Liikesalaisuus on rikos- ja yksityisoikeudellisesti haastava oikeudellinen ilmiö, jonka monimutkaisuutta ja -tahoisuutta lisäävät liikesalaisuuteen vaikuttavat taloudelliset ja taloustieteelliset lainalaisuudet. Liikesalaisuuden merkitys on korostunut viime vuosikymmeninä, koska taloudellisesti arvokkaan tiedon määrä ja sen merkitys ovat kasvaneet liiketoiminnassa ja kilpailuetuna. Käytännössä liikesalaisuustiedon turvaaminen edellyttää, että elinkeinonharjoittajien taloudellisilla uhrauksilla hankkima tieto suojataan tehokkaasti.

Liikesalaisuuden väärinkäyttötilanteissa voidaan syyllistyä rikoslain 30 luvun mukaisiin yrityssalaisuusrikoksiin. Liikesalaisuuden väärinkäytölle on tunnusomaista, että teolla pyritään saavuttamaan oikeudetonta taloudellista hyötyä.

Mikko Kiiski tarkastelee väitöstutkimuksessaan sitä, miten rikoslain 30 luvun yrityssalaisuusrikosten tosiasiallista soveltamisalaa tulisi tulkita suhteessa rikosvastuun toteutumiseen. Lisäksi hän selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat rikosvastuuseen ja miten liikesalaisuuksia suojaavaa lainsäädäntöä tulisi kehittää. Tutkimuksessa on arvioitu myös sitä, onko liikesalaisuutta suojaava rikos- ja yksityisoikeudellinen sääntely tarkoituksenmukaista suhteessa suojattavan intressin tärkeyteen ja kuinka hyvin liikesalaisuussääntely vastaa talousteoriassa esitettyjä lähtökohtia.

– Tutkimuksessani ilmeni, että liikesalaisuuden oikeudellinen suojajärjestelmä on Suomessa teoreettisesti kattava. Erityisesti liikesalaisuuslain säätäminen vuonna 2018 on lisännyt yksityisoikeudellisia oikeussuojakeinoja, Kiiski toteaa.

– Yksityisoikeudelliset keinot ovat kuitenkin jääneet käytännössä teoreettisiksi, ja tosiasiallinen rangaistavuuden ja soveltamisen ala yrityssalaisuusrikoksissa on kapea. Erityisesti liikesalaisuuden ilmaisemisen jälkiteon eli rikoslain 30 luvun 6 §:n yrityssalaisuuden väärinkäytön selvittäminen jää vähäiseksi ja säännöksen soveltaminen on osoittautunut ongelmalliseksi, Kiiski sanoo.

Kiiski on selvittänyt tutkimuksessaan myös rikosvastuun toteutumista heikentäviä tekijöitä. Yrityssalaisuusrikossäännösten soveltaminen käytännössä on osoittautunut ongelmalliseksi ja epäyhtenäiseksi.

Tutkimuksen perusteella rikosoikeudellista sääntelyä ja rangaistusuhkaa tulisi tarkentaa etenkin

1. säätämällä törkeästä tekomuodosta rikoslain 30 luvun 4–6 §:n yrityssalaisuusrikoksissa,
2. säätämällä rangaistavaksi rikoslain 30 luvun 6 §:n yrityssalaisuuden väärinkäytön yritys sekä
3. laajentamalla rikoslain 9 luvun oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisalaa.

Lisäksi olisi perusteltua yhdenmukaistaa työ- tai palvelussuhteen jälkeistä aikaa koskeva sääntely liikesalaisuuden suojan ja sääntelyn kehittämiseksi.

– Esitetyillä sääntelymuutoksilla voitaisiin selkeästi tehostaa sekä harmonisoida liikesalaisuuden oikeudellista suojajärjestelmää. Liikesalaisuuksia tulisi myös suojata ennaltaehkäisevästi, sillä pelkästään kontrollitoimiin perustuva oikeussuoja ei ole tarkoituksenmukainen. Sen sijasta liikesalaisuuksien suojaamisessa olisi korostettava organisaatiokulttuuria, etenkin ennaltaehkäisyn ja kustannusten välttämisen tai optimoinnin näkökulmista, Kiiski painottaa.

Talousteoreettisestikin liikesalaisuussääntelyssä selkeytettävää

Taloustieteisiin liitetyn tehokkuustavoitteen kannalta tutkimus tuo esiin sen, että liikesalaisuussääntely ei vastaa kaikin osin talousteoriassa esitettyjä lähtökohtia tarkoituksenmukaisesta sääntelystä. Monimutkaisen oikeudellisen ilmiön systematisointi ja sääntelyn järjestäminen ristiriidattomaksi järjestelmäksi vaikuttaa jääneen osin tavoitteen asteelle.

Kiisken tutkimus osoittaa, että liikesalaisuusnormistot ja erityisesti LSL 2 §:n liikesalaisuuden tunnusmerkit ovat käytännössä varsin tulkinnanvaraiset. Voidaankin päätellä, että liikesalaisuussääntely ei ole täysin saavuttanut talousteoriassa esitettyä keskeistä periaatetta oikeuksien selkeydestä. Liikesalaisuusnormistoja ja tunnusmerkkejä tulisi pyrkiä täsmentämään siten, että säädösmassasta muodostuisi nykyistä selkeämmin jäsennelty ja kattava kokonaisuus.

– Lisäksi taloustieteiden kannalta voidaan todeta, että liikesalaisuuksien väärinkäytön ennalta estämisen korostuminen vaikuttaa perustellulta lähtökohdalta oikeusjärjestelmässä. Prevention painottuminen on perusteltua, koska näin voidaan teoreettisesti välttää pitkäkestoisia sekä kalliita prosesseja, joihin sisältyy epävarmuuksia ja riskejä, Kiiski toteaa.

Tietoa väitöstilaisuudesta

Kauppatieteiden maisteri Mikko Kiisken akateeminen väitöskirja Liikesalaisuuden loukkaus ja väärinkäyttö – Oikeudellinen tutkimus suojaavan sääntelyn tarkoituksenmukaisuudesta ja rikosvastuun toteutumisesta tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina 28. maaliskuuta 2025 klo 12 alkaen Lapin yliopiston Fellman-salissa (Lapin yliopiston päärakennus, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjänä toimii emeritusprofessori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Minna Kimpimäki Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Tietoa väittelijästä

Mikko Kiiski on valmistunut Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2017 ja suorittanut Poliisiammattikorkeakoulussa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon vuonna 2018. Kiiski on toiminut poliisihallinnossa useissa erilaisissa vaativan rikostorjunnan tehtävissä. Tällä hetkellä Kiiski työskentelee Poliisihallituksessa rikostorjunnan vastuualueella.

Lisätietoja

Mikko Kiiski, mkiiski (at) ulapland.fi

Tietoa julkaisusta

Mikko Kiiski: Liikesalaisuuden loukkaus ja väärinkäyttö – Oikeudellinen tutkimus suojaavan sääntelyn tarkoituksenmukaisuudesta ja rikosvastuun toteutumisesta. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 398. ISBN 978-952-337-471-3. ISSN 1796-6310.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-471-3