Nina Luostarinen. Kuva: Marko Junttila

Aiemmin yhdentekevältä tuntuva tila voi muuttua merkittäväksi paikaksi, kun sinne luodaan kokemuksia ja muistijälkiä esimerkiksi taiteen avulla. Nina Luostarinen tarkastelee väitöstutkimuksessaan, millaisilla leikillisillä taideinterventioilla voidaan monipuolistaa erilaisten paikkojen kokemista. Leikillisillä taideinterventioilla tarkoitetaan taiteilijan suunnittelemia ja ohjaamia, leikillisiä työpajoja tai tapahtumia, joissa hyödynnetään monipuolisesti taiteeseen perustuvia menetelmiä ja jotka on suunnattu erityisesti aikuisille.

– Taiteen ja kulttuurin ominaisuuksien hyödyntämistä on alettu pitää niin yleisessä keskustelussa kuin esimerkiksi ministeriöiden julkaisuissa yhä merkittävämpänä tekijänä erityisesti ympäristösuhteen rakentamisessa ja jäsentämisessä. Samaan aikaan leikkiminen, pelaaminen ja yleinen leikkimielisyys ovat tutkimusten mukaan siirtymässä kulttuuriseen keskiöön ja niiden yhteiskunnallinen painoarvo kasvaa siinä määrin, että tutkimus- ja teoriakirjallisuudessa puhutaan jopa leikillisestä käänteestä, Luostarinen taustoittaa.

Luostarinen pyrkii tutkimuksessaan laajentamaan leikkiä osaksi paikkakokemusta, lisäämään leikkiin liittyvää ymmärrystä ja samalla tuomaan leikkiä aikuisten ulottuville. Tutkimus koostuu viidestä vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista, näyttelymuotoisesta taiteellisesta osiosta sekä kokonaisuutta yhteen sitovasta yhteenvedosta.

Osana tutkimustaan Luostarinen toteutti yhteensä 22 viiteen eri tyyppiin lajiteltavissa olevaa taideinterventiota. Niissä uudelleentulkittiin olemassa olevaa kuvataidetta ja kirjallisuutta valokuviksi, toteutettiin valomaalauksia historiallisten kohteiden tarinoista ja myyteistä, tarkasteltiin paikkojen historiaa luomalla leikillisiä tehtäviä paikkoihin, kuvattiin filmikameroilla paikan herättämiä tunteita sekä luotiin muodonmuutostarujen innoittamina yhteisöllisiä maataideteoksia. Taideinterventioiden avulla Luostarinen suunnitteli ja kehitti taideperustaisia leikin menetelmiä eli niin kutsuttuja interventiovälineitä.

– Eri paikoissa toteutetut taideinterventiot osoittivat, että aikuiset saadaan leikkimään hyvinkin monilla tavoilla, kun leikkiä stimuloidaan taideperustaisten interventiovälineiden avulla. Leikin mahdollistaa annetun tehtävän tarjoama sytyke, joka yhdistyy osallistujien kykyyn mielikuvitella sekä fasilitaattorin tarjoamaan leikin näkyvään merkkiin, niin kutsuttuun leikin alibiin. Leikin alibi on jokin esine, joka erottaa leikkijät muista paikalla olevista ihmisistä omaksi leikkijöiden heimokseen ja joka samalla perustelee ja sallii osallistujien aikuisten maailmalle epätyypillisen käytöksen, Luostarinen sanoo.

Leikin kautta voidaan saada sitoutuneita ystäviä marginaalissa oleville paikoille

Nina Luostarinen toteutti useita tutkimukseensa liittyneitä taideinterventioita metsässä ja muissa perifeerisissä kohteissa. Etenkin nämä taideinterventiot toimivat aikuisille osallistujille siirtymisenä tilaan, jossa toimintaa eivät määrittele aikuisten maailman säännöt vaan leikin vapaa taikapiiri.

– Raunio, metsä ja ränsistynyt joutomaa olivat ympäristönä myyttisiä, tarinoilla ladattuja, salaperäisiä, tutkimattomia ja tuntemattomia. Siksi ne ovat luovalle toiminnalle otollisia paikkoja, jotka muuntuvat helposti myös leikin paikoiksi. Taideperustaisen, aikuisten ikätasoon suhteutetun leikin kautta tapahtuu samalla paikkaan kiinnittymistä ja tunnekokemuksia, jolloin paikkaempatia mahdollistuu. Marginaalissa oleville paikoille voidaan näin saada empaattisesti ja emotionaalisesti sitoutuneita ystäviä, jotka siten ovat halukkaita myös toimimaan niiden puolesta, Luostarinen sanoo.

Kiinnittymisen kokemuksia paikkoihin voidaan tuottaa, kun aikuisille tarjotaan vapaan ja mielikuvituksellisen leikin mahdollisuuksia ja kiintymisiä paikkoihin lapsuudenkaltaisten leikkikokemusten avulla. Tämä on osa leikillisen käänteen ilmiötä, jossa yksilöt voivat omaksua leikkisyyden myös keinoksi vahvistaa yhteyttään ympäristöönsä.

– Aikuisten taideperustaiset paikkaleikit voivat olla keino ravistella aikuisuuden ajoittain harmaata arkea ja ehkä totistakin taakkaa sekä antaa tilaa ihmettelylle ja oivalluksille. Kun aikuiset vapaaehtoisesti antautuvat leikin vietäväksi, heille avautuu mahdollisuus luovuuteen, luovaan vuorovaikutukseen ja taiteellisiin oivalluksiin leikin kepeyden suojassa, tutkija toteaa.

Leikillisten taideinterventioiden vetäjille tutkimus tarjoaa muun muassa analyysin aikuisten leikin elementeistä, joita on mahdollista hyödyntää suunniteltaessa luonto- ja kulttuuriperintöpaikkoihin kohdistuvia interventioita.

– Taideinterventiot edellyttävät tyypillisesti niiden vetäjiltä huolellista valmistautumista, johon kuuluu esimerkiksi kyseisen paikan menneisyyteen tutustumista sekä siihen liittyvien tarinoiden ja paikan itsensä kuuntelua, Luostarinen kertoo.

Tietoa väitöstilaisuudesta

Kulttuurituottaja (YAMK) Nina Luostarisen väitöskirja Paikkaleikkejä ja leikin paikkoja – leikillisillä taideinterventioilla kohti paikkaempatiaa tarkastetaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa perjantaina 8. joulukuuta 2023 klo 12.00 alkaen Castrén-salissa (luentosali D194, Lapin yliopiston päärakennus, 1. krs, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä toimii erikoistutkija, FT Anne Pässilä LUT-yliopistosta ja kustoksena professori Timo Jokela Lapin yliopistosta. Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Väitöskirjatyöhön liittyvä taiteellinen osio esitellään väitöskirjaan kuuluvassa artikkelissa. Dokumentti Kainuun museossa esillä olleesta taiteellisesta produktiosta on nähtävissä osoitteessa: https://webobook.com/public/61374fd425cafe06de75e7c2,en

Nina Luostarinen. Kuva: Marko Junttila

Tietoa väittelijästä

Kulttuurituottaja (YAMK) Nina Luostarinen on valmistunut nukketeatteri-ilmaisun ohjaajaksi 1997 (Turun taiteen ja viestinnän oppilaitos), kulttuurituottajaksi (AMK) 2007 ja kulttuurituottajaksi (YAMK) 2011 Humanistisesta ammattikorkeakoulusta Humakista. Lisäksi hän on suorittanut muun muassa pedagogisen pätevyyden (Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK) sekä taidehistorian (Åbo Akademi) ja tulevaisuudentutkimuksen opintoja (Turun yliopisto).

Luostarinen työskentelee Humanistisessa ammattikorkeakoulussa sekä kulttuurituotannon lehtorin tehtävissä että hankkeiden parissa, jotka keskittyvät luovan toimialan kehittämiseen ja taiteen monialaiseen käyttöön. Työuransa alkuvaiheessa hän on työskennellyt elämyspalveluissa muun muassa lavastuksen, animaation ja tapahtumatuotannon parissa.

Luostarinen on toiminut väitöskirjatutkijana vuosina 2018–2023, josta työn ohessa vuodet 2018–2022. Väitöskirjatyötä ovat vuonna 2023 rahoittaneet Otto A. Malmin lahjoitusrahasto sekä Lapin yliopiston Esko Riepulan rahasto.

Lisätietoja

Nina Luostarinen, nluostar(at)ulapland.fi

Tietoa julkaisusta

Nina Luostarinen: Paikkaleikkejä ja leikin paikkoja – leikillisillä taideinterventioilla kohti paikkaempatiaa. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 363. Lapin yliopisto 2023, Rovaniemi. ISBN 978-952-337-392-1 ISSN 1796-6310.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-392-1