Internetkeskusteluja tutkinut mediakasvatuksen yliopistonlehtori Mari Maasilta ei yllättynyt käytettyjen puheenvuorojen sävystä. Uutta oli aggressiivisten viestien määrällinen kasvu, mutta maahanmuuttoon liittynyttä vihapuhetta sinällään on esiintynyt mediassa jo kymmenkunta vuotta. Käännekohtana Maasilta pitää vuosia 2008 ja 2009, jolloin maahanmuutto nostettiin teemaksi sekä kunnallis- että eurovaaleissa.

Poikkeuksellista ei ollut sekään, että ongelmaksi nostettiin tulijoiden islamilainen tausta. Viholliskuvia muslimeihin ovat liittäneet aiheeseen paneutuneet poliitikot ja foorumikirjoittajat, mutta myös perinteinen media on rakentanut islamiin liittyviä pelkoja.

– Islam ja terrorismi kytketään esimerkiksi uutisissa säännöllisesti toisiinsa, mistä johtuu, että terroristileima on yleistynyt koskemaan myös islamilaisista maista peräisin olevia maahanmuuttajia. Nämä ovat kehityskulkuja, jotka eivät ole toimittajien tietoisesti tarkoittamia, mutta jotka jatkuvasti toistettaessa synnyttävät yleisesti hyväksytyn puhetavan.

Mielipiteenvaihtoa

Rasismia vai ei?

Kaikki islamilaista maahanmuuttoa arvostelevat eivät ole rasisteja, mutta Maasilta sanoo, että rasistiset argumentit ovat keskusteluissa yleisiä.

– Aggressiiviset puhetavat kumpuavat vakiintuneista kulttuurisista stereotypioista, joissa ei-eurooppalaisuus on kytketty alempiarvoisuuteen ja esimerkiksi eläimellisyyteen. Sosiaalisen median keskusteluista löytyy moderoinnista huolimatta puheenvuoroja, jotka puhuvat tietyistä maahanmuuttajaryhmistä apinoina, jotka toivotetaan takaisin kiipeilemään puihinsa. Tämä on selvää jatkumoa rodullistaville kulttuurisille diskursseille.

Aggressiivinen puhe nettifoorumeilla ei ole rajoittunut vain maahanmuuttoteemoihin. Vihapuheesta on tullut aiempaa hyväksytympi osa yleensä vähemmistöihin liittyvää verkkoviestintää.

– Vihapuhe mediassa on tutkitusti kohdistunut vähemmistöihin: maahanmuuttajiin ja ruotsinkielisiin sekä esimerkiksi romaneihin, saamelaisiin ja sukupuolivähemmistöihin. Erityisenä kohteena ovat olleet vähemmistöjen oikeuksia puolustaneet naispolitiikot. Myös tutkijat ja toimittajat ovat saaneet osansa, sanoo Maasilta.

Keskustelua vastaanottokeskuksesta

Maahanmuuttokeskustelulle tyypillistä on ollut se, että useat kielteiseksi koetut asiat, kuten vaikea taloustilanne tai työttömyys, kytketään maahanmuuton vaikutuksiin. Mari Maasilta on tutkinut Lammin vastaanottokeskuksen perustamiseen liittyvää keskustelua, jossa ilmiö on selkeästi näkyvillä.

– Yhtä aikaa Lammin vastaanottokeskuksen perustamisen kanssa eli vuonna 2009 tapahtui kunnallishallintoon liittyvä suuri muutos, jossa kunta liitettiin osaksi uutta suur-Hämeenlinnaa. Vastaanottokeskukseen liittyvässä keskustelussa nämä kaksi asiaa kytkettiin toisiinsa.

– Pettymys kunnallisen itsemääräämisoikeuden katoamisesta kulminoitui päätöksentekoon vastaanottokeskuksen perustamisesta. Kirjoittajat kokivat voimattomuutta muutosten edessä ja yhtenä kaunan kohteena nousivat esiin turvapaikanhakijat.

Sosiaalisen median keskusteluissa vastaanottokeskuksen perustamista lähes poikkeuksetta vastustettiin, kun taas perinteisen median uutisoinnissa nostettiin esiin kunnalle saatava taloudellinen hyöty, kertoo Maasilta.

– Keskusteluissa korostuivat muutoksen pelko sekä toisaalta kauna parempiosaisia (Hämeenlinnan keskustassa asuvat päättäjät) ja ”suvaitsevaistoa” kohtaan. Empatiaa ja myötätuntoa turvapaikanhakijoita kohtaan tuli esiin lähinnä haastatteluissa, ei niinkään mediakeskusteluissa. Silloinkin kun mediakeskusteluissa puolustettiin vastaanottokeskuksen perustamista, kysymys oli niin sanotusta konservatiivisesta myötätunnosta, joka kohdistui paikallisiin asukkaisiin, jotka tarvitsivat vastaanottokeskuksen mukanaan tuomaa taloudellista hyötyä, tutkija kuvailee.

Tornion järjestelykeskuksen ruokailutilaa

Viestintä / TN