Kelpoisuus ja todistus

Erilliset opettajan pedagogiset opinnot (60 op) antavat pedagogisen kelpoisuuden koko koulutuskentälle ammatillisten oppilaitosten, ammattikorkeakoulujen, aikuiskoulutuskeskusten, vapaan sivistystyön oppilaitosten sekä lukion ja peruskoulun opettajien tehtäviin sekä tuottavat yliopistopedagogisia valmiuksia. Pedagogisen kelpoisuuden lisäksi eri oppilaitoksissa vaaditaan aineenopettajalta koulutus- ja tieteenalaan kuuluvat opetettavan aineen riittävät opinnot sekä korkeakoulututkinto tai vastaava (asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuudesta 986/1998 ja siihen tehdyt muutokset). Kasvatustieteiden tiedekunta antaa erilliset opettajan pedagogiset opinnot (60 op) suorittaneelle todistuksen, josta ilmenee koulutuksen tuottama kelpoisuus. Erilliset opettajan pedagogiset opinnot vastaavat yliopistojen tutkinnoista annetun asetuksen (794/2004) 19 § mukaisia opettajan pedagogisia opintoja ja ovat opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen 986/1998 tarkoittamat 60 op laajuiset opettajan pedagogiset opinnot.

Läsnäolo ja opiskeluoikeus

Aktiivinen osallistuminen opintoihin ja läsnäolo lähiopetusjaksoille on opintojesi edistymisen edellytyksiä ja mahdollistavat sen, että voit suorittaa Opettajan pedagogiset opinnot (60 op) yhden lukukauden aikana. Saat opintoihin erillisen opinto-oikeuden, joka päättyy kolmen lukukauden kuluttua opintojen aloittamisesta eli viimeistään tuossa ajassa tulisi opinnot suorittaa. Jokainen opiskelija laatii opintojensa aluksi henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman (HOPS) ohjeiden mukaan. HOPSissa kuvataan opintojen lähtötilanne ja oppimistavoitteet. Henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman tavoitteena on auttaa opintoihin orientoitumisessa ja kokonaisuuden jäsentämisessä.

Susanna Rivinen

"Kiinnostukseni opetus- ja kasvatusalaa kohtaan heräsi jo peruskoulussa, minkä vuoksi hain luokanopettajakoulutukseen heti lukion jälkeen. Opintotaival yliopistossa ei auennut kuitenkaan vielä ensimmäisellä yrityksellä, joten suoritin
kasvatustieteen ja erityispedagogiikan perusopinnot Rovala-Opistossa. Vuonna 2011 hain toisen kerran Lapin yliopistoon ja samaisen vuoden syksyllä aloitin mediakasvatuksen pääaineopiskelijana. Kandidaatin tutkinnon suoritettuani oli minulle selvää, että haen erillisiin opettajan pedagogisiin opintoihin, koska halusin pätevyyden ja valmiudet toimia erilaisissa koulutus- ja opetustehtävissä. 60 opintopisteen laajuinen koulutus sulautui loistavasti maisterivaiheen opintoihini, koska opinnot toteutettiin lähi- ja verkkotapaamisina,  itsenäisenä työskentelynä, verkko-opiskeluna ja harjoitteluina. Opintojeni aikana kartoitin aktiivisesti erilaisia urapolkuja ja työpaikkoja, mutta erityisesti harjoittelupaikan etsiminen antoi minulle hyvän syyn olla yhteydessä mahdollisiin työnantajiini. Lähestyin mm. Mannerheimin Lastensuojeluliittoa, mistä minulle tarjottiin harjoittelupaikan sijaan keikkaluontoista kouluttajan työtä mediakasvatuksen ja tukioppilastoiminnan parista.  

Opintojeni aikana työskentelin erilaisissa työtehtävissä, mutta valmistuttuani kasvatustieteen maisteriksi joulukuussa 2015 aloin etsimään koulutustani vastaavan työtä yhä tehokkaammin. Vuoden 2016 alussa työskentelin mm. pari kuukautta Lapin yliopistolla hankekoordinaattorina, kunnes löysin avoimena olleen pedagogisen ICT-ohjaajan paikan Kouvolan kaupungin perusopetuksesta. Työtehtävä oli toista kertaa haussa ja kelpoisuusehtoina oli mm. opettajan kelpoisuus sekä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön osaaminen, joihin kumpaankin minulta löytyi osaamista. Hain paikkaa ja tulin valituksi. Vastavalmistuneena en tiennyt parempaa tunnetta kuin oman alan työpaikan löytäminen ja siihen valituksi tuleminen. Opintoihin hakeutuminen ja kaikki aikaisempi kova työ kantoi valmistumiseni jälkeen hedelmää, sillä ilman niitä en olisi tullut valituksi nykyiseen työhöni!"

Jorgos Apostolakis

"Almost from the time I started my working career, colleagues used to tell me that I would be a great teacher. That may sound normal for many, but I guess it sounds rather unusual for someone working for decades as a musician and around the creative industries.  From time to time I did give lessons, lectured in courses and took part in music examination boards in two countries, but still my main activity was making a rather loud noise in front of an excitable audience.

Back in 2007 I moved with my wife to her native Finland and I almost immediately started working as a music teacher. Not having a direct pedagogical background, I tried to put my knowledge of my craft to good use and transfer some of my enthusiasm to my students. Musicians are used to doing their work in front of people who actually like them, but this situation was different. Every classroom and every group represented a whole new audience whose respect and cooperation would have to be earned from the start. It did demand work, but it was a more than welcome challenge. The positive experiences made me stay on; students of different ages happily making music has been a reward that goes beyond hours worked or kilometres on the counter.

One thing I particularly appreciate about the Finnish system is the training opportunities offered to working professionals. The University of Lapland has been providing training courses for music teachers and I had my chance to dip my toe in the water. Soon afterwards I found out about the Separate Pedagogical Studies (erilliset pedagogiset opinnot) course offered by Specima and directed to teachers from a non-Finnish background. I applied to join the course, which was merged with the standard course offered to Finnish students. It was very practically organised, combining both tutored and independent study and making perfect use of the web, enabling working students to follow it.

The 63 op/study points course did offer solid theoretical grounding and went beyond the mere theories of pedagogy down to realistic, day-to-day practice. It was also a wonderful combination of students from different backgrounds and disciplines and I did sense that students did get to learn from each other as well. Different ideas, different experiences, different ways to look at the same old problems. It all felt like a breath of fresh air. What I personally found most rewarding was the chance to take a step back and think on my own ways of working while at the same time I was given expert advice: what I was doing right, what I was doing wrong, how could I possibly improve it all and make it meaningful.

By the end of the course I felt like I had developed a way of working that would be possible to constantly adapt to changing requirements and provide maximum benefit for my students. Gaining a professional qualification is one very important thing, but I can confidently say that I walked out of this course a better teacher, and that itself is invaluable."