Traumaattisen kriisin kohtaaminen

Useimmiten kriisi vaatii jonkinlaista jälkihoitoa. Traumaattisissa tilanteissa ihminen tarvitsee välittömästi tukea, läsnäolemista ja rauhoittelua. Liian usein sokissa olevan ihmisen annetaan olla ja “rauhoittua”, ennen kuin varsinaista apua tarjotaan.

Ulkopuolisen avun hankkiminen on tärkeää etenkin silloin, kun traumaattinen tapahtuma koskettaa kaikkia yliopiston henkilökuntaa ja opiskelijoita. Kriisiryhmä pohtii tuen tarvitsijoita, tarvittavien tukitoimien järjestämistä ja jatkotoimenpiteitä. Tukitoimena voidaan tarvittaessa järjestää esimerkiksi defusing eli purkukokous ja debriefing eli psykologinen jälkipuinti, joista löytyy lisätietoa omilta sivuilta vasemman laidan valikosta.

1. Sokkivaihe: ”Ei voi olla totta” 

• Kestää muutamista hetkistä muutamaan vuorokauteen.
• Henkilö ei kykene käsittämään tapahtunutta tai jopa kieltää sen.
• Henkilö käyttäytyy poikkeavasti tai tilanteeseen sopimattomasti.
• Henkilö ei ehkä myöhemmin muista tämän vaiheen tapahtumia.

 

2. Reaktiovaihe: ”Mitä tapahtui?”

• Voi olla muutaman viikon tai kuukauden mittainen.
• Henkilö yrittää saada käsityksen tapahtuneesta: miksi ja miten kaikki tapahtui?
• Henkiset puolustuskeinot alkavat toimia paremmin, tapahtuman kieltäminen vähenee.
• Henkilöllä voi ilmaantua esimerkiksi ruumiillisia oireita, ahdistuneisuutta, masennusoireita (itkuisuus, vetäytyminen, syyllisyydentunteet, ruokahaluttomuus, univaikeudet), vihamielisyyttä, toisten syyllistämistä, tunteiden peittämistä tai näennäistä tilanteen hallintaa.

3. Käsittelyvaihe: ”Miten tästä selviää?”

• Kestää muutamista kuukausista vuoteen/vuosiin.
• Tapahtunut hyväksytään.
• Tapahtuneeseen ja menneeseen elämänvaiheeseen keskittyminen vähenee.
• Oireet ja tuntemukset vähenevät.
• Toipumisen edetessä psyykkiset ja fyysiset oireet poistuvat ja mieliala korjaantuu.
• Kriisireaktio voi kuitenkin tässä vaiheessa myös lukkiintua ja muuttua psyykkiseksi häiriöksi, jolloin tarvitaan ehdottomasti ammattiapua.

4. Uudelleensuuntautumisen vaihe: ”Elämä voittaa”

• Uudelleensuuntautumisen vaiheessa tapahtuu lopullinen toipuminen.
• Ihminen on kyennyt käsittelemään tapahtuneen sillä tavalla, että se ei enää rajoita elämää.
• Kukaan ei ole kriisin jälkeen ennallaan, mutta parhaassa tapauksessa ihminen on vahvempi ja paremmin valmistautunut kohtaamaan vastoinkäymisiä.

Yleinen hätänumero 112
Poliisi 112
Lapin poliisilaitoksen vaihde: 071 876 0321


Yliopiston Infon palvelunumero:
040 861 7866



Tietoa verkossa
traumaterapiakeskus.com
www.rikosuhripaivystys.fi
www.apua.info

Keskusteluapua

Oppilaitospastorit

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) palvelut

Mieli ry:n kriisipuhelin (ympäri vuorokauden)

Kriisikeskus

Nyyti ry (chat)

Kuraattorit

Lisäksi työntekijöille Terveystalon työterveyspalvelut ja chat-palvelu

Defusing eli purkukokous

Purkukokous on ryhmäprosessi, jossa asianosaiset/auttajat itse purkavat kokemuksiaan psyykkisesti kuormittavasta tilanteesta.

Se tapahtuu muutaman tunnin sisällä kriittisestä tilanteesta (8 tunnin sisällä). Kokous ei vaadi ulkopuolisia asiantuntijoita. Vetäjä/koollekutsuja on esimies tai valitaan ryhmän keskuudesta.

Purkukokouksen tarkoituksen on sosiaalisen verkon vahvistaminen, kokemusten ja mielikuvien normalisointi, rauhoittuminen ja paluu työrutiineihin sekä lisäavun tarpeen kartoitus.

Istunto kestää noin 45–60 minuuttia, ja sen vaiheet ovat:

1. Johdanto: Tilaisuuden tarkoitus
2. Läpikäynti: Faktat, ajatukset, tunteet
3. Informaatio: Yhteenveto, normalisointi, jatko.

Debriefing eli psykologinen jälkipuinti

Debriefing on järkyttävän tapahtuman jälkeinen, ulkopuolisen ammattilaisen vetämä ryhmäkeskustelu. Se auttaa käsittelemään äkillisen kriisin aiheuttamia reaktioita.

Debriefing järjestetään 3 vuorokauden sisällä tapahtuneesta, ja istunto kestää 2–3 tuntia.

Istunnon tavoitteena on työstää psyykkisiä reaktioita, kohdata todellisuus, normalisoida reaktioita, helpottaa tapahtuman jälkeistä ahdistusta ja ennaltaehkäistä myöhempiä stressireaktioita.

Lisäksi sen avulla pyritään voittamaan tapahtuneen torjuminen, tukemaan normaalin surutyön käynnistymistä sekä helpottamaan ryhmän keskinäisen sosiaalisen tuen käynnistymistä.