– Viime vuonna opiskelijoiden viesti oli, että kunnianhimoa halutaan enemmän. Meillä oli edellytyksiä isompaan, ja varsinkin opiskelijoilla oli kova tahto, toteaa viime vuoden työryhmässä toiminut Juho Keränen.

Kentältä kuuluneesta kritiikistä huolimatta yliopisto ei ole ollut toimeton. Tämä on näkynyt vaikkapa vihreään sähköön siirtymisenä ja poistettavien kalusteiden kierrätyksenä. Tiedotus ja kommunikaatio muiden ympäristötoimijoiden kanssa ei kuitenkaan ole ollut saumatonta. Tästä johtuen esimerkiksi vastuunjako on jäänyt epäselväksi.

– En lähtisi osoittelemaan sormella yliopiston viestintää, kertoo ympäristötyöryhmässä toista vuottaan toimiva Meri Forsman.

– Ongelma on enemmänkin yleisen vuoropuhelun puute. Se haittaa yhteistyön sujuvuutta. Yliopiston ympäristötyöhön kuuluu myös onnistumisia, ja niistä saa olla ylpeä. Valitettavasti näistä onnistumisista ei osata tiedottaa eteenpäin.

Ympäristötyöryhmän sihteerinä toimiva Aatu Puhakan mukaan yliopistolla on ihmisiä, joilla on ihan konkreettista tahtoa viedä asioita läpi.

– Ei yliopiston työ tai tämäkään työryhmä viherpesua ole. Yliopisto kuitenkin tarvitsisi pitkän tähtäimen korkean tason strategian. Pitäisi myös hankkia resursseja ympäristötyötä varten ja palkata henkilö, jonka toimenkuvaan ympäristöasiat selvästi kuuluisivat.

Kriisi on niskassa. Jäätiköt sulavat, Australia palaa ja heinäsirkat valtaavat maan. Voiko tilanteessa nähdä valoa?

– Toki inhimillisinä olentoina välillä näyttää todella pimeältä. Silloin kun valo näyttää häipyvän, täytyy itse sytyttää lamppu ja näyttää tietä, Juho Keränen päättää.

Teksti: Henrik Telkki
Kuva: Anna Muotka