Toivo ja toiveikkuus ovat löytäneet tiensä muuttuvassa maailmassa mitä moninaisimpiin keskusteluihin. Oli sitten kyse taistelusta ilmastonmuutosta vastaan, globaalista muuttoliikkeestä, turvallisuuskeskustelusta tai alkuperäiskansojen oikeuksista, toivolla on keskeinen sija. Epävarmuuden vallitessa poliittisessa puheessakin toistuu ajatus toivon ylläpitämisen tärkeydestä.

– Kertoo paljon ajasta, jota elämme, että yhteiskuntatieteellinen ja humanistinen tutkimus on enenevässä määrin tarttunut kysymykseen toivosta ja sen potentiaalista – hyvässä ja pahassa, Lindroth ja Sinevaara-Niskanen pohtivat. 

Kansainvälisen kustantajan Routledgen Interventions-sarjassa julkaistu kirja kutsuu lukijan miettimään toivon yhteiskunnallisia ja poliittisia merkityksiä. Siinä missä toivo perinteisesti ajatellaan lähtökohtaisesti positiivisena, Lindrothin ja Sinevaara-Niskasen tutkimus haastaa epämukaville vesille ja kysyy, mitä kenties vähemmän hyväksyttävää tai ylevää tehdään toivon varjolla.

– Toivomme tässä hetkessä, mutta toiveiden todentuminen edellyttää aina tulevaisuuteen katsomista ja luottamista. Tässä mielessä toivo on poliittisesti hyvin käypä väline: toivoa voi kannustaa ja ruokkia sitoutumatta silti siihen, että nuo toiveet lopulta toteutuisivat. Toivon poliittisuuden ytimessä onkin pyrkimys kannustaa katsomaan tulevaan eikä takertumaan nykypäivän ongelmiin. 

Teoksen pohdinta toivon poliittisuudesta kiinnittyy kysymykseen alkuperäiskansojen oikeuksien kehittymisestä Australiassa, Grönlannissa ja Suomessa. Kaikissa näissä maissa on vuosikymmeniä kestäneitä ja edelleen käynnissä olevia poliittisia prosesseja, joissa neuvotellaan alkuperäiskansojen asemasta ja oikeuksista. Lindroth ja Sinevaara-Niskanen tarkastelevat yhtymäkohtia näiden kehitysten välillä ja analysoivat kriittisesti toivon politiikan läsnäoloa. 

Kirjan erityinen uusi avaus on toivon ja kolonialismin suhteen uudenlainen tarkastelu. Alkuperäiskansojen ja valtioiden välisissä suhteissa viimeisten vuosikymmenten kehityskulut ovat lisänneet toiveikkuutta. Samaan aikaan monet oikeuksien tunnustamisen prosessit eivät ole edenneet merkittävästi. 

– Olemme usein törmänneet ajatukseen, että alkuperäiskansojen ja valtioiden välisissä suhteissa toivo liittyy enemmän alkuperäiskansoihin. Toivolla on tunnistetusti voimauttava ja vastarintaa edistävä puoli. Tässä mielessä toivo voi haastaa vallitsevia valtasuhteita. Valtioiden työkaluna toivo näyttäisi kuitenkin toimivan päinvastoin: valtioilla on yhä kontrolli siitä, mitä tapahtuu, koska tapahtuu vai tapahtuuko laisinkaan. Tämä puoli toivosta, eli kuinka se toimii vahvemman vallankäyttäjän eduksi, on jäänyt täysin keskustelematta.

Kirja perehdyttää laaja-alaisesti keskusteluun toivon poliittisuudesta ja toivoon liittyvistä yhteiskunnallisista valtarakenteista. Se tarjoaa uusia näkökulmia niin toivon, nykypäivän poliittisen vallankäytön kuin esimerkiksi alkuperäiskansojen oikeuksien tarkasteluun. 

Lisätietoja:
Yliopistotutkija Marjo Lindroth, marjo.lindroth(at)ulapland.fi, 040-484 4028
Yliopistonlehtori Heidi Sinevaara-Niskanen, heidi.sinevaara-niskanen(at)ulapland.fi, 040-484 4132

Teostiedot:
Marjo Lindroth ja Heidi Sinevaara-Niskanen (2022) The Colonial Politics of Hope: Critical Junctures of Indigenous-State Relations. Routledge, Interventions

Teoksen tilaus: www.routledge.com/The-Colonial-Politics-of-Hope-Critical-Junctures-of-Indigenous-State-Relations/Lindroth-Sinevaara-Niskanen/p/book/9780367755669