Lapin yliopiston Arktisen keskuksen ja Ilmatieteen laitoksen tutkijatohtori Leena Leppäsen matka kohti Etelämannerta alkaa marraskuun 8. päivä Rovaniemeltä Helsingin ja Oslon kautta Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin. Sieltä suomalaisryhmä jatkaa parin päivän levähdyksen jälkeen matkaa yhdessä Norjan ja Saksan retkikuntien kanssa Etelämantereelle, kunhan vain lentosää on riittävän suopea. 

Leppänen odottaa matkaa erityisellä innolla, koska alun perin matkaan piti lähteä jo viime joulukuussa, mutta koronapandemia sotki suunnitelmat viime hetkellä.

– Kaikki järjestelyt oli tehty, ainoastaan käsimatkatavarat olivat enää pakkaamatta. Sitten maailmalta levisi uutinen Etelä-Afrikan omikronvariantista ja matka peruuntui, Leppänen muistelee vuoden takaista pettymystä.

Matkaa oli pakko lykätä vuodella, sillä Etelämantereella tutkimustyötä voidaan tehdä ainoastaan eteläisen pallonpuoliskon kesäkaudella eli marraskuusta helmikuuhun. 
Leppäsen tutkimuskohteita ovat lumi ja jää. Erityisesti hän on perehtynyt lumen pinnan heijastavuuden eli albedon tutkimiseen. Mitä vähemmän lumi ja jää heijastavat valoa takaisin avaruuteen, sitä enemmän niiden sulaminen kiihtyy. Heijastavuuteen vaikuttaa esimerkiksi lumen pinnan karkeus, mitä on tarkoitus tutkia myös tulevalla matkalla. 

– Lumi ja jää Etelämantereella on erilaista kuin muualla maapallolla. On tärkeä päästä tekemään maastohavaintoja -ja mittauksia myös paikan päällä, jotta pystymme vähentämään satelliittihavaintojen epätarkkuuksia, Leppänen kertoo. 

Leppäsen mukaan Etelämanner on tärkeä tutkimuskohde myös sen valtavan koon vuoksi.

– Lumen heijastavuudella Etelämantereella on todella iso vaikutus koko maapallon ilmastoon.

Ryhmä viipyy tutkimusasemalla kolme kuukautta. Sinä aikana on toivottavasti luvassa riittävän paljon tutkimukseen sopivia sää- ja keliolosuhteita.

– Sääolosuhteet ovat arvaamattomat ja joskus herkät laitteet voivat rikkoutua. Tästä syystä mukaan otetaan yleisimmin tarvittavia varaosia ja lisäksi varaudutaan myös käyttämään vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä, jos joitakin mittauksia ei pystytä toteuttamaan.

Leppänen suorittaa Etelämantereella pääasiassa lumikuoppamittauksia sekä säteilymittauksia, jotka tehdään maan pinnalla spektrometrillä. Tutkimusryhmän muut jäsenet hyödyntävät työssään esimerkiksi drooneja, joiden käyttö on erityisen sääriippuvaista. 

Aiempi kokemus auttaa valmistautumisessa

Leppäselle matka Etelämantereelle ei ole ensimmäinen, vaan hän oli mukana vastaavalla matkalla jo vuonna 2014. Aiemmasta kokemuksesta oli hyötyä muun muassa tavaroita pakatessa. 

– Nyt osasin hieman paremmin arvioida, mitä tutkimusvälineitä ja henkilökohtaisia tavaroita kannattaa ottaa mukaan, Leppänen kertoo. 

Yksi tärkeimmistä mukaan otettavista asioista ovat hyvät aurinkolasit. Jäätiköllä auringon säteily on niin paljon voimakkaampaa, että ulkona ei voi olla juuri ollenkaan ilman erityisiin olosuhteisiin tarkoitettuja laseja.

Aiemman asemakokemuksen myötä Leppästä matkaanlähtö ei varsinaisesti jännitä. Isoimpien haasteiden hän arveleekin liittyvän juuri tutkimusta hankaloittaviin sääolosuhteisiin, ei niinkään asemaelämään eristyksissä muusta maailmasta.

– Onneksi asemalta löytyy kuitenkin DVD-elokuvia ja kirjoja, samoin liikunnan harrastamista varten löytyy joogamattoja ja käsipainoja. Lisäksi asemalta voi tehdä pieniä kävelyretkiä lähiympäristöön, Leppänen kertoo vapaa-ajanviettosuunnitelmistaan.

Yhteydenpito kotiin onnistuu todennäköisesti WhatsApp-viestien avulla. 

– Verkkoyhteys toimii sen verran, että aseman sähköposti pidetään koko ajan toiminnassa ja viestejä kotiin voi lähettää tiettyinä aikoina esimerkiksi pari kertaa päivässä. 

Suomen retkikuntaan kuuluu tänä vuonna yhteensä kymmenen henkilöä, joista puolet on tutkijoita ja toinen puoli logistiikkahenkilökuntaa, joka huolehtii kaikkien asemalla olevien arjen ja työn toimivuudesta. Retkikunta palaa Suomeen helmikuun alussa 2023.

Suomen Etelämantereella sijaitseva Aboa-tutkimusasema on valmistunut vuonna 1989 ja sinne järjestetään retkikuntia vuosittain. Suomen Etelämanner-logistiikasta ja Aboan ylläpidosta vastaa Ilmatieteen laitoksen yhteydessä toimiva Etelämanner-logistiikka FINNARP.