Oikeustieteiden tiedekunnan uutiset
Sami Pekola seisoo Tornionjoen rannalla. Kuva: Pauli Maronen.
Sami Pekola. Kuva: Pauli Maronen.

Väitös: Sääntelyllä on ollut suuri merkitys Tornionlaakson rajan rakentumiselle

28.5.2024

Suomen ja Ruotsin välistä Tornionlaakson vuoden 1809 rajaa on usein kutsuttu rajattomaksi rajaksi. Valtiot ovat silti voineet myös korottaa rajan erottelulinjaksi, kuten kävi viimeksi koronakriisin aikaan. OTM, VTM, FM Sami Pekolan oikeushistoriallisen väitöstutkimuksen perusteella aluksi melko vähämerkityksinen raja on rakentunut, kun nykyaikainen valtiollisuus sääntelyineen on ulottautunut rajalle ja rajaseudulle yhä laajemmin.

Norrbottenin läänin entisen maaherran Ragnar Lassinantin (1915–1985) kerrotaan sanoneen: "Det var inte Gud som gav oss gränsen och även lagarna är skapade av människan. – Ei Jumala antanut meille rajaa, ja laitkin ovat ihmisen tekemiä." Ruotsin ja Venäjän välisen Haminan rauhan raja oli tilannekohtainen kompromissi, jonka myötä valtionraja alkoi kulkea yhtenäisen Tornionlaakson halki. Vuoden 1809 jälkeen annetulla sääntelyllä on ollut suuri merkitys sille, millaiseksi rajan ja rajaseudun olot ovat muovautuneet. Tämä tulee ilmi OTM, VTM, FM Sami Pekolan oikeushistoriallisessa väitöstutkimuksessa, jossa hän tarkastelee Tornionlaakson rajaa ja siihen liittyvää sääntelyä vuodesta 1809 lähtien nykyaikaan asti.

– Sääntelyssä ja sen toimeenpanossa kyse on ihmisten toimista, joilla rajaa voidaan rakentaa tai madaltaa. Kulloisessakin tilanteessa on toimittava yleensä aikataulupaineessa, vallitsevassa poliittisessa ilmapiirissä ja niiden tietojen pohjalta, joita on saatavilla. Esimerkiksi koronakriisin rajoitustoimista aiheutuneet vaikeudet rajaseudulle eivät nähdäkseni olleet tarkoituksellista rajan rakentamista vaan sen tulosta, miten tilanteessa toimittiin valtiolähtöisesti, Sami Pekola toteaa.

Sami Pekolan väitöstutkimuksessa raja ymmärretään oikeudellisen ja poliittisen valtionrajan lisäksi rakentumisprosessina, jossa rajan käytännöllinen ja henkinen merkitys muodostuu vähitellen historian kuluessa.

Pekola vietti lapsena loma-aikoja Sallassa, josta hänen äitinsä on kotoisin. Siellä Venäjä oli näköetäisyydellä, mutta rajantakainen todellisuus tuntui kaukaiselta. Sen sijaan Pekolan kotikaupungissa Kemissä länsiraja oli aina tuntunut olemattomalta.

– Koronarajoitukset olivat päällä syksyllä 2020, kun olin pitkästä aikaa käymässä Sallassa ja patikoimassa Ruuhitunturilla, josta näkee kauas itään. Havahduin, että myös Suomen ja Ruotsin välisestä rajasta oli tuolloin tehty monessa mielessä itärajan kaltainen vaikeasti ylitettävä erottelulinja. Itärajalla sain siis idean tutkia länsirajaa: tarkastella sitä, millainen on valtion ja sen rajan oikeudellinen suhde etenkin Tornionlaakson tapauksessa, Pekola kertoo.

Nykyaikainen valtiollisuus on rakentanut rajaa

Tutkimuksessaan Pekola on jäsennellyt rajan sääntelyn tähänastisen muutoksen neljään vaiheeseen: 1) väljähkön sääntelyn aika 1809–1918; 2) kansallisvaltiollisuuden aika 1918–1948; 3) lähentymisen aika 1948–2001; ja 4) oikeudellistumisen aika vuodesta 2001 eteenpäin.

Tutkimuksen perusteella Tornionlaakson raja ei ole ollut rajaton sen paremmin oikeudellisesti kuin käytännön todellisuudessa, vaikka vuotta 1809 edeltäneeltä ajalta on säilynyt paljon rajattomuuden piirteitä. Rajaseudun erityisaseman ylläpitäminen kävi vaikeammaksi, kun Suomi ja Ruotsi alkoivat muuttua nykyaikaisiksi kansallisvaltioiksi ja myöhemmin oikeus- ja hyvinvointivaltioiksi.

– Vielä melko pitkään vuoden 1809 jälkeen Tornionlaakson sallittiin säilyä käytännössä varsin rajattomana, kunnes uusia kansallisvaltioaatteita alettiin panna toimeen 1800-luvun lopulla, Pekola huomauttaa.

Vuosituhannen vaihdetta kohti voimistunut oikeudellistumiskehitys puolestaan painotti valtioiden velvollisuuksia turvata ihmisten oikeudet ja vapaudet. Tämäkin korosti Tornionlaakson rajan erottelevaa merkitystä, koska toiset olivat Ruotsin ja toiset Suomen valtion laajentuneessa oikeudellisessa suojeluksessa.

Tornionlaakson raja madaltui monin tavoin muun muassa ihmisten ja tavaroiden liikkumisen osalta, kun Suomi ja Ruotsi omaksuivat EU-sääntelyä. Oikeuden kansainvälistyessä valtiollisten toimijoiden ratkaisut näyttivät kuitenkin usein valtiokeskeisiltä. Esimerkiksi Suomen ja Ruotsin vuoden 1971 rajajokisopimus ja sillä perustettu Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio korvattiin vuonna 2010 uudella sopimuksella, jolla palattiin takaisin soveltamaan kansallisia lainsäädäntöjä ja menettelyjä.

Poliittisesta tahdosta huolimatta Suomi ja Ruotsi eivät vuosituhannen vaihteessa myöskään kyenneet mahdollistamaan sitä, että Tornionlaaksoon olisi perustettu uudenlaisia rajakunnallisia julkisoikeudellisia toimielimiä. Ensimmäinen yhteistyöelin olisi perustettu Tornion ja Haaparannan välille, ja se olisi saanut hoitaakseen monenlaisia kunnallisia muun muassa koulutuksen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen liittyviä tehtäviä. Kunnianhimoisin tavoittein alkanut valmistelu hiipui lukuisiin havaittuihin oikeudellisiin ongelmiin.

Tornionjoki kirkkaassa auringonpaisteessa. Kuva: Lapin Materiaalipankki, Joonas Linkola.
Tornionjoki piirtää Suomen ja Ruotsin rajasta 180 kilometriä Tornionlaakson eteläosassa. Sami Pekolan väitöstutkimuksen perusteella rajasta on historian kuluessa rakentunut kahden kansallisvaltion välinen kohtauslinja. Kuva: Lapin Materiaalipankki | Joonas Linkola.

Rajat ylittävällä yhteistyöllä nyt yhä enemmän painoarvoa

Etenkin 1980-luvulta lähtien myös Tornionlaaksoa on kuitenkin alettu tarkastella kansallisvaltiollisen aluekäsityksen lisäksi uudenlaisista, rajattomammista näkökulmista. Pohjoismaiden pohjoisosien rajat ylittävä yhteistyö on noussut lisäksi valtiollisesti ja kansainvälisesti uudenlaiseen painoarvoon, kun ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut. Myös ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät toimet, kuten teollisuuden niin sanotun vihreän siirtymän investoinnit ovat painottaneet pohjoisen yhteistyön tarvetta.

Pekolan mukaan lähtökohtana voisi olla, ettei esimerkiksi maiden kansainvälisiä velvoitteita, unionisääntelyä tai perus- ja ihmisoikeusnormistoa tulkittaisi valtiollisesti enää ainakaan siten, että ne muodostaisivat ylittämättömiä oikeudellisia esteitä rajan ylittävän yhteistyön kehittämiselle. Niin rajaseudun ihmisten kuin laajemminkin suomalaisten ja ruotsalaisten etujen ja oikeuksien toteutumista voitaisiin kaiketi edistää tehokkaasti juuri ylirajaisella yhteistyöllä.

– Raja on, mutta siitä voidaan yrittää tehdä rajaton, Pekola toteaa.

Tutkimuksensa aineiston Pekola kokosi vaiheittain perehtymällä aluksi Tornionlaaksoa käsittelevään tutkimus- ja paikallishistorialliseen kirjallisuuteen. Sen pohjalta hän kartoitti rajan keskeiset sääntelykokonaisuudet ja keräsi kattavasti Suomen ja Ruotsin kansallista sekä kansainvälistä sääntelyä vuodesta 1809 lähtien. Hän systematisoi eli järjesti sääntelyn aihealueittain ajallisesti eteneviin kokonaisuuksiin, kuten rajan ylittämisen ja taloudellisen toiminnan sääntelyyn.

Pekola myös kontekstualisoi eli kytki tiedot sääntelystä samanaikaisiin yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin ilmiöihin. Tässä keskeisenä tietolähteenä oli aiempi Tornionlaaksoa koskeva eri tieteenalojen tutkimuskirjallisuus, paikallishistorialliset julkaisut, erilaiset aiheeseen liittyvät selvitykset ja raportit sekä yleisesti Suomen ja Ruotsin historiaa käsittelevä tutkimus. Pekola on nimennyt tutkimusmenetelmänsä historiapainotteiseksi systematisoinniksi ja kontekstualisoinniksi.

Tietoa väitöstilaisuudesta

OTM, VTM, FM Sami Pekolan väitöskirja Rajaton raja. Oikeushistoriallinen tutkimus Tornionlaakson rajasta vuodesta 1809 nykyaikaan tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina 7. kesäkuuta 2024 kello 12 alkaen luentosalissa B127 (Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjänä toimii professori emeritus Jukka Kekkonen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Lotta Viikari Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland2/

Tietoa väittelijästä

Sami Pekola on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2018, valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineenaan viestintä vuonna 2014 sekä filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta pääaineenaan aate- ja oppihistoria vuonna 2009.

Pekola on tällä hetkellä tutkimusvapaalla erityisasiantuntijan virastaan liikenne- ja viestintäministeriössä. Ennen valmistumistaan oikeustieteen maisteriksi hän työskenteli viestintätehtävissä eduskunnan kansliassa vuosina 2008–2018, josta pääosan eduskunnan suuren valiokunnan tiedottajana.

Ennen lapsiperhearkea Pekola harrasti aktiivisesti pubivisailua. Parhaana saavutuksena on valtakunnallisen Baaripähkinä-kilpailun SM-finaalin voitto vuodelta 2019 joukkueen Jäntevät Koirat jäsenenä.

Lisätietoja

Sami Pekola
P. 044 298 7573
spekola (at) ulapland.fi

Julkaisun tiedot

Sami Pekola. Rajaton raja. Oikeushistoriallinen tutkimus Tornionlaakson rajasta vuodesta 1809 nykyaikaan. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 379, ISSN 1796-6310, ISBN 978-952-337-422-5.

Julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-422-5

Tekijältä voi tiedustella mahdollisuudesta hankkia julkaisusta painettu kopio.