Teksti: Maria Paldanius
Kuvitus: Marjo Hiilivirta

Kuka kuuntelisi opiskelijaa, ellei korkeakoulukuraattori? Kuraattorin työ on auttamistyötä, jonka ytimessä on ihmisten kohtaaminen, läsnäolo ja kuuntelemisen taito. Ihmisen on tultava kuulluksi, jotta asioita voidaan työstää yhdessä eteenpäin. Tämän tietää Lapin yliopiston kuraattori Maija Törmänen.

– Kun opiskelijamäärät ovat suuria ja ohjausresurssit rajalliset, yksilö katoaa helposti massaan. Kuraattori voi olla pitkästä aikaa ensimmäinen oppilaitoksen edustaja, joka kysyy, mitä kuuluu. Usein opiskelijat sanovat, että kiva, kun joku kyselee perään. Kaikille on tärkeää tulla kuulluksi, Törmänen sanoo.

Opiskelijoiden kuulluksi tulemisen tarve näkyy ehkä kaikkein eniten juuri korkeakoulukuraattorin työssä. Yleisimpiä syitä kuraattorin tarpeelle ovat arjen ja opiskelun haasteet, stressi ja uupumus, jännittäminen, neuropsykiatriset häiriöt, oppimisvaikeudet, mielenterveyden ongelmat sekä taloudelliset asiat.

– Osa opiskelijoista tarvitsee tiiviimpää ohjausta opintojensa kanssa. Jos riittävää ohjausta ei ole tarjolla, kokee opiskelija jääneensä yksin. Toisille taas riittää, kun heille näyttää polun, jota lähteä kulkemaan.

Läsnä oleva kuuntelija

Voisi helposti ajatella, että kuraattori on yliopistomaailman viisastenkivi, jolla on valmis ratkaisu kaikkeen. Ihan aina näin ei ole. Törmäsen mukaan asioiden pohdiskelu yhdessä opiskelijan kanssa on yhtä tärkeää kuin valmiit pakettiratkaisut. Monille riittää, kun saa pysähtyä hetkeksi ja jakaa kokemuksiaan.

– Yksi tapaaminen ei välttämättä riitä kaikkeen, mutta edetään asia kerrallaan ja aloitetaan kriittisimmästä. Itselläni on ollut opettelemista siinä, että annan opiskelijalle tarpeeksi aikaa ja tilaa sanoittaa tilannettaan.

Törmänen uskoo, että kuuntelemisen taitoa voi myös kehittää. Taito harjaantuu kohtaamisten ja kokemuksen karttuessa. Hän itse arvioi olevansa hyvä kuuntelija mutta haluaa kehittyä paremmaksi.

– Toivon, että opiskelijat pitävät minua helposti lähestyttävänä ja luottamusta herättävänä. Pyrin siihen, että asiakastilanne on rento, kunnioittava ja turvallinen. Myös katsekontakti on tärkeä osa kohtaamista: se viestii siitä, että henkilön asia on tärkeä.

Opiskelijoiden äänitorvi

Saavatko opiskelijat äänensä kuuluviin yliopistoyhteisössä? Törmäsen mielestä yleisesti ottaen kyllä. Palautetta kerätään ja sen perusteella tehdään parannuksia palveluihin sekä opintorakenteisiin. Yksi heikko kohta kuitenkin löytyy: eniten tukea tarvitsevien opiskelijoiden ääni jää helposti kuulumattomiin.

– Jos omat voimavarat ovat vähissä, voi osallistuminen yliopistoyhteisöön olla haastavaa. Näiden opiskelijoiden ääntä me kuraattorit pyrimme omalta osaltamme tuomaan esille.

Kuraattorin näkökulmasta opiskelijoita käytetään helposti politiikan välineinä: milloin leikataan tukea ja kiristetään vaatimuksia, milloin myönnetään kevennyksiä ja lisätukea. Törmänen toivoisi, että päättäjät kuulisivat kentältä kantautuvan huolen palvelujen ja etuuksien leikkaamisen seurauksista.

– Opiskelijat kaipaavat enemmän tukea ja henkilökohtaisia kohtaamisia yliopistolla, hän kiteyttää.