Viime vuosien aikana korkeakouluopiskelun haasteista ja opiskelijoiden hyvinvoinnista on puhuttu julkisuudessa paljon. On esimerkiksi keskusteltu siitä, mikä on toimiva lähi- ja etäopetuksen suhde ja voisiko etäopiskelun osuutta tulevaisuudessa lisätä. Samanaikaisesti opiskelijat ovat aiempaa yksinäisempiä, ja monilla heistä on vaikeuksia saada opintojaan etenemään. Huolta aiheuttaa myös, onko opiskelijoilla valmistuttuaan riittävät työelämätaidot. 

KM Hanna Alaniska halusi väitöstutkimuksessaan selvittää, millainen vertaisoppiminen tukee parhaiten korkeakouluopintoihin kiinnittymistä, oppimista, opintojen etenemistä ja työelämätaitojen kehittymistä. Hän tarkasteli tutkimuksessaan Oulun ammattikorkeakoulussa käytössä olevaa study group (SG) -käytäntöä, jossa 4–5 opiskelijaa muodostavat vertaisryhmän. 

– Tulokset osoittavat, että korkeakoulun organisoima vertaisryhmässä oppiminen voi auttaa opiskelijaa monin eri tavoin sekä opinnoissa että työelämätaitojen kartuttamisessa, Alaniska tiivistää. 

Korkeakoulut hyötyvät vertaisoppimisen organisoinnista

Alaniska esittelee työssään yhdeksän käytännönläheistä periaatetta, jotka tukevat vertaisoppimisen ja SG-käytännön käyttöä korkeakoulussa. Kehittämisperiaatteet liittyvät ryhmän rakentamiseen, toimintatapoihin ja siihen, miten korkeakoulut hyötyvät organisoimastaan ryhmätyöskentelystä. 

– On tärkeää, että vertaisoppimista ei jätetä vain opiskelijoiden itsensä vastuulle. Korkeakoulujen ja opettajien tulisi organisoida ja mahdollistaa vertaisoppiminen. Varsinaista oppimista tai toimintaa ryhmässä ei kuitenkaan tarvitse seurata vaan tässä kohtaa vapaus annetaan opiskelijoille. 

Toimivin ryhmämuoto on 3–5 opiskelijan muodostama itsenäinen, pitkäaikaisesti toimiva ryhmä (periaate 1). Ryhmä siis työskentelee yhdessä esimerkiksi ensimmäisen lukukauden tai jopa koko opintojen ajan. Ryhmän toimintaan ei osallistu opettajaa eikä edistyneempiä opiskelijoita, mikä mahdollistaa tasa-arvoisen vertaisoppimisen (periaate 2). 

Toimintaa ei saa jättää opiskelijoiden omalle vastuulle, vaan sen tulee olla korkeakoulun organisoimaa (periaate 3). Tämä mahdollistaa, että ryhmän toiminnan voi suunnitella myös pakolliseksi opintojen osaksi (periaate 4). Kun ryhmää rakennetaan, tulee huomioida jäsenten erilaiset ajankäyttömahdollisuudet (periaate 5), jotta kaikilla on yhtäläiset mahdollisuus osallistua työskentelyyn. Ryhmää tulisi hyödyntää ryhmätöiden lisäksi myös yksilötehtäviin valmistautumisessa (periaate 6). 

Korkeakoulut hyötyvät vertaisryhmäoppimisesta monin tavoin. Ensinnäkin ryhmätyöskentelystä on apua oppimisen ja opintojen etenemisen tukena (periaate 7). Ryhmää kannattaa hyödyntää myös työelämätaitojen opettamisessa ja oppimisessa (periaate 8). Lisäksi ryhmään kuuluminen tukee opiskelijan kiinnittymistä korkeakouluun, jolloin se tukee opintojen etenemistä ja ehkäisee keskeyttämistä (periaate 9). 

Teoreettista tukea vertaisoppimiselle

Alaniska hahmotteli myös vastavuoroisen vertaisoppimisen viitekehyksen. Kehys rakentuu viidestä teoreettisesta käsitteestä: vastavuoroisesta vertaisoppimisesta, sosiaalisesta oppimisesta, yhteisöllisestä oppimisesta, yhteistoiminnallisesta oppimisesta ja formaalista vertaisoppimisesta. Jokaisesta käsitteestä tunnistetaan oleelliset piirteet vertaisoppimisen kannalta. Teoria auttaa vertaisoppimisen laajemmassa jäsentämisessä ja tukee toiminnan perustelemista. 

Tietoa väitöstilaisuudesta

KM Hanna Alaniskan väitöskirja Formaali vastavuoroinen vertaisoppiminen korkeakoulussa -kasvatustieteellinen kehittämistutkimus esitetään Lapin yliopiston kasvatustieteen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi perjantaina 12. tammikuuta klo 12 Esko ja Asko -salissa (Yliopistonkatu 8). 

Vastaväittäjänä toimii kasvatustieteen professori Auli Toom Helsingin yliopistosta ja kustoksena kasvatustieteen professori Päivi Rasi-Heikkinen Lapin yliopistosta. 
Tilaisuutta voi seurata etänä: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/