Häiritsevä yhteiskuntatutkimus -perjantaiseminaarissa tarkastellaan yhteiskuntakriittisesti ja yllättävistä näkökulmista ajankohtaisia ilmiöitä. Perjantaiseminaari jatkaa keskustelua yhteiskuntatutkimuksen vaikuttavuudesta ja merkityksestä Jarno Valkosen toimittaman teoksen Häiritsevä yhteiskuntatutkimus (2018) hengessä.

Luentoja järjestetään kerran kuussa syyskuusta marraskuulle. Seminaarin henkeen kuuluu, ettei etäosallistuminen ole mahdollista vaan keskustelu käydään paikan päällä. Luentojen teema valikoituu kunkin alustajan mielenkiinnon mukaan, eivätkä luennot noudata tarkkaa etukäteissuunnitelmaa.

– Luennoille on yhteistä ajankohtaisuus sekä kriittinen ja pähkäilevä ote. Perjantaiseminaarista on muodostunut keskusteleva, akateeminen yhdessäoppimisen käytäntö. Tervetuloa kuulkaa ihan kaikki, toivottaa professori Jarno Valkonen.

Seminaarissa on tarjolla kahvia ja pientä naposteltavaa.

Kurssin suorittaminen

Häiritsevä yhteiskuntatutkimus -perjantaiseminaari on laajuudeltaan 3–5 op:n kurssi. Se suoritetaan luentopassikäytännön mukaisesti koodilla TUTA0303, Valinnaiset laadullisen tutkimuksen lähestymistavat. Opiskelija voi halutessaan saada kurssista korvauksia myös muihin opintoihin. Keskustelkaa asiasta vastuuopettajanne kanssa.

Lisätietoja luentopassista ja perjantaiseminaarista

Jarno Valkonen, jarno.valkonen(at)ulapland.fi

Perjantai 27.9.2024, klo 13–15, LS A141: Syytös. Muuan akateeminen komitragedia – eli miksi annamme demokraattisen perintömme surkastua?

Viime vuosikymmenet ovat olleet suurten yliopistollisten uudistusten aikaa. Demokraattisesti ohjatut yliopistot ovat vaihtuneet keskusjohtoiseen managerialismiin. Taustalla on laajempi demokratiakriittinen kehitys, jossa on siirrytty demokratian laajenemisen ajasta sen vetäytymisen aikaan. Apulaisprofessori Hanna Kuusela kysyy puheenvuorossaan, miksi näin on tapahtunut ja mitä seurauksia kehityksellä on.

Kuuselan alustus pohjaa hänen tuoreen kirjansa Syytös. Muuan akateeminen komitragedia aiheisiin eli demokratian haurauteen ja yliopistojen rooliin osana kehitystä. Syytös on kuvaus nyky-Suomesta, joka on valmis myymään sivistyksensä vähiten tarjoavalle. Se on kirja kurjistuneesta työelämästä, hiipuvasta demokratiasta ja merkityksensä hukanneista yliopistoista.

Alustuksessaan Kuusela pohtii, miksi yliopistot tuottavat ennemmin yksilöllisiä komitragedioita kuin yhteisiä onnistumisia. Miksi yliopistot ovat luopuneet demokraattisesta perinnöstään, pitäisikö asialle tehdä jotain ja jos pitäisi, kenen pelastustoimiin tulisi ryhtyä?

Hanna Kuusela on sosiologian apulaisprofessori Jyväskylän yliopistossa. Hän on tutkinut muun muassa suomalaista vaurautta ja huipputuloisia, konsulttidemokratiaa eli konsulttien käyttöä julkisella sektorilla sekä 2000-luvun yliopistodemokratiaa ja korkeakoulupolitiikkaa. Hän on kirjoittanut näistä aiheista kirjat Huipputuloiset. Suomen rikkain promille (yhdessä Anu Kantolan kanssa 2019, Vastapaino) ja Konsulttidemokratia. Miten valtiosta tehtiin tyhmä ja tehoton (yhdessä Matti Ylösen kanssa, 2013, Gaudeamus).

Perjantai  25.10.2024, klo 13–15, LS A141: Perinteisen tenolaisen jokiveneen julkistamistilaisuus

Lohi ja lohenkalastus Tenossa ja sen sivuvesistöissä on muodostanut ja ylläpitänyt tenonsaamelaista yhteiskuntaa jo vuosisatojen ajan. Itse lohenkalastus kuin myös siihen liittyvä oheistoiminta käytäntönä ilmentää vesistöaluetta asuttavien saamelaisyhteisöjen niin talouden, kulttuurin, politiikan ja yhteisöelämän muotoja kuin tietoja ja taitoja. Kaikki tämä kiteytyy tenolaisessa lohiveneessä, jota on käytetty aikojen alusta lähtien kalastukseen ja kulkemiseen.

Pitkästä ja sulavalinjaisesta muodostaan tunnettu tenolainen lohivene perustuu ikimuistoiseen ja sukupolvien käytännöissä koeteltuun yhteisölliseen tietoon joesta ja siellä liikkumisesta. Lohiveneessä ja sen muodossa ja materiaaleissa on läsnä yhteisö venettä käyttävänä kulttuurina. Veneen rakentaminen on siten paitsi luonnon materiaalien työstämistä myös ihmisen yhteisöllisen toimintakyvyn ja -mahdollisuuksien työstämistä ja laajentamista. Vene konkretisoikin tenonsaamelaisen yhteisön aiemman tiedollisen ja taidollisen kokemuksen, yhteisölliset suhteet ja toiminnan sekä auttaa yhteisöä muistamaan ne myös jatkossa ja suuntaamaan siten kohti tulevaa.

Tilaisuudessa juhlistetaan veneenrakentaja Jouni Laitin veneen näytteillepanoa ja ottamista osaksi Lapin yliopiston taidekokoelmaa. Tilaisuudessa alustavat Lapin yliopiston rehtori Antti Syväjärvi, professori Jarno Valkonen ja tutkijatohtori Áile Aikio. Lisäksi tapahtumassa katsotaan veneenrakennuksesta kertova lyhytdokumentti.
Perinteisen tenolaisen lohiveneen valmistus- ja dokumentointiprojekti on ollut osa Suomen Akatemian rahoittamaa projektia DEATNU – Institutionaaliset hyveet ympäristöasioiden hallinnassa: tieteellisen, paikallisen ja perinteisen tiedon integrointi Tenojoen lohipolitiikassa sekä Inter Auroran rahoittamaa projektia MÁHTUT – Saamelainen tieto ja käytännöt.

Perjantai 29.11.2024, klo 13–15, LS A140: Ylikansallinen hedelmällisyysteollisuus ja (avustetutun) lisääntymisen tulevaisuus

Avustettu lisääntyminen on maailmanlaajuisesti laajeneva ja hyvin kaupallinen terveydenhuollon sektori: vaikka jotkut maat tarjoavat hedelmöityshoitoja julkisina palveluina tai korvaavat hoitokuluja, pääsääntöisesti ihmiset joutuvat maksamaan hoitonsa itse tai yksityisten terveysvakuutusten avulla. ”Oman” lapsen saaminen on kasvavassa määrin myös ulkoistettu: sukusoluja ja sijaissynnytyksiä ostetaan muilta kaupallisina palveluksina, usein yli kansallisten rajojen. Vastatakseen kasvavaan kysyntään, monen miljardin euron arvoinen ylikansallinen hedelmällisyysteollisuus rekrytoi erityisesti naisia sukusoluluovuttajiksi ja sijaissynnyttäjiksi ympäri maailmaa.
Hedelmällisyysmarkkinat kasvavat vakaasti ja vahvistuvat keräten runsaasti pääomasijoittajia. Vahvistuminen näkyy klinikoiden ketjuuntumisessa verkkoalustojen saadessa enemmän valtaa hoidon organisoinnissa ja firmojen portfolioiden laajentumisessa käsittämään jokaisen hoitopolun vaiheen ja aina laajemman variaation hedelmöityshoitotuotteita, niin laitteita kuin farmakologisia lääkeaineita.

Suomi on myös itse mukana näillä markkinoilla, ja ylikansallinen teollisuus vaikuttaa moninaisesti Suomessa. Teknologiat ja hoidot eivät ole saatavilla kaikille yhdenvertaisesti ja kaikki eivät niistä hyödy samalla tavalla riippuen vahvasti bioeettisestä kontekstista. Hedelmöityshoidot tietysti tuottavat myös hyvää elämää, yksilöityjä hoitoratkaisuja, mahdollistavat vanhemmuutta ja toimijuutta – sekä perheiden ja koko (suomalaisen) yhteiskunnan kovasti toivottuja lapsia näinä syntyvyyskriisin aikoina.

Puheenvuorossaan yliopistonlehtori Riikka Homanen pohtii näitä ja muita hoitotoimintaan sekä siihen liittyvään miljoonabisnekseen ja poliittiseen talouteen kytkeytyvää eriarvoisuutta, epäoikeudenmukaisuutta mutta myös toivoa. Alustus perustuu Homasen kolmeen eri hankkeeseen: Suomen Akatemian rahoittamaan akatemiatutkija-hankkeeseen Everyday Ethics of Reproductive Outsourcing: Making Good Life in the Era of Biocapitalism (2019–2024), Koneen Säätiön rahoittamaan hankkeeseen Technology, Ethics and Reproduction: Controversy in the Era of Normalisation (2019–2024) sekä Suomen kulttuurirahaston rahoittamaan hankkeeseen Lisääntymisen Tulevaisuus (2019–2022).