Teksti: Iikka Sorvali
Kuva: Ville Rinne

Tohtorina pitää osata monia juttuja, esimerkiksi tehdä laadukasta ja eettistä tutkimusta ja osata viestiä tutkimuksesta yleistajuisesti, selittää Lapin yliopiston tutkijakoulun asiantuntija Hanna Peltomaa.

Tutkijakoulu on vastuussa yliopiston jatko-opiskelijoiden eli väitöskirjatutkijoiden yhteisistä opinnoista. Tiedekunnat taas vastaavat ohjauksesta ja tieteenalakohtaisesta opetuksesta.

– Meidän opetuksemme voi olla hyvin käytännönläheistä, kuten kansainvälisiin konferensseihin valmistautumista oman esityksen harjoittelulla, kuvailee Peltomaa.

Väitöskirjatutkijana voi toimia työsuhteessa yliopistolla, hankkimalla itse rahoituksen tyypillisesti apurahan muodossa tai tekemällä tutkimusta ”harrastuspohjalta” omien töiden ohella.

– Etuoikeutettuja ovat he, jotka onnistuvat saamaan työsuhteen yliopistoon. Silloin saa työhuoneen, työvälineet ja työterveydenhuollon. Alle vuoden apuraha tuo mahdollisuuden tutkimuksentekoon, mutta ei työsuhdetta ja sen tuomia etuja.

Yksi onnekkaista yliopistolla täyspäiväisesti työskentelevistä väitöskirjatutkijoista on Heidi Konttinen, joka tutkii kestävän kehityksen moninaisuutta arktisella alueella Suomen ja Grönlannin hylkeenpyyntikulttuurien kautta. Tie työsuhteeseen ei ollut aivan yksinkertainen.

– Olin päättänyt, että en lähde tekemään tutkimusta ilman rahoitusta. Vuoden hakemisen jälkeen sain vuodeksi apurahan, Konttinen kertoo.

– Aloitin tutkimuksen Helsingin yliopistolla, mutta kun sain Lapin yliopistolta työpaikan vuonna 2021, siirryin tänne.

Konttisen mukaan rahoituksen hakeminen ei ollut hukkaan heitettyä aikaa, koska prosessin aikana oli mahdollisuus kirkastaa myös itselle, mitä aikoo tutkia ja miten.

Tutkijakoulun asiantuntija Hanna Peltomaa kehottaa tutkijan urasta kiinnostuneita hakemaan opiskelupaikkaa.

– En sano, että se on mitenkään helppo tie, mutta jos on paloa tutkimuksen tekemiseen, niin silloin kannattaa ehdottomasti lähteä tekemään, Peltomaa sanoo.

– Kyllä se paljon antaa, vaikka paljon ottaakin.