Häiritsevä yhteiskuntatutkimus -perjantaiseminaarissa esitellään yhteiskuntatutkimuksen ajankohtaisia aiheita ja tuloksia, keskusteluja ja näkökulmia sekä tarkastella yhteiskuntakriittisesti ajankohtaisia ilmiöitä. Perjantaiseminaari jatkaa keskustelua yhteiskuntatutkimuksen vaikuttavuudesta ja merkityksestä Jarno Valkosen toimittaman teoksen Häiritsevä yhteiskuntatutkimus (2018) hengessä.

Seminaari järjestetään yliopiston keskeisiä arvoja ja ideaa kunnioittaen. Luentojen teema valikoituu kunkin alustajan mielenkiinnon mukaan, eivätkä luennot noudata tarkkaa etukäteissuunnitelmaa. Yhteistä niille on teeman ajankohtaisuus sekä kriittinen ja pähkäilevä ote.

– Perjantaiseminaarista on muodostunut keskusteleva, akateeminen yhdessäoppimisen käytäntö. Tilaisuuteen toivotaan laveasti yleisöä. Joka kerralla on tarjolla kahvia, teetä ja pientä naposteltavaa. Tervetuloa kuulkaa ihan kaikki, toivottaa professori Jarno Valkonen.

Seminaarin henkeen kuuluu sekin, ettei etäosallistuminen ole mahdollista.

Kurssin suorittaminen:

Häiritsevä yhteiskuntatutkimus -perjantaiseminaari on laajuudeltaan 3–5 op:n kurssi. Se suoritetaan luentopassikäytännön mukaisesti koodilla TUTA0303, Valinnaiset laadullisen tutkimuksen lähestymistavat. Opiskelija voi halutessaan saada kurssista korvauksia myös muihin opintoihin. Keskustelkaa asiasta vastuuopettajanne kanssa.

Lisätietoja luentopassista ja perjantaiseminaarista:

Jarno Valkonen, jarno.valkonen(at)ulapland.fi

Kevään 2023 ohjelmisto:

27.1.2023, klo 13–15, LS6: J. K. Gibson-Graham ja talouden avaruus

J.K. Gibson-Graham on feministisen talousmaantieteen uranuurtaja ja kapitalismin jälkeisten talouksien merkittävimpiä ajattelijoita. Gibson-Grahamin lähestymistavan kolme kulmakiveä ovat taloutta epäpolitisoivien ja sen hierarkioita luonnollistavien materiaalis-semioottisten käytäntöjen kritiikki, talouden uudelleenajattelu ennalta määrittämättömänä moneutena sekä tilan avaaminen talouden eettis-poliittisille neuvotteluille. Lisäksi lähestymistavan piirissä on viime vuosina vahvistunut pyrkimys tarkastella taloutta ei-vain-inhimillisenä toimintana.

Tutkijatohtori Pieta Savinotko Itä-Suomen yliopistosta esittelee Gibson-Grahamin omaleimaista talouden toisinajattelua, joka on samanaikaisesti teoreettisesti syväluotaavaa ja talouden konkreettista toisintekemistä ruokkivaa. Väitöskirjaansa Omakätisen ruoantuotannon monilajiset taloudet perustuen Savinotko tarkastelee myös talouden monilajisuuden esiin lukemisen mahdollisuuksia ja hankaluuksia.

 

24.2.2023, klo 13–15, LS10: Infrastructural Being -kirjan julkaisutilaisuus

Miten nykymuotoinen elämäntapamme on riippuvainen erilaisista järjestelmistä, jotka samaan aikaan tuottavat ympäristöongelmia? Miksi niiden muuttaminen on niin hankalaa?
Näitä kysymyksiä avataan monitieteisessä kirjassa Infrastructural Being – Rethinking dwelling in a naturecultural world (Palgrave Macmillan 2022), jossa tarkastellaan infrastruktuurista olemista ympäristö- ja energiakriisien läpäisemässä maailmassa. Monitieteistä luontokulttuuri-käsitettä hyödyntämällä teos avaa modernin asumisen erityisenä ympäristösuhteen muotona, jossa erilaiset infrastruktuurit ovat keskeisiä. Kirjassa luontokulttuurinen mielikuvitus laukkaa Islannin turistien kansoittamilta vesiputouksilta amerikkalaiseen keskiluokkaiseen porealtaaseen ja älykkäiden asumisratkaisujen tulevaisuusvisioista eteläsuomalaiselle kasvimaalle. Kirjan keskeinen tarkoitus on vastata tarpeeseen kehittää uusia muotoja ihmisten ja luonnon välisiin suhteisiin sekä tarjota välineitä tarkastella, miten asiat voisivat olla toisin.

Puheenvuorossaan kirjan toimittajat Jarno Valkonen, Veera Kinnunen, Heikki Huilaja ja Teemu Loikkanen avaavat teoksen keskeisiä ideoita.

28.4.2023, klo 13–15, LS10: Korkeimman hallinto-oikeuden ”fantasmagorinen” oikeuskäytäntö saamelaisasioissa 2010-luvulla

”Ja he tulevat luokseni ja näyttävät kirjoja, lakikirjoja, jotka he ovat kirjoittaneet itse – tämä on laki ja se koskee myös sinua, katso tästä – mutta en näe veljeä, en näe siskoa, en voi sanoa mitään – näytän heille vain tundran, näytän vuoremme siellä, missä asumme ja kuulen sydämeni lyövän.” (Nils-Aslak Valkeapää, 1985)

Saamelaiskäräjälain uudistus on herättänyt kiivasta poliittista keskustelua jo vuosia. Tämä on jo kolmas vaalikausi, kun saamelaiskäräjälakia pyritään uudistamaan. Walter Benjaminin metodologinen käsite ”fantasmagoria” sopii erinomaisesti nykyisen saamelaisoikeuden tapahtumien, tilan ja kokemuksen kuvaamiseen. Suomen korkein hallinto-oikeus (KHO) toteutti 2011 ja 2015 maagisen spektaakkelinsa (oikeus)teknisin keinoin (oikeudellinen camera obscura). KHO näytti maailmalle Lapin pimeydestä itse keksimänsä saamelaisidentiteetin hyväksymällä vaaliluetteloon henkilöitä ”voimakkaaseen saamelaisuuteen samaistumiseen” ja ”saamelaiseen elämäntapaan” perustuen liittäen ne vuosisatoja vanhojen (vero)esi-isien ”fantasmaattiseen” esiinmarssiin. Saamelaisinstituutiot eivät osanneet odottaa tätä itsekirjoitettua draamaa. Se näyttäytyi heille aidosti yllättävältä ja kauhistuttavalta. Saaga nosti esiin myös muut kipeät historialliset kokemukset suhteessa suomalaiseen oikeuteen.

Puheenvuorossaan yliopistonlehtori Markku Kiikeri tarkastelee saamelaisoikeuden viimeaikaista kriisiä. Alustuksessaan hän esittää, että saamelaiskäräjälain uudistusta koskeva kiista avaa suomalaisen oikeusideologisen ja historiallisen illuusion: kollektiivisten oikeuksien väärinymmärrys, keskustelun ja koulutuksen puute, valtiokeskeisyys, valtion (muidenkin) toimijoiden vääristynyt kuva saamelaisesta itsemääräämisoikeudesta sekä moniarvoisuuden puute. Lisäksi oikeusjärjestelmän tavoitteeksi ja lähtökohdaksi näyttää juurtuneen saamelaisen kollektiivis-kielellis-taloudellisen elämäntavan yksilöllistäminen.

12.5.2023, klo 13–15, LS10: Affektiiviset feminismit – sukupolvia, konflikteja, yhteyksiä

Feminismi herättää tunteita, suomalaisessa yhteiskunnassakin. Feminismistä on kuitenkin välillä vaikea edes puhua yksikössä, koska feministisen ajattelun ja aktivismin kirjo on jo vuosikymmeniä ollut niin laaja.

Puheenvuorossaan professori Leena-Maija Rossi kiinnittää katseensa sukupuolieron sijaan sukupolvieroihin ja pohtii feminististen sukupolvien välisiä eroja ja yhteyksiä. Tarkastellen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien termien kasvavaa monipuolisuuta – ja ehkä vähän "pelottavaa" intersektionaalisuuttakin – Rossi kysyy alustuksessaan muun muassa, kuinka feministit voivat suhtautua anti-gender -populismiin ja erityisesti kuinka trans-liittolaisfeministit lähestyvät trans-eksklusiivista feminismiä.