Tutkimuksen perusteella etäjohtamisessa korostuu palaverien merkitys. Informaalin tiedon välittäminen ja aito kohtaaminen koetaan vaikeaksi, kun vuorovaikutus on painottunut formaaleiksi tulkittuihin palavereihin. Etäjohtamisen käytänteiden kehittäminen voi lisätä kuntien houkuttelevuutta työnantajina – myös oman paikkakunnan tai työssäkäyntialueen ulkopuolelta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten sosiaalinen pääoma toteutuu kuntien keski- ja ylemmän johdon johtamistyössä, kun koronapandemian takia siirryttiin varsin ripeästi ja totaalisesti työskentelemään ja johtamaan etänä. Tutkimuksessa sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan yksilön ihmissuhteita ja sitä, miten hän hyödyntää niitä erilaisissa ammatillisissa yhteyksissä. Arkikielessä tästä puhutaan usein verkostoitumisena.
– Monialaisena konsernirakenteena kunta hyötyy verkostomaisesta yhteistyöstä myös organisaation sisällä. Organisaation kehittymisen ja tuloksellisuuden kannalta on olennaista, että kaikilla kunnan työntekijöillä, johtajilla ja esihenkilöillä on halu jakaa omaa tietoaan, osaamistaan ja aikaansa muiden ihmisten käyttöön, väitöskirjatutkija Henna Väätäinen kuvailee.
Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita, miten etävälineitä hyödynnetään vuorovaikutuksessa ja johtamisessa. Lähtökohtana oli, että riippumatta fyysisestä etäisyydestä johtajan on oltava henkisesti riittävän lähellä työntekijöitään hyvän vuorovaikutuksen ja luottamuksen syntymiseksi.
Laadullisessa tutkimuksessa haastateltiin 22 ylempään ja keskijohtoon kuuluvaa kunta-alan johtajaa. Aineisto on kerätty keväällä 2021.
– Tutkimuksen tulokset osoittivat, että etäpalaverit kattoivat valtaosan työpäivästä ja päivittäin niitä oli jopa 5–7 kappaletta. Niiden tarkoituksena oli informointi ja yhteisten linjausten tekeminen.
Yhteisöpuheessa painotetaan ratkaisuja, minäpuheessa ongelmia
Tutkimuksen perusteella erityisesti keskijohto kokee organisaation vahvan hierarkkisuuden: henkilöstön halutaan osallistuvan, mutta toisaalta korostetaan, että johtaja pitää langat käsissään ja tekee päätökset.
– Tunnistimme tutkimuksessamme kaksi toisistaan poikkeavaa puhetyyliä. Yhteisöpuheessa painottuivat yhteisöllisyys, ratkaisukeskeisyys ja inhimillisyys, kun taas minäpuheessa korostuivat etenkin ongelmakeskeisyys, hierarkkisuus ja perinteinen johtamiskäsitys, Väätäinen kertoo.
Minäpuheessa johtaja nähtiin kohtaamisen ammattilaisena. Etätyössä kohtaaminen on tullut vaikeammaksi, mikä on vaikuttanut myös yhteisöllisyyden kokemukseen ja työilmapiiriin negatiivisesti. Palaverit tunnistettiin kaikissa haastatteluissa pääasiallisiksi kohtaamisten paikoiksi, mutta silti niissä oli aitoa vuorovaikutusta ja osallistumista vain vähän.
– Uuden ihmissuhteen rakentaminen ja informaalin tiedon välittäminen koetaan vaikeaksi, kun vuorovaikutus painottuu formaaleiksi tulkittuihin palavereihin. Etäjohtamisessa voidaan lisätä sosiaalista pääomaa käyttämällä etävälineitä mahdollisimman monipuolisesti.
Väätäisen mukaan sosiaalista pääomaa lisäävä etäjohtaja on inhimillinen ja aktiivinen toimija, joka lisää työyhteisön pääomaa tavoitteellisesti sekä tukee yhteisen hyvän mukaista ajattelua, puhetta ja toimintaa suuntaamalla vuorovaikutuksen itsestä poispäin, etsien ratkaisuja ja korostaen yhteistyön merkitystä.
– Huolestuttavana voidaan pitää tutkimuksen osoittamaa etävälineiden käytön rapauttavaa vaikutusta työyhteisöjen ryhmädynamiikalle ja yhdessä tekemisen sujuvuudelle. Keskeiseksi löydökseksi nousee etäjohtamisen rakenteiden ja töiden seurannan järjestäminen niin, että se lisää halua osallistua ja keskustella. Näin yhteistyö, luottamus ja sosiaalinen pääoma voivat lisääntyä.
Tutkimus on saanut rahoitusta Jenny ja Antti Wihurin rahastolta.
Lisätietoja
Henna Väätäinen & Hanna Vakkala, 2023: Sosiaalinen pääoma ja vuorovaikutus kunnissa virtuaalisen johtamisen kontekstissa. Focus Localis 1/2023.
Henna Väätäinen, p. 044 510 6465, hvaatain(at)ulapland.fi