Marjo Joshi.
Suomalaiset korkeakoulut tarvitsevat uudenlaisia ratkaisuja siihen, miten edistää joustavaa oppimista ja vastata tulevaisuuden työelämän tarpeisiin. FM Marjo Joshi tutki väitöskirjassaan verkkotutkintoja uudenlaisena koulutusmuotona. Joshin kehittämä kokonaisvaltaisen suunnittelun viitekehys auttaa korkeakouluja rakentamaan verkkotutkintoja, jotka ovat saavutettavia opiskelijoille ja hyödyllisiä koko korkeakouluyhteisölle. Kokonaisvaltainen suunnittelu mahdollistaa myös merkityksellisten oppimiskokemuksien luomisen.
Suomalaiset korkeakoulut kehittävät jatkuvasti tarjoamaansa koulutusta, jotta se vastaisi monikulttuurisen digiyhteiskunnan tarpeisiin nyt ja tulevaisuudessa. Samanaikaisesti yhteiskunnassa on kasvava tarve uudenlaisille jatkuvan oppimisen muodoille. Yhden ratkaisun näihin haasteisiin voivat tarjota korkeakoulujen verkkotutkinnot.
COVID-19 -pandemia lisäsi merkittävästi korkeakoulujen verkossa tarjoaman koulutuksen määrää. Kokonaan verkossa toteutettavat korkeakoulututkinnot eivät ole Suomessa vielä tarjolla kaikissa korkeakouluissa, vaikka maailmalla niitä on tarjottu jo pitkään.
Joshi kehitti viitekehyksen, jota voidaan käyttää verkkotutkintojen kokonaisvaltaisen suunnittelun ja toteutuksen tukena. Kehykseen kuuluu kolme tasoa: organisaatiotaso, pedagoginen taso ja verkkotutkintotaso.
– Viitekehys tarjoaa askelmerkkejä verkkotutkintojen suunnittelemiseen, ja sitä voi käyttää joko kokonaisuutena tai poimien omalle organisaatiolle tärkeitä osia, Joshi kertoo.
Mikäli korkeakoulu päättää toteuttaa verkkotutkintoja, se asettaa toiminnalle uusia vaatimuksia. Erityisen tärkeää on saada johdolta tukea, kun siirrytään uudentyyppiseen koulutusmuotoon. Tutkimuksen mukaan tukea kaipaavat sekä opettajat että opiskelijat.
Kun suunnitellaan verkkotutkintoja, on huomioitava, millaiset digitaaliset valmiudet organisaatiolla on verkossa suoritettavien tutkintojen toteuttamiseen. Yhtä lailla on tarkasteltava sitä, millainen on organisaation pedagoginen lähestymistapa opetuksen verkkototeutukseen.
– Viitekehyksen avulla voi varmistaa, että verkkotutkinnossa sovelletaan yhtenäisesti teknologiaa ja pedagogiikkaa. Samalla se mahdollistaa kustannustehokkaan suunnittelemisen kilpailematta laadun kanssa.
Tutkimus osoittaa, että kokonaisvaltainen lähestyminen lisää verkko-oppimisen saavutettavuutta. Huomio on tärkeä, sillä verkko-opiskelun määrän arvioidaan tulevaisuudessa kasvavan. Kokonaisvaltainen suunnittelu huomioi erilaiset oppijat ja lähtökohdat.
Opiskelijat suunnittelun keskiössä
Joshi erittelee tutkimuksessaan millaiset ovat korkeakoulun eli verkkotutkinto-opetuksen toteuttajan tarpeet. Kuitenkin tutkimuksen tuloksena luodussa viitekehyksessä keskiössä on opiskelija.
– Halusin nimenomaan keskittyä opiskelijaan ja hänen kokemuksiinsa, sillä opiskelija on suunnitellun koulutuksen loppukäyttäjä. Suunnittelun opiskelijakeskeisyys varmistettiin hyödyntämällä palvelumuotoilun periaatteita.
Joustavat opiskelumuodot lisäävät myös henkilökohtaisia oppimiskokemuksia.
– Opiskelijat kokevat, että opiskelun ja osaamisen tasa-arvoisuutta tukee, kun kaikille mahdollistetaan ja opetetaan samojen verkkovälineiden käyttö.
– Lisäksi opettajat tarvitsevat tukea ja koulutusta monikulttuuristen ryhmien ohjaukseen verkossa.
Pandemian jälkeen useat korkeakoulut ovat toteuttaneet hybridiopetusta, jossa yhdistetään kampuksella ja verkossa tapahtuvaa opiskelua. Joshin tutkimus paljastaa, että opettajat ja opiskelijat kaipaavat verkko- ja kampusympäristön tiiviimpää yhdistämistä. Vaikuttaisikin olevan keskeistä, että verkkotutkintoja suunniteltaessa luodaan yhteyksiä myös muihin opetuksen toteutusmuotoihin.
– Kokonaisvaltainen suunnittelu tukee parhaimmillaan verkkotutkinto-opiskelijoiden hyvinvointia luomalla yhteyksiä omaan korkeakouluyhteisöön sekä kansalliseen ja kansainväliseen yhteisöön.
Myös kestävän kehityksen tavoitteita voidaan edistää kansallisen yhteistyön avulla. Opiskelijoille voidaan esimerkiksi tarjota avoimia ja ilmaisia verkkomateriaaleja, -välineitä ja teknologiaa kestävän kehityksen mukaisten taitojen oppimiseksi.
Joshi on ollut mukana myös eAMK-hankkeen Verkkotutkinnot -työryhmässä, jossa hahmoteltiin erilaisia tulevaisuuden verkkotutkintovisioita. Visioiden mukaan verkkotutkintoja voidaan toteuttaa monin eri tavoin, rakentuen enemmän joko opiskelijan omaehtoisten valintojen tai ennalta ohjattujen rakenteiden pohjalle, erilaisia korkeakoulujen yhteistyömuotoja yhdistäen.
Tietoa väitöstilaisuudesta
FM Marjo Joshin väitös Holistic Design of Online Degree Programmes in Higher Education - A Pedagogically Informed Design Framework tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa 2. maaliskuuta 2023 klo 12 alkaen luentosalissa LS2 (Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä toimii professori Som Naidu (toiminut mm. Eteläisen Tyynenmeren yliopistossa) ja kustoksena toimii professori Päivi Rasi-Heikkinen Lapin yliopistosta. Tilaisuuden kieli on englanti.
Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/
Tietoa väittelijästä
Marjo Joshi valmistui filosofian maisteriksi Joensuun yliopistosta. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli Lontoossa, Englannissa, koulutus- ja tutkinto-organisaatiossa arviointivastaavana.
Vuodesta 2005 alkaen Joshi on työskennellyt Turun ammattikorkeakoulussa lehtorina, verkkokouluttajana ja asiantuntijana. Tällä hetkellä hän toimii Koulutuksen kehittämisen johtavana asiantuntijana, ja hänen vastuulleen kuuluu korkeakouluopetuksen ja -oppimisen tuki ja kehittäminen. Lisäksi Joshi on koordinoinut kansallista Verkkotutkinnot-työryhmää osana eAMK-hanketta ja toimii tällä hetkellä Kansallinen verkkotutkintoverkosto-hankkeen projektipäällikkönä.
Lisätietoja
Marjo Joshi
Puh. +358 40 355 0378
marjo.joshi(at)ulapland.fi
Tietoa julkaisusta
Marjo Joshi (2023) Holistic Design of Online Degree Programmes in Higher Education http – A Pedagogically Informed Design Framework. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis, nro 352. ISBN 978-952-337-349-5, ISSN 1796-6310. Lapin yliopisto, Rovaniemi.
Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-349-5