Psykoosisairauksia ilmenee vain noin 2-3 % väestöstä, mutta niillä on merkittäviä vaikutuksia niin yksilön elämään kuin yhteiskuntaan. Psykoosisairaudet ovat moninainen psyykkisten sairauksien ryhmä, jolle yhteistä ovat psykoottiset oireet. Psykoosi on yleisnimitys mielenterveyden häiriöille, joissa todellisuudentaju on vääristynyt: yksilöllä on vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei.

Psykoosiin liittyy usein harha-aistimuksia ja poikkeuksellista käyttäytymistä. Yleensä lääkitys auttaa harha-aistimuksiin, mutta psykooseille ominaisiin niin sanottuihin negatiivisiin oireisiin lääkityksellä ei juuri ole vaikutusta. Negatiiviisiin oireisiin kuuluvat esimerkiksi tiedonkäsittelyyn, tunne-elämään ja aloitekykyyn liittyvät haasteet, jotka aiheuttavat pitkittyessään työkyvyttömyyttä, sosiaalista vetäytymistä ja yksilöllistä kärsimystä.

Psykoosisairauksia on tutkittu ensisijaisesti lääketieteessä. YTM Riikka Miettisen sosiaalityön tutkimus esittelee psykoosin kokemukseen ja ilmiöön liittyviä sosiaalisen toimijuuden kysymyksiä. Miettisen mukaan olisi ensiarvoisen tärkeää kuulla ja ymmärtää, millainen on henkilön oma kokemus psykoosista ja siitä kuntoutumisesta.

– Kertomukset avaavat yksilön henkilökohtaista muutosta ja hänen suhdettaan muihin ihmisiin ja ympäristöönsä. Hoito- ja kuntoutusmallit tulisikin suunnitella sen pohjalta, miten henkilö itse suhtautuu omaan sairastumiseensa ja sairauden koettuun syyhyn, Miettinen painottaa.

Erilaisia kokemuksia sairastumisesta ja sairastumisen syystä

Miettisen tutkimusaineistona toimivat psykoosin kokeneiden henkilöiden omaelämänkerralliset tekstit, yhteensä 28 kappaletta. Tekstit kertoivat kirjoittajien omasta sairastumisen kokemuksesta, ja ne koottiin Suomen mielenterveysseuran vuonna 1995 järjestämästä kirjoituskilpailusta.

Tutkimus sijoittuu narratiivisen ja sosiaalibehavioristisen tutkimuksen perinteisiin. Tarinallisuudella kuvataan yksilön maailmassa olemisen tapaa. Ihmiset jäsentävät kertomusten ja tarinoiden avulla kokemuksia sekä itselleen että muille. Kokemusta jäsennetään suhteessa olemassa oleviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin kertomuksiin ja tarinamalleihin.

Miettinen kuvaa psykoosia kokemuksellisena tilana, jolla on vaikutusta siihen, miten henkilö näkee itsensä toimijana omassa arkiympäristössään.

– Psykoosin kokeminen aiheuttaa katkoksen kertomukseen, jonka avulla henkilö kuvaa ja ymmärtää itseään, Miettinen kertoo.

Koettu muutos ilmenee etenkin henkilön omakuvassa ja siinä, millaiseksi hän kokee oman yhteiskunnallisen ja sosiaalisen roolinsa. Myös näkemykset sairauden syystä vaihtelevat, ja ne ovat joko sisäisiä, sosiaalisia tai biolääketieteellisiä prosesseja.

Mystikon, taistelijan, marttyyrin ja sankarin kertomukset

Miettinen esittelee tutkimustuloksenaan neljä erilaista kertomustyyppiä: mystikon, taistelijan, marttyyrin ja sankarin. Kertomustyypit kuvaavat ihmisten erilaisia kokemuksia siitä, millainen on psykoosin aiheuttama katkos ja mitä ovat ne kerronnalliset tavat, joilla sairastumisen aiheuttama katkos selitetään eli ratkaistaan.

– Jokaisella kertomustyypillä on oma ratkaisunsa siihen, miten kertomuksen jatkuvuus ja kokonaisuus katkoksesta huolimatta säilytetään.

Sankari korostaa sairauden aiheuttamien haittojen sijaan arjen toimintakykyä ja yksilöllisiä voimavaroja. Sairaus on osa elämänhistoriaa, yksi haaste muiden joukossa. Mystikko taas kuvaa sairastumista hengellisen heräämisen, muutoksen ja itseksi tulemisen kautta. Hänelle sairaus on seurausta epätyydyttävästä elämäntavasta ja kohtuuttomista paineista. Sairaus saa aikaan positiivisen muutoksen henkilön ihmissuhteissa ja minäkuvassa.

Marttyyrille sairastuminen on selkeä elämän käännekohta, mutta kertomuksessa painottuvat menetyksen, erilaisuuden ja hylätyksi tulemisen kokemukset. Paluu entiseen tuntuu mahdottomalta. Taistelija kuvaa sairautta sosiaalisena ja yhteiskunnallisena sairautena, jolla on voimaa syrjäyttää uhrinsa. Sairaus vaikuttaa voimakkaasti yksilön arkeen ja sosiaalisiin suhteisiin, mutta taistelija kokee sen silti hänen itsensä ulkopuoliseksi ilmiöksi. Taistelijan oma toimijuus on jatkuvasti uhattuna ulkopuolisen määrittelyn vuoksi.

Miettisen mukaan olisi keskeistä, että hoitojärjestelmässä huomioitaisiin ihmisten erilaiset narratiivit psykoosikokemuksesta ja sairaudelle annetuista tulkinnoista.

– Kertomustyypit auttaisivat esimerkiksi terapeuttisten menetelmien kohdentamisessa, Miettinen kiteyttää.


Tietoa väitöstilaisuudesta

YTM Riikka Miettisen väitöskirja Sankareita, taistelijoita, mystikoita ja marttyyreitä – Narratiivinen tutkimus psykoosin kokeneiden omaelämänkerrallisissa teksteissä ilmenevistä kertomustyypeistä tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 30. elokuuta klo 12 alkaen Esko ja Asko -luentosalissa (F1011, Lapin yliopiston päärakennus, 1. kerros, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjänä toimii dosentti Riitta Granfelt Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Merja Laitinen Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Tietoa väittelijästä

Riikka Miettinen on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2009 Lapin yliopiston sosiaalityön koulutusohjelmasta. Miettinen on työskennellyt psykiatrian sosiaalityössä vuodesta 2011 alkaen.

Lisätietoja

Riikka Miettinen, rimietti(at)ulapland.fi

Tietoa julkaisusta

Riikka Miettinen: Sankareita, taistelijoita, mystikoita ja marttyyreitä – Narratiivinen tutkimus psykoosin kokeneiden omaelämänkerrallisissa teksteissä ilmenevistä kertomustyypeistä. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 382. ISBN 978-952-337-431-7, ISSN: 1796-6310. Lapin yliopisto 2024, Rovaniemi.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-431-7