Kiinan yhteiskunnan ja kulttuurin professori Matti Nojonen heittää kysymyksen: kuinka monta kiinalaista kaupunkia, kirjaa, elokuvaa tai brändiä pystyn nimeämään. Listani on vaatimaton, jopa nolo. Heikko Kiina tietämykseni heijastaa hyvin vastauksia, joita Nojonen saa myös opiskelijoiltaan.

– Kiina on tällä hetkellä maailman toiseksi suurin talousmahti, jolla on globaalisti erittäin merkittävä asema. Se, että tiedämme niin vähän tästä merkittävästä toimijasta, on huolestuttavaa, Nojonen toteaa.

Nojosen koko työura on tavalla tai toisella liittynyt Kiinaan, ja hän on asunut maassa erimittaisissa jaksoissa noin kahdeksan vuotta. Lapin yliopistoon Nojonen on rakentanut koko Suomen mittakaavassa ainutlaatuisen Kiina-opintojen sivuainekokonaisuuden.

– Opinnot antavat erinomaiset perustiedot siitä, miten kiinalainen yhteiskunta toimii, miten sen kulttuuri elää ja muuttuu ja miten ristiriitainen ja moniulotteinen Kiina lopulta on. Opinnot eivät valmista Kiina-asiantuntijoita, mutta saattavat olla alku asiantuntijuuden rakentumiselle. Tietoudesta on hyötyä, vaikkei tulisi koskaan työskentelemään Kiinassa.

Oikeustieteen opiskelija Jenni Ylönen on samaa mieltä. Ylönen lähti kiinaoikeuden opintojen myötä vaihtoon Pekingiin ja viimeistelee nyt Kiinan lainsäädäntöön ja yritysten investointeihin liittyvää gradua.

– Vaihto ja opinnot avasivat minulle uuden maailman. Yllättävintä on ollut kiinaoikeuden haasteellisuus, Kiinan monipuolisuus ja se, kuinka vahvasti politiikka, kulttuuri ja laki kietoutuvat toisiinsa, Ylönen kertoo.

Nojosen mukaan tärkein hänen oppimansa asia on juuri se, ettei ole olemassa yhtä Kiinaa. Maa on täynnä erilaisia kulttuureja ja muuttuu koko ajan, mikä tekee sen tutkimisesta mielenkiintoista.

– Tällä hetkellä Lapin yliopistossa on mukava pöhinä Kiina-opintojen suhteen. Meiltä on valmistunut hyviä Kiinaan liittyviä graduja niin oikeustieteen, yhteiskuntatieteiden kuin taiteidenkin puolelta ja meillä on loistavia partneriyliopistoja Kiinassa. Yliopistossa on mahdollista opiskella myös kiinan kieltä, Nojonen kertoo.

TEKSTI Pilvikki Lantela