatimusten ja koulutuksen kohtaamista tuleekin entisestään parantaa. Usein opiskelija ei vielä opintoja aloittaessaan osaa muodostaa kuvaa siitä, mitä tekee tulevaisuudessa. Opiskelijoilla on taitoja, joita työnantajat eivät aina osaa tunnistaa. Näitä taitoja voitaisiin oppia tunnistamaan jo opintojen aikana, Rauhala totesi.

Hallituksen puheenjohtaja Elias Rauhalan puhe löytyy täältä

Yliopistonlehtori, Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Petri Koikkalainen kiinnitti Lapin yliopiston lukuvuoden avajaisissa pitämässään puheessa huomioita yliopistokentän isoon muutokseen sekä taloustieteilijöiden ehdottamaan tohtorikoulutuksen keskittämiseen.

Petri Koikkalainen totesi, että yliopistojen lukumäärä on vähentynyt tällä vuosikymmenellä kolmanneksella, samalla kun monissa tiedekunnissa koulutusohjelmien määrä on vähintään puolitettu. Lisäksi monien yliopistojen organisaatio on laitettu kokonaan uusiksi. Siitä huolimatta tiedepolitiikan ylätasolla tähän mennessä tehdyt muutokset leimataan riittämättömiksi. Puheessaan Koikkalainen pohti, onko ”kehitys” tieteenalojen alasajoa, vai niiden järkiperäistä kehittämistä.

Koikkalainen kiinnitti puheessaan huomioita myös eräiden taloustieteilijöiden ehdotukseen, jonka mukaan tohtorikoulutus voitaisiin keskittää muutamaan laaja-alaiseen yliopistoon. Koikkalaisen mukaan kyse on pitkävaikutteisista politiikkavalinnoista tilanteessa, jossa tutkimushenkilöstön osuus työllisistä laskee koko ajan.

– Muutoksessa ei ole kysymys vain tieteenalasta tai tiedekunnasta, ei edes yliopistosta, vaan tiedon ja kulttuurin muutoksesta, jossa yliopistolaiset ovat mukana tärkeinä toimijoina, kuten aikanaan Suomeakin synnytettäessä, Koikkalainen totesi.

Puheensa lopuksi Koikkalainen kiinnitti huomioita Lapin yliopistoon, jota leimaa Suomessa ainutlaatuinen ihmistieteiden ja taiteen yhteys.

– Lapin yliopistossa on pienuutensa vuoksi pakko tehdä yhteistyötä yli tieteenala- ja muiden rajojen eikä meillä ole juurikaan varaa sellaiseen ylellisyyteen kuin sitkeät koulukunta- ja klikkiriidat, jotka muualla tehokkaasti lamauttavat isompiakin kriittisiä massoja, Koikkalainen totesi.

Petri Koikkalaisen puhe löytyy täältä

LaY/Viestintä/OT/SV