Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmät ja digitalisaatio ovat olleet esillä sekä tiedotusvälineissä että hallitusohjelmissa. Digitaalisten ratkaisujen avulla on pyritty esimerkiksi parantamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuutta ja tehokkuutta. Eri puolilla Suomea on toteutettu myös lukuisia kehityshankkeita ja muuta toimintaa, joilla tähdätään tietojärjestelmien uudistamiseen.

Sosiaalihuollon osalta on kuitenkin vielä niukasti tutkimustietoa alan digitalisaatiosta ja tietojärjestelmistä.

– Ajantasainen tutkimustieto voi olla avuksi siinä, että julkisia varoja kyetään suuntaamaan ja sijoittamaan mielekkäästi, ja myös siinä, että saadaan ylläpidettyä sosiaalialan ammattilaisten osaamista, arvioi Samuel Salovaara.

YTM Samuel Salovaara tarkastelee väitöstutkimuksessaan sosiaalityön tietojärjestelmien roolia alan käytännön työssä ja tiedolla johtamisessa sosioteknisen teorian valossa. Tutkimustuloksena syntyi jäsennys sosiaalityön tiedonmuodostuksen laajennetusta sosioteknisestä systeemistä.

– Kokonaiskuva laajennetusta sosioteknisestä systeemistä auttaa hahmottamaan sosiaalityön tietojärjestelmien rooleja ja tehtäviä aiempaa kokonaisvaltaisemmin, Salovaara toteaa.

Tietojärjestelmien yhtenäiset rakenteet tuovat sekä hyötyjä että riskejä

Sosiaalityössä tietojärjestelmistä on tullut keskeisiä välineitä asiakkaan tietojen kirjaamiseen ja tallentamiseen. Usein tietojärjestelmiä kuitenkin kehitetään teknologialähtöisesti, jolloin sosiaaliset näkökulmat jäävät helposti vähemmälle huomiolle. Sosioteknisessä ajattelussa ihmisiä ja teknologiaa ei nähdä erillisinä, vaan niiden ajatellaan muodostavan sosioteknisen systeemin, jossa sosiaalinen ja tekninen osa ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Laajennetun sosioteknisen systeemin taustalla on yhtäältä se, että sosiaalihuollon tietojärjestelmiä on liitetty vaiheittain useiden vuosien aikana mukaan kansallisiin Kanta-palveluihin. Työ on edelleen osin kesken. Lisäksi kansalliset sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan kehittämisen suuntaviivat velvoittavat eri toimijoita luomaan tietojärjestelmiin yhtenäisiä rakenteita.

– Sosiaalihuollossa käytettäviä tietojärjestelmiä ei enää rakenneta ja kehitetä itsenäisesti, vaan niiden perusrakenne tulee kansallisten ohjeiden pohjalta. Tällä muutoksella on sekä hyötyjä että riskejä, jotka on syytä tiedostaa, Salovaara mainitsee.

Yhteiset rakenteet parantavat tiedon yhtenäisyyttä ja siten hyödynnettävyyttä eri tarkoituksiin. Valtakunnallinen rakenne on kuitenkin järeä, eikä sitä ole helppoa mukauttaa ketterästi nopeasti muuttuvissa tilanteissa.

Yhteistyöllä kohti sosiaalityötä tukevia tietojärjestelmiä

Salovaara tähdentää, että tietojärjestelmiä kehitettäessä on tärkeää tukea erilaisten sidosryhmien vuoropuhelua ja tunnistaa eriäviäkin intressejä. Tietojärjestelmien käyttäjiä voivat olla sosiaalityön asiakkaat, ammattilaiset ja johtajat. Tietojärjestelmiin tallennetun tiedon käyttäjäryhmiä voivat edellisten lisäksi olla esimerkiksi organisaation johto, tilastotietoa tuottavat kansalliset tahot sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioyritykset.

– Näissä monien sidosryhmien välisissä keskusteluissa sosiaalityön on tärkeää varmistaa paikkansa ja perustella sosiaalityöstä nousevat tiedolliset tarpeet selkeästi. Sosiaalityössä on esimerkiksi tärkeää saada tietoa asiakkaan palveluista, historiasta sekä myös sosiaalisista verkostoista. Näiden tietojen havainnollistaminen tietojärjestelmissä voi auttaa työntekijöitä luomaan kattavamman kokonaiskuvan asiakkaan tilanteesta päätöksenteon tueksi.

Rakentava vuorovaikutus tietojärjestelmien kehittämistyössä luo hyvän pohjan siihen, että myös sosiaalityön tarpeet tulevat otetuiksi huomioon.

– On selvää, että sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiä hyödynnetään jatkossa yhä enemmän päätöksenteon tukena monella eri tasolla aina käytännön sosiaalityöstä poliittisiin päätöksiin. Tällöin on tärkeää varmistua siitä, että tietojärjestelmiin tallennettu tieto on paikkansa pitävää ja kuvaa niitä asioita, joita sen on tarkoituskin kuvata, Salovaara painottaa.

Salovaaran mukaan on lisäksi tärkeää muistaa sosioteknisen teorian periaate: systeemin menestystä edistää sosiaalisten ja teknisten tekijöiden hyvä yhteensopivuus.

– Näin ollen tietojärjestelmiä kehitettäessä on hyvä pyrkiä hyödyntämään sekä teknologioiden että ihmisten ainutlaatuisia ominaisuuksia toisiaan täydentävästi, sen sijaan että esimerkiksi painotettaisiin vain tietojärjestelmien toimintaa ja ihmisten mukauttamista tietojärjestelmän kehyksiin ja polkuihin.

Tietoa väitöstilaisuudesta

YTM Samuel Salovaaran väitöskirja Tietojärjestelmät osana sosiaalityön tiedonmuodostusta tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 20. syyskuuta 2024 klo 12 alkaen luentosalissa B127 (Lapin yliopiston päärakennus, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjänä toimii professori Helena Blomberg-Kroll Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Merja Laitinen Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Tietoa väittelijästä

Samuel Salovaara on valmistunut Lapin yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Hän on toiminut urallaan sosiaalityöntekijänä, tietojärjestelmän kehittäjänä, tutkijana ja opettajana.

Tällä hetkellä Salovaara työskentelee tutkijana Lapin yliopistossa osallistuen myös asiantuntija- ja opetustehtäviin. Salovaaran tutkimusote on monitieteinen, ja hän soveltaa tutkimuksessaan etenkin tieteen ja teknologian tutkimuksen teoreettisia näkökulmia.

Lisätietoja

Samuel Salovaara, samuel.salovaara(at)ulapland.fi, p. 044 474 4322
Tutkijaprofiili

Tietoa julkaisusta

Samuel Salovaara (2024): Tietojärjestelmät osana sosiaalityön tiedonmuodostusta. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 383. ISBN 978-952-337-436-2, ISSN 1796-6310. Lapin yliopisto, Rovaniemi.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-436-2